15.9.2011

Keltanokat liikenteessä

Tuttavapiirissä liikkuu sankoin joukoin ekaluokkalaisia ja aika moni kuljettaa avainten lisäksi mukanaan puhelinta. Vanhan turvallisuussäännön mukaan näitä kahta ei kannata pitää samassa paikassa mutta omallakin kokemuksella se vaan on käytännössä järkevintä. Valmiissa pussukoissa on monesti lokero vain puhelimelle, joka sitten naarmuuntuu jos avaimet heitetään samaan. Tarvitaan tuotekehitystä ja minullahan niitä ideoita pursuaa päästä kuin sieniä tähän aikaan vuodesta.

Pojat ovat kompastuskiveni, minä kun en sellaisia ole onnistunut saamaan enkä heidän maailmastaan juuri mitään ymmärrä. Menoa ja kulutusta kestäväksi materiaaliksi pojan pussukkaan valitsin farkun. Särmää tuo suorat tikkaukset joiden väri tuli valittua vahingossa kaapista löytyneen kaulanauhan mukaan. Pussukassa on kaksi taskua lomittain, pystysuunnassa.


Avainpuolella on papukaijalukko vielä avainten mukana pysymisen varmistamiseksi. Jos sitä sitten malttaa käyttää. Turvalukko pitää ehdottomasti olla erityisesti lasten kaulaan ripustettavissa jutuissa. Tässä se oli valmiina ja on uudelleen suljettavissa. 


Farkku oli tuskainen materiaali näin pieneen pussukkaan ja kunnianhimoinen tavoitteeni lomittain olevista taskuista tuotti myös päänvaivaa. Jääköön viimeiseksi, ehkä...



Tytöt sitten ovatkin tutumpia, mutta silloin tällöin kohdalle sattuu pinkistä tykkäämätön määrätietoinen nuori (pieni) neiti (tyttö). Kankaan pitää kuitenkin olla kestävyydeltään samaa luokkaa kuin farkku, ja sellainenhan löytyi sattumalta kaapista. Punaisen, oranssin, violetin ja pinkinkin sävyinen markiisikangas josta vain jätin pinkit raidat käyttämättä. Kaulanauha on puuvillanauhaa ja siinä myös turvalukko. Turvalukot sijoitin vielä niin, etteivät ne ole aivan niskassa raapimassa.


Tämä pussukka jäljittelee malliltaan työkäyttöön tekemiäni, mutta kokoa on paljon vähemmän. Pikkutaskusta löytyy papukaijalukko ja isompaan mahtuu vanhanaikainenkin kapula. 


Heijastimet olisin näihin halunnut vielä virittää mutta jäivät sitten kuitenkin laittamatta.

11.9.2011

Pussukkaa pukkaa

Uskomatonta kyllä, mutta muutkin kuin minä käyvät töissä ja heillä on samankaltaisia tarpeita ;) Ystäväni toivoi samanlaista pussukkaa kuin itselleni tekemä, kangaskin olisi sopinut mutta minäpä vedinkin laatikosta toisen Ameriikan ostoksen. Valinta oli hänelle liian vaikea ja kun minä sain tehdä sen, oli se todella helppo!

Tiesin, että pussukassa kuljetetaan myös muistitikkua joten pyöräytin jämäpalasta sillekin kankaisen roikottimen.



En tietystikään halunnut tehdä aivan samanlaista kuin itselleni joten valitsin toisen kankaan ja sille vuoreksi ruskean puuvillakankaan.


Kuvien värit on ihan sekaisin, alimmainen lähempänä totuutta. Tästä tuli niin järkyttävän ihana, että on ehkä pakko tehdä samanlainen itselle. Kävin kangaslaatikoita läpi ja ihania kankaita löytyy niin paljon että saisi erilaisen pussukan vaikka viikon jokaiselle päivälle...

5.9.2011

Työtarpeita osa II

Nyt on tullut se odotettu hetki jolloin pääsen töihin ja asiaa piti juhlistaa jo ennakkoon ompelemalla tuttua kaavaa noudatteleva pussukka. Tarpeet tulevat olemaan tutussa paikassa samanlaiset, nyt vain kiireessä unohdin sisältä kynälle tarkoitetun kuminauhan. Katsotaan pärjääkö ilman ;)




4.9.2011

Saari saari...

Vuosi sitten ostin käytettynä edullisesti Ikean Tullsta -nojatuolit. Niissä olleet valkoiset päälliset olivat alusta saakka arvoitus, ei ehkä ihan lapsiperheen väriset... Uusia päällisiä en viitsinyt ostaa niiden suhteellisen korkeasta hinnasta johtuen ja vain pienen hetken jaksoin etsiä netistä kaavaksi sopivaa halpaa päällistä. Yhtenä vaihtoehtona oli tietysti myös värjääminen, mutta ei se sekään mitään halpaa lystiä ole kun yhden tuolin päälliset painaa toista kiloa.

Kun sitten törmäsin lähikaupassa Dylonin bokseihin á 2,50 €, päätin ryhtyä tuumasta toimeen. Hävittävää ei mitenkään mainittavasti ollut, valkoinen nojatuoli kun ei tosiaan sovi sisustukseen eikä perhetilanteeseen eikä minun hermoilleni.

Tästä lähdettiin:


Ja tähän päästiin:


Kuvaaminenkaan ei mennyt kuin siellä kuuluisassa Strömsössä, värit jäivät hailakaksi mutta ehkä tuosta nyt käy selväksi se, että värjäsin ite ja sen kyllä huomaa! 


Positiivista tässä on se, että rahaa ei taaskaan mennyt paljoa, tulipahan testattua ja nyt on kaksien päällisten verran kaavoiksi ratkottavaa! Tuossa ne nyt sitten nököttävät olohuoneessa odottamassa seuraavaa inspiraatiota. Sinänsä huvittavaa liittää tämä tunnisteen "melkein mokat" alle...