Hyvän joulun toivotus

Näköjään edellinenkin, jo tovin sitten postattu bloggaus liittyy samaan aiheeseen... Joulupukin vierailun jälkeen Petsien määrä on huolestuttavasti kasvanut eivätkä aiemmat pussukat riitä enää mihinkään. En näköjään ole niistä blogannutkaan, mutta Tilda-kaavalla olen tehnyt kaksi pussukkaa joissa on pikalukot toisiinsa yhdistämistä varten. Kolmatta tarvittiin akuutisti ja se piti saada yhdistettyä aiempiin.

Harmillisesti en saa vangittua pöllökankaan ihanan kirkasta pinkkiä väriä kuviin. Vakosamettinen kangas pisti silmään lempikauppani laarista ja se oli ihan pakko ostaa. Ehkä ainoa kerta, kun en kysynyt hintaakaan ennakkoon... Pussukassa on 15 cm vetoketju ja vihreä puuvillavuori.

Tätä tarkoitusta varten sain tyttäreltäni muutamia Petsejä malliksi ja asettelimme niitä yhdessä "studioon". 

Tämän joulupäivän aamun pikahomman myötä hyvää joulua ja onnea vuodelle 2013 kaikille niille, jotka sinnikkäästi jaksavat käydä kurkkaamassa tapahtuisiko täällä mitään :)

Reissu-Petsit

Muuta Petsi lähtee reissuun ja tietysti juuri ennen omistajan nukkumaan menoa 40 joukosta huolella valitut yksilöt tarvitsevat reissupussin. Tottakai.

Pikainen pyrähdys kangaskaapille ja vetoketjulaatikolle, ylälangaksi passelin värinen puola ja toinen alalangaksi. Pussukan kokokin määrittyi professionaalisti vetoketjun pituuden ja Petsien vaatiman tilan mukaan.

Kaulanauha poikki nips naps ja sekunnin murto-osan välähdys. Kylläpä tulikin hauska ripustuslenkki, kun ei litistänyt sitä perinteisesti. Samalla sai huolittelemattoman sauman kestävämmäksi, kun tikkasi päälle.

Merkillistä merkintää

Kaikki tietävät sen ongelman, kun iso perhe pyyhkäisee hotelliin ja pyyhkeet ovat identtisiä. Mahtoikohan olla Niksi-Pirkka, jossa neuvottiin ottamaan nimikoidut pyykkipojat mukaan reissuun. Minä toteutin merkitsemisen omalla tyylilläni. Ompelin siis jätepalasista pienet kangaslipareet ja niihin koneella nimet (jotka kuvassa sutattu epämääräisesti). Nipsut ovat vanhoista kaulanauhoista ns. hauenleukoja ja äärimmäisen helppo kiinnittaa pyyhkeeseen. Jos valitsee renkaan koon huolella, voi pyyhkeen ripustaa tarvittaessa renkaasta roikkumaan.

Värit eivät valikoituneet sattumalta vaan aiemmin hankittujen hammasharjakoteloiden mukaan. Tämä kuva onkin todellisesta tilanteesta Stockholm Hostelissa, jossa vietimme muutaman päivän syyslomaviikolla. Mielettömän hyvä hostelli, suosittelen!

Aiemmin olen tehnyt vastaavia kangaslipareita roskapaloista muistitikkujen merkitsemistä varten tai ihan vaikka puhelimeen koristeeksi. Ihan ensimmäisenä kuitenkin olen käyttänyt tätä samaa ideaa ihan kotioloissa pyyhenipsuissa.

Napakalle nappuloita

Kaikki alkoi taas hyvin pienestä... Löysin heijastinlaatikostani pussillisen pieniä pyörylöitä, jotka olen ostanut jostain design-tapahtumasta vuosia sitten. Nämä ovat olleet listalla "ideaa odotellessa" ja nyt idea sitten tuli. Yhdistin pyörylöihin organzanauhaa ja ompelin koko komeuden ystäväni minulle huovuttamaan sydämeen. Taakse vielä rintaneulakiinnike ja uusi heijastin oli valmis!

Tutkiskelin sitten asiaa ja annoin itselleni kertoa, että nykyisin näitä heijastinteollisuuden jätteitä, heijastinnappuloita, myydään ihan pussitettuna. Pitihän se tilata... Koska huovutettuja sydämiä tai muuta vastaavaa ei ollut lisää, pujotin seuraaviin versioihin ihan tavallisen hakaneulan. Yhdessä käytin satiininauhaa organzanauhan sijaan ja pariin pujotin myös puuhelmiä.

 Jälleen kameran salamalla testattuna voi todeta, että hyvin heijastavat nämäkin!

Nappulat ovat Life Saver-heijastimien keskiosia ja niitä myy Saintex

Vanhaa uutta

Rikon hiljaisuuden tylsästi vanhalla jutulla hieman uudessa muodossa kuitenkin. Ystävällä tuli tarve pariin uuteen kotiin ja sain itsestäni sentään jotain irti. Tein pari sammutuspeitteen suojapussia tiukalla aikataululla ja kangasta tuhlaten...

Punainen on "tuolimarkiisia", mitä ikinä se tarkoittaakaan niin en halua olla tuon kankaan kanssa enää missään tekemisissä... Kangaskaupassa luulin, että jäykkyys olisi tässä hyvä ominaisuus mutta ommellessa se osoitti negatiivisen puolensa. Harmaa on myös markiisia, mutta erilaista sekin pinnaltaan kuin mihin olen tottunut.

Hiljaiselo jatkunee, postaan sitten taas kun kolmen kuukauden päästä saan itsestäni jotain irti... Tai toivottavasti jo vähän aiemmin.

Sydän kultaa

Jokin aika sitten innostuin konekirjonnasta häviävälle materiaalille ja ompelin sydämen, jolla oli oma tarinansa. Niin on tälläkin. Koko ajatus lähti biisistä, joka lähti ihmisestä, jolla totta tosiaan on sydän kultaa. Uudesta kamerasta huolimatta kuvien laatu ei ole mikään paras mahdollinen eikä kultaisen langan väri toistu yhtä kauniisti kuin alkuperäisessä. Alalankana käytin tässä valkoista.

Ripustin sydämen kehykseen tekemäni cernit-"napin" päälle, jotta se irtoaisi taustasta. Aika hurjalta tuntui laittaa oma työ kehyksiin mutta toisaalta tosi hyvältä. En pidä itseäni minään taiteilijana, todellakaan, mutta niin sitä vaan saa jotain nättiä aikaiseksi.

Biisihän on Neil Youngin Heart of gold. Muistakoot tämän biisin elämääni tuonut ihminen koko loppuikänsä taannoisen kommenttini "you have it already".

Myrkkyä

Mörrimöykky-kassi sai jatko-osan hieman pienempänä ja pelkistettynä versiona. Tai no ihan erilainenhan tuo vain on, periaatteessa.

Kassin sisälle laitoin papukaijalukon. Kassin suu on huoliteltu vinonauhan sijaan itse kassikankaalla. 

Kärpässienien jalat ovat taas valkoista heijastinkangasta ja hatut valmista, pilkullista kangasta. Liimaharsosta on kyllä iso apu applikoinnissa eikä sen käyttöä kannata edes laiskuuden vuoksi jättää.

Parin metrin päästä pokkarin salamalla demonstroitu heijastus-efekti ei hirveästi erotu mutta ihan riittävän hyvin.