31.12.2012

Reissu-Petsit reissun päällä

Marraskuussa ompelemani pussukka  ja kahdeksan Petsiä katosivat joulukuussa 2012 reissullaan Oulu-Ivalo-Oulu. Sekä pussukassa että kuudessa Petsissä on mustalla tussilla nimikirjaimet NA, kaksi Petsiä on nimikoitu toisin kirjaimin.


Näiden kuvassa näkyvien kuuden Petsin lisäksi mukana oli kaksi tuplakappaletta joista toinen on takarivissä keskellä näkyvän koiran kaltainen. Toisesta ei ole lapsella muistikuvaa.


Petsien ja pussukan löytäjälle on luvassa palkkio. Jos ne pitää postittaa takaisin saamiseksi maksan toki kohtuulliseksi jäävät kulut :) Näillä ei rahallista arvoa ole juurikaan mutta tunnearvo korvaamaton.

25.12.2012

Hyvän joulun toivotus

Näköjään edellinenkin, jo tovin sitten postattu bloggaus liittyy samaan aiheeseen... Joulupukin vierailun jälkeen Petsien määrä on huolestuttavasti kasvanut eivätkä aiemmat pussukat riitä enää mihinkään. En näköjään ole niistä blogannutkaan, mutta Tilda-kaavalla olen tehnyt kaksi pussukkaa joissa on pikalukot toisiinsa yhdistämistä varten. Kolmatta tarvittiin akuutisti ja se piti saada yhdistettyä aiempiin.

Harmillisesti en saa vangittua pöllökankaan ihanan kirkasta pinkkiä väriä kuviin. Vakosamettinen kangas pisti silmään lempikauppani laarista ja se oli ihan pakko ostaa. Ehkä ainoa kerta, kun en kysynyt hintaakaan ennakkoon... Pussukassa on 15 cm vetoketju ja vihreä puuvillavuori.


Tätä tarkoitusta varten sain tyttäreltäni muutamia Petsejä malliksi ja asettelimme niitä yhdessä "studioon". 


Tämän joulupäivän aamun pikahomman myötä hyvää joulua ja onnea vuodelle 2013 kaikille niille, jotka sinnikkäästi jaksavat käydä kurkkaamassa tapahtuisiko täällä mitään :)

11.11.2012

Reissu-Petsit

Muuta Petsi lähtee reissuun ja tietysti juuri ennen omistajan nukkumaan menoa 40 joukosta huolella valitut yksilöt tarvitsevat reissupussin. Tottakai.

Pikainen pyrähdys kangaskaapille ja vetoketjulaatikolle, ylälangaksi passelin värinen puola ja toinen alalangaksi. Pussukan kokokin määrittyi professionaalisti vetoketjun pituuden ja Petsien vaatiman tilan mukaan.

Kaulanauha poikki nips naps ja sekunnin murto-osan välähdys. Kylläpä tulikin hauska ripustuslenkki, kun ei litistänyt sitä perinteisesti. Samalla sai huolittelemattoman sauman kestävämmäksi, kun tikkasi päälle.


27.10.2012

Merkillistä merkintää

Kaikki tietävät sen ongelman, kun iso perhe pyyhkäisee hotelliin ja pyyhkeet ovat identtisiä. Mahtoikohan olla Niksi-Pirkka, jossa neuvottiin ottamaan nimikoidut pyykkipojat mukaan reissuun. Minä toteutin merkitsemisen omalla tyylilläni. Ompelin siis jätepalasista pienet kangaslipareet ja niihin koneella nimet (jotka kuvassa sutattu epämääräisesti). Nipsut ovat vanhoista kaulanauhoista ns. hauenleukoja ja äärimmäisen helppo kiinnittaa pyyhkeeseen. Jos valitsee renkaan koon huolella, voi pyyhkeen ripustaa tarvittaessa renkaasta roikkumaan.


Värit eivät valikoituneet sattumalta vaan aiemmin hankittujen hammasharjakoteloiden mukaan. Tämä kuva onkin todellisesta tilanteesta Stockholm Hostelissa, jossa vietimme muutaman päivän syyslomaviikolla. Mielettömän hyvä hostelli, suosittelen!


Aiemmin olen tehnyt vastaavia kangaslipareita roskapaloista muistitikkujen merkitsemistä varten tai ihan vaikka puhelimeen koristeeksi. Ihan ensimmäisenä kuitenkin olen käyttänyt tätä samaa ideaa ihan kotioloissa pyyhenipsuissa.

20.10.2012

Napakalle nappuloita

Kaikki alkoi taas hyvin pienestä... Löysin heijastinlaatikostani pussillisen pieniä pyörylöitä, jotka olen ostanut jostain design-tapahtumasta vuosia sitten. Nämä ovat olleet listalla "ideaa odotellessa" ja nyt idea sitten tuli. Yhdistin pyörylöihin organzanauhaa ja ompelin koko komeuden ystäväni minulle huovuttamaan sydämeen. Taakse vielä rintaneulakiinnike ja uusi heijastin oli valmis!


Tutkiskelin sitten asiaa ja annoin itselleni kertoa, että nykyisin näitä heijastinteollisuuden jätteitä, heijastinnappuloita, myydään ihan pussitettuna. Pitihän se tilata... Koska huovutettuja sydämiä tai muuta vastaavaa ei ollut lisää, pujotin seuraaviin versioihin ihan tavallisen hakaneulan. Yhdessä käytin satiininauhaa organzanauhan sijaan ja pariin pujotin myös puuhelmiä.


 Jälleen kameran salamalla testattuna voi todeta, että hyvin heijastavat nämäkin!


Nappulat ovat Life Saver-heijastimien keskiosia ja niitä myy Saintex

23.8.2012

Vanhaa uutta

Rikon hiljaisuuden tylsästi vanhalla jutulla hieman uudessa muodossa kuitenkin. Ystävällä tuli tarve pariin uuteen kotiin ja sain itsestäni sentään jotain irti. Tein pari sammutuspeitteen suojapussia tiukalla aikataululla ja kangasta tuhlaten...


Punainen on "tuolimarkiisia", mitä ikinä se tarkoittaakaan niin en halua olla tuon kankaan kanssa enää missään tekemisissä... Kangaskaupassa luulin, että jäykkyys olisi tässä hyvä ominaisuus mutta ommellessa se osoitti negatiivisen puolensa. Harmaa on myös markiisia, mutta erilaista sekin pinnaltaan kuin mihin olen tottunut.

Hiljaiselo jatkunee, postaan sitten taas kun kolmen kuukauden päästä saan itsestäni jotain irti... Tai toivottavasti jo vähän aiemmin.

18.5.2012

Sydän kultaa

Jokin aika sitten innostuin konekirjonnasta häviävälle materiaalille ja ompelin sydämen, jolla oli oma tarinansa. Niin on tälläkin. Koko ajatus lähti biisistä, joka lähti ihmisestä, jolla totta tosiaan on sydän kultaa. Uudesta kamerasta huolimatta kuvien laatu ei ole mikään paras mahdollinen eikä kultaisen langan väri toistu yhtä kauniisti kuin alkuperäisessä. Alalankana käytin tässä valkoista.


Ripustin sydämen kehykseen tekemäni cernit-"napin" päälle, jotta se irtoaisi taustasta. Aika hurjalta tuntui laittaa oma työ kehyksiin mutta toisaalta tosi hyvältä. En pidä itseäni minään taiteilijana, todellakaan, mutta niin sitä vaan saa jotain nättiä aikaiseksi.



Biisihän on Neil Youngin Heart of gold. Muistakoot tämän biisin elämääni tuonut ihminen koko loppuikänsä taannoisen kommenttini "you have it already".

6.5.2012

Myrkkyä

Mörrimöykky-kassi sai jatko-osan hieman pienempänä ja pelkistettynä versiona. Tai no ihan erilainenhan tuo vain on, periaatteessa.


Kassin sisälle laitoin papukaijalukon. Kassin suu on huoliteltu vinonauhan sijaan itse kassikankaalla. 


Kärpässienien jalat ovat taas valkoista heijastinkangasta ja hatut valmista, pilkullista kangasta. Liimaharsosta on kyllä iso apu applikoinnissa eikä sen käyttöä kannata edes laiskuuden vuoksi jättää.


Parin metrin päästä pokkarin salamalla demonstroitu heijastus-efekti ei hirveästi erotu mutta ihan riittävän hyvin.

25.4.2012

Mörrimöykky

Idean tähän projektiin olen saanut päässäni jo tosi kauan sitten, mutta toteutus on taas kestänyt. Facebook-tauon aikana tartuin itseäni niskasta kiinni ja aloin kokoamaan palasia yhteen. 

Kontista aiemmin hankkimani haalarilukot (mitkä noiden oikeat nimet on??) saivat kaverikseen uudet napit.


Vanhat farkut taipuivat sadepisaroiksi valkopilkullisen kankaan yläpuolelle.


Valkopilkullinen kangas sai jalan valkoisesta heijastinkankaasta ja koko komeus viereensä tekoturkiksesta epämääräisen kaksisilmäisen möykyn.


Elementit sijoiteltiin tummanvihreän, erittäin paksun puuvillakankaan päälle ja applikoitiin kiinni. Saumat, pohja, kahvat ja tadaa, kassi on valmis!


Mörrimöykkyhän se siinä, sateessa istuu kärpässienen alla.


Valkoinen heijastinkangas oli tuskan ja työn takana. Loppujen lopuksi sitä löytyi 10x100 cm kaitaleena Hobby Pointista josta ystäväni ystävällisesti sen kävi minulle ostamassa ja postittamassa. 

22.4.2012

Hämäläinen

Ei ole ensimmäinen kerta, kun alan tekemään jotain sellaista jonka muut ovat tehneet jo ajat sitten. Tällä kertaa vuorossa oli kulhot LP-levyistä. Ohjeita tutkin eri blogeista ja päädyin toteuttamaan MakaMarr:n taktiikkaa  joka osoittautui varsin toimivaksi. Meidän uunilla (joka ei kyllä ole uusi tai hieno) tuo 2 min. aika oli liian pitkä, levy valahti purkkia pitkin reilussa minuutissa ja hommassa sai olla tarkkana.


Muottina minulla toimi kolmessa Pentikin Saaga-sarjan tarjoilukulho jolla pääsin itseäni eniten miellyttävään muotoon. Pienempään vuokaan upotettu Rolling Stonesin levy meni minun makuun liian kikkuralle mutta eiköhän käyttöä löydy sillekin. Käyttötarkoituksiahan näille voi keksiä ihan oman mielen mukaan aivan määrättömästi.


HUOM! Ehyitä, toimivia ja soittokelpoisia vinyylejä ei vahingoitettu näitä valmistaessa vaan levyt on poimittu huolella harrastajan arkistosta epäkuntoisina yksilöinä ;)



21.4.2012

Ärsytystä

Pyörsin puheeni Facebok-tauon suhteen joka oli kylläkin hyvä päätös. Minua on kaivattu ja minä olen kaivannut. Miksi luopua jostain hyvästä elämässään? Kuitenkin itse tekemän päätöksen pyörtäminen ärsyttää, vaikka enhän minä kellekään muulle ole luvannut kuin itselle.

Toinen juttu mikä ärsyttää, oikein todella ja vielä enemmän on tämä pirun Blogger. Päivittäisin joo, haluatteko nähdä päivityksen sylipainosta ja Mörrimöykky-kassista ilman kuvia? Kuvien lataaminen ei siis toimi, ei niin millään. Olenko ainoa ongelman kanssa taisteleva?

Ulkona on eilisen auringon paisteen sijaan pilvinen, synkkä saa. Pitäisi olla kaunis kevät mutta näyttää ihan loppusyksyltä. Ärsyttää.


En anna näiden kuitenkaan lannistaa vaan alan tekemään jotain. Ihan mitä tahansa.

17.4.2012

Tauko paikallaan, vai onko?

Äkilliseen blogipäivitysten tulvaan on olemassa syy joka kiteytyy kahteen sanaan: Facebook-tauko. Päätin irtautua sosiaalisesta mediasta hetkeksi ja se on tuottanut näkyvää tulosta kotona monellakin tapaa.

Eräänä aamuna homma lähti ehkä vähän käsistä. Puoli tuntia ylimääräistä aikaa ja jääkaappimagneetit järjestyivät aakkosittain jonoihin.


En nyt sentään aakkostanut kaikkia sanojakin mutta jotenkin nuo aakkosten viimeiset sanat kiteyttivät koko toiminnan luonteen?


Aakkostamatta jäi molemmissa nurkissa olevat pari nippua joilla on erityinen merkitys eikä ainakaan toista niistä tulla purkamaan niin kauan kuin tuo jääkaappi tässä taloudessa on.

Tämän itse itselleni asettaman tauon on määrä jatkua siihen saakka, kunnes olen lukenut toisenkin kirjan. Vieroitusoireet on aika kamalat ja ikävä on kova varsinkin muualla asuvien kavereiden suhteen. Kirja ei etene ollenkaan enkä tiedä pitäisikö antaa periksi... Toisaalta tauko on saanut jo aikaiseksi muutamia pitkiä puheluita ja sitä paljon puhuttua Oikeaa Elämää. Ei siis täysin turha, kai.

15.4.2012

Kadonneen lauantain arvoitus

Painoin kurssilla viikonpäiviä valmiiksi muutamaa viikkokalenteria varten PCS-symbolijärjestelmän mukaisesti oikean värisille kankaille ja olen jättänyt ne kaappiin hautumaan.


Homman tein valottamallani seulalla enkä ajatellut nyt kurssin päätteeksi pestä seulaa koska ei sille ole muutakaan käyttöä ja näitä vois tehdä lisääkin tarpeen vaatiessa. Tarvehan vaatiikin sitten kotona painamista, kun nyt innostuksissani en löytänyt kahta lauantaita ollenkaan. Olen arkistoinut ne todennäköisesti pilalle menneiden sunnuntaiden kanssa  johonkin kangaslaatikkoon. Neulan heinäsuovasta löytäisi varmaan helpommin...

Sain kuitenkin pari kalenteria kasattua ja olen niihin oikein tyytyväinen. Nurkkiin laitoin pienet sirkkarenkaat seinään kiinnittämistä varten ja viikonpäivissä on tarranauhan karkeaa puolta kuvien kiinnitykseen. 


Taustakankaaksi valikoitu erittäin paksu ja jämäkkä kernin tapainen, muovi"kangas". En hoksannut ostaessani kysyä mikä sen virallinen nimi on. Materiaali ei anna juurikaan periksi joten kalenteri pysyy seinällä kuosissa mutta on kuitenkin konepestävä. Reunat on kantattu mustalla vinonauhalla.


Sunnuntain viereen ompelin hetken mielijohteesta mustan ylimääräisen palan, johon voi esim. laittaa kuukauden ja vuodenajan esille sekä muutamia ylimääräisiä kuvia jos käyttäjä ne siihen hyväksyy. Mittaa valmiille kalenterille tuli 60x38 cm.


Tässä vaiheessa moni varmaan miettii, että mikä PCS ja mitä tällaisella tekee. Tällaista kalenteria käyttävät pääsääntöisesti erityislapset hahmottamaan aikaa ja tekemisiään. Käyttötapoja on useita, jotkut laittavat vain perusjutut esille ja toiset muodostavat päiväkohtaisen tarkan ohjelman.

13.4.2012

Varsinainen lukutoukka

Reissua suunnitellessa törmäsin sangen epämiellyttävään ongelmaan. Matka kestäisi pidempään kuin viihde-elektroniikkani akut ja mietin, että millä viihdyttäisin itseäni sitten. Mielessä on kytenyt jo todella pitkään lukuharrastuksen uudelleen aloittaminen, mutta en vain ole saanut aikaiseksi. Arkena olen niin väsynyt, etten jaksa illalla keskittyä tai sitten tulee istuttua naamakirjassa.

Sain ystävältäni läjän pokkareita annettavaksi teini-ikäiselleni, mutta nappasin sieltä muutaman itsellenikin. Rinkkaan valikoitui Kate Jacobsin kirjoittama Pieni lankakauppa. Sain kirjan luettua hyvässä tahdissa ja tykkäsin siitä kovasti. Viimeisen sivun käännettyäni tajusin, että olen tainnut lukea kokonaisen kirjan kannesta kanteen viimeksi vuonna 1994...


Päätin nyt laittaa kirjan kiertoon. Postittaminen tuskin kannattaa, koska pokkarilla on paksuutta yli maagisen 3 cm. Jos asut Kärppien kotiseudulla ja kirja kiinnostaa ota yhteyttä napakkablog (at) gmail.com. Mitään ei kirjasta tarvitse maksaa, paitsi ne postikulut, jos joku välttämättä haluaa postitettuna.  Kirjalle on löytynyt uusi osoite :)


9.4.2012

Laukussa leipää ja...

Minulla on tietynlainen pinttymä reissuun lähdöstä, silloin pitää vähintään siivota ja mielellään myös pakata. No, mitä tehdään silloin, kun pitää siivota ja pakata? Ommellaan tietysti! Keksin ennen reissuun lähtöä tarvitsevani ehdottomasti pussukan alusvaatteille. Tämän olen hoksannut joka kerta reissuun lähtiessä ja mikäpä sen parempaa kuin lykätä siivoamista ja pakkaamista ompelemalla.

Kankaat valikoitui sattumalta nojatuolissa lojuneen läppäri-pussukasta jääneen palasen mukaan. Toiseksi väriksi silitin jo oranssin muttei se sitten passannutkaan, joten kaivoin kangaslaatikosta tuon punaisen. Ompelin ensin vetoketjun ja pohjasauman tavanomaiseen tapaan ja mietin minkä jujun tähän nyt keksisi. Hetken mielijohteesta päätin sitten tehdä taitteet muutaman sentin päähän vetoketjusta ja pohjasaumasta. Naurettavan yksinkertainen konsti saada pussukkaan erikoista ilmettä.


Sivuun ompelin pätkän nauhaa ja kiinteän renkaan ripustamista varten. 


Tuossahan meni sitten aivan naurettavan vähän aikaa, imuri ja rinkka odottivat malttamattomina... Kavereiden kanssa käydyn keskustelun lomassa keksin tarvitsevani pussukan myös likapyykeille. Kankaaksi valikoitui täydellisesti reissuaiheeseen sopiva kangas, jota olen käyttänyt aiemmin vain yhteen kassiin. Pussukkaan tuli pakon sanelemana kaksi vetoketjua jotka toimivat kyllä oikein hyvin käytännössä. En halunnut tehdä narulla kiristettävää versiota koska neliön mallinen pussi asettuu paremmin laukkun sisälle.


Reissun kohteena oli tällä kertaa "treffit" tämän naisen kanssa. Kaikki kolme täyttyivät odotukseni. Niin alusvaatepussi, likapyykkipussi kuin Chisukin :)

4.4.2012

Ei mitenkään tarpeellista osa 94682690

Edellisessä postauksessa esitelty miniläppärin pussukka ei suinkaan jäänyt viimeiseksi kuten ei varmaan jää tämäkään... Mutta onpahan mistä valita sitten kun lähtee kyseisen laitteen kanssa reissuun. Kunhan ei tulisi valinnan vaikeutta!



Tämän pussukan kaksi Suurta Ideaa oli:
1) saada takakappale riittämään niin, ettei taskua tarvitse siirtää toiseen kankaaseen
2) kääntyvä läppä joka on avovetoketjullinen.

Ensimmäinen haaste tuli siinä, ettei hyvin varustetusta kangaskaupasta löytynyt tarpeeksi lyhyttä ja tukevaa avovetoketjua. Lyhyempikin olisi siis riittänyt ja pussukka on aavistuksen liian leveä miniläppärille joka nyt sinänsä ei ole mitenkään kauhean vaarallista. Toinen kompastuskivi tuli siinä, että jätesäkillisessä farkkuja ei ollut yksiäkään, joissa takakappale olisi ollut tarpeeksi leveä. Oikean levyinen takakappale löytyi sadan kilsan päästä ja vaikeuksien kautta päästiin taas voittoon...


Tässäkin pussukassa pehmusteena on ohut huopakovike, jonka onnistuin polttamaan kiinni silitysrautaan. Tätä en olekaan onnistunut näin laajassa mittakaavassa aiemmin tekemään eikä ole mitään käsitystä millä tuon vekottimen saisi nyt puhtaaksi...

Pussukan takapuolella on pienen pieni tasku johon saa esim. muistitikun tai mokkulan sujautettua kätevästi. Ulkopuolella on taas nipistin laukkuun kiinnittämistä varten. Osittain pakon sanelemana pussukka koostuu kolmista farkuista muttei vaikuta lopputulokseen erityisen negatiivisesti :)




29.3.2012

Tarpeellista osa 78634

Täällä päin ei viime aikoina mikään ole syntynyt ilman tarvetta. Muttei onneksi ilman luovuuttakaan... Punnitsin pitkään erilaisten tabletien ja minikannettavien välillä ja päädyin sitten jälkimmäiseen. Järki voitti ja iPad jäi kauppaan, jäipä onneksi muutama euro tilillekin...

Uusi konehan tarvitsee arvoisensa pussukan ja päässä vilisevät tuhannet ideat. Ensimmäinen toteutui tänään kun sain pari tuntia ylimääräistä aikaa. Kaivoin esille Ikeasta kauan sitten ostamani kankaan, parit vetoketjut ja läjän eri värisiä lakanakankaita. Pehmusteeksi valitsin tähän esimmäiseen versioon vain ohuen huopakovikkeen jonka liimasin vuorikankaaseen kiinni.


Kuljetan joka tapauksessa toistaiseksi konetta isossa Marimekon olkalaukussa  eikä pussukka näin ollen ehkä tarvitse kamalan jykevää pehmustetta. Samasta syystä ompelin pussukkaan lukon, jolla se on helppo kiinnittää laukkuun. Eipähän tipahda kone ensimmäisenä maahan jos laukku sattuu kippaamaan...


Tällä kertaa myös erittäin poikkeuksellinen "behind the scenes" -kuva. Studion virkaa toimittaa tällä kertaa olohuoneen lattia suoraan ikkunan alla. Lisävarusteena pari halogenilla varustettua lamppua ja jo aiemmin esiintynyt esittelyliinakin pääsi taas käyttöön.

21.3.2012

Pylly vasten pyllyä pum pum

Ystäväni pyysi vastapalveluksena työtuoliin päällistä ja vaatimusetkin oli olemassa. Tai no ei mitkään vaatimukset, mutta visio hänen päässään joka löi kyllä ensi ajattelemalla luun kurkkuun. Istuinosa on pyörinyt luonani luvattoman kauan ja ihan itselleni olen keksinyt jos jonkinlaisia verukkeita olla tarttumatta toimeen.

Eikä se niin kamalaa ollut sitten kun sai aikaiseksi...


Leikkasin farkkujen lahkeista takapuolelta tasaiset palat, jotka tikkasin toisiinsa kiinni. Purin vyötärökaitaleen ja ompelin tikkaamani palat siihen kiinni. Yläosaan oli laitettava lisäpala, jotta taskut eivät menisi liian taakse istuinosassa. 


Ystäväni oli teipannut pehmusteen viehättävällä, miehekkään värisellä teipillä ja se helpotti kyllä minun työtäni kovasti.




Tämän projektin myötä sain ostattua listalla olleen niittipyssynkin kun en jaksanut alkaa kyselemään sitä lainaksi vaan hyppäsin kesken projektin pyörän selkään suuntana halpakauppa...


Lopputulokseen olen enemmän kuin tyytyväinen ja toivon, että siitä on käyttäjälleen iloa. Huolellisella suunnittelulla yhdet farkut olisi riittäneet vallan mainiosti, mutta minä sain näihin uppoamaan useammat kun oli mistä käyttää.

18.3.2012

Kovan onnen kopottaja

Tuossa talven kynnyksellä sain nerokkaan idean liimata rintaneulakiinnike heijastinkankaalla päällystetyn napin taakse. Näin saisin Poni-heijastimelleni hakaneulaa kauniimman ripustimen, jolla olisi myös käyttöarvo.

Talven mittaan Poni on tippunut takista viisi kertaa ja olen siirtänyt sitä hieman eri korkeudelle, pyörän kyytiin noustessa nappi ottaa ikävästi kiinni satulaan. Yhden kerran lisäsin napin takaosaan rintaneulan kiinnitystä vahvistaakseni jo rautalankaakin, mutta onnistuin söheltämään neulan takaosan väärälle puolelle enkä jaksanut alkaa värkkäämään uudelleen. 3/5 kerroista neula on vaan venähtänyt ja auennut lukituksesta huolimatta.

Eilen se sitten taas tapahtui, neula irtosi nappiosasta ja Poni lojui maassa.






Olen vältellyt napin takkiin ompelemista koska epäilen, että revetessään se sitten repii takinkin. Päädyin nyt kuitenkin tähän ratkaisuun koska tykkään ideasta niin paljon. Ompelin uuden napin kiinni takkiin nappilangalla, jotta lujuus olisi parempi. Olin sentään niin fiksu että tarkistin ensin mahtuuko palloketju napin kiinnikerenkaasta läpi...


Onhan tuo nyt paljon mukavamman näköinen kuin perinteinen hakaneula, toivon mukaan Poni pysyy menossa mukana koska tykkään siitä tosi paljon.

19.2.2012

Sabotage

Pilveä tehdessä päässä alkoi soida biisi. Se on mulla lahja ja kirous. Biisit eivät nimittäin aina ole aina yhtä laadukkaita tai sitten ne johtavat johonkin tällaiseen. 

mä tiesin että enkelit
on kieroja kuin rinkelit
kun pilvellesi pyrähdin

Chisu - Sabotage 

Pilviä tuli lisää kolme kappaletta. Kahdessa isoimmassa on sisällä heijastinnauhan pätkiä ja jokaisessa hopeareunuksena heijastinlankaa.


Toisella puolella on pelkkä farkkukangas, koska siellä ei ihoa/takkia/paitaa vasten kuitenkaan juuri mikään kestäisi.


Tällä viikolla (halvalla) ostamani heijastintereet päätyivät myös heti käyttöön laukun molempiin pitkiin saumoihin.


Kaapista kaivoin myös sinne hautautunutta pitsinauhaa, jolla peitin saumurin sauman sisäpuolella ja päädyin käyttämään sitä myös olkaimessa. Olen vieläkin kahden vaiheilla tuleeko tuohon renkaan ja lukon väliin isompi rengas vai annanko olla näin. Ehkä annan uuden omistajan päättää... Oletko se sinä?


Malli on mielestäni aika onnistunut, tämä tuli pakon edessä omasta päästä, kun tuota juuri oikean väristä farkkua oli aika vähän. Leikkasin kappaleet summan mutikassa ja ompelin yhteen kiinni. Yksi vaihtoehto olisi myös olkaimen jatkuminen tuosta keskikappaleesta mutta se ei onnistunut enää kätevästi siinä vaiheessa kun sen keksin... Ehkä seuraavassa projektissa sitten. Tai ei ikinä...