Reissu-Petsit reissun päällä

Marraskuussa ompelemani pussukka  ja kahdeksan Petsiä katosivat joulukuussa 2012 reissullaan Oulu-Ivalo-Oulu. Sekä pussukassa että kuudessa Petsissä on mustalla tussilla nimikirjaimet NA, kaksi Petsiä on nimikoitu toisin kirjaimin.

Näiden kuvassa näkyvien kuuden Petsin lisäksi mukana oli kaksi tuplakappaletta joista toinen on takarivissä keskellä näkyvän koiran kaltainen. Toisesta ei ole lapsella muistikuvaa.

Petsien ja pussukan löytäjälle on luvassa palkkio. Jos ne pitää postittaa takaisin saamiseksi maksan toki kohtuulliseksi jäävät kulut :) Näillä ei rahallista arvoa ole juurikaan mutta tunnearvo korvaamaton.

Merkillistä merkintää

Kaikki tietävät sen ongelman, kun iso perhe pyyhkäisee hotelliin ja pyyhkeet ovat identtisiä. Mahtoikohan olla Niksi-Pirkka, jossa neuvottiin ottamaan nimikoidut pyykkipojat mukaan reissuun. Minä toteutin merkitsemisen omalla tyylilläni. Ompelin siis jätepalasista pienet kangaslipareet ja niihin koneella nimet (jotka kuvassa sutattu epämääräisesti). Nipsut ovat vanhoista kaulanauhoista ns. hauenleukoja ja äärimmäisen helppo kiinnittaa pyyhkeeseen. Jos valitsee renkaan koon huolella, voi pyyhkeen ripustaa tarvittaessa renkaasta roikkumaan.

Värit eivät valikoituneet sattumalta vaan aiemmin hankittujen hammasharjakoteloiden mukaan. Tämä kuva onkin todellisesta tilanteesta Stockholm Hostelissa, jossa vietimme muutaman päivän syyslomaviikolla. Mielettömän hyvä hostelli, suosittelen!

Aiemmin olen tehnyt vastaavia kangaslipareita roskapaloista muistitikkujen merkitsemistä varten tai ihan vaikka puhelimeen koristeeksi. Ihan ensimmäisenä kuitenkin olen käyttänyt tätä samaa ideaa ihan kotioloissa pyyhenipsuissa.

Sydän kultaa

Jokin aika sitten innostuin konekirjonnasta häviävälle materiaalille ja ompelin sydämen, jolla oli oma tarinansa. Niin on tälläkin. Koko ajatus lähti biisistä, joka lähti ihmisestä, jolla totta tosiaan on sydän kultaa. Uudesta kamerasta huolimatta kuvien laatu ei ole mikään paras mahdollinen eikä kultaisen langan väri toistu yhtä kauniisti kuin alkuperäisessä. Alalankana käytin tässä valkoista.

Ripustin sydämen kehykseen tekemäni cernit-"napin" päälle, jotta se irtoaisi taustasta. Aika hurjalta tuntui laittaa oma työ kehyksiin mutta toisaalta tosi hyvältä. En pidä itseäni minään taiteilijana, todellakaan, mutta niin sitä vaan saa jotain nättiä aikaiseksi.

Biisihän on Neil Youngin Heart of gold. Muistakoot tämän biisin elämääni tuonut ihminen koko loppuikänsä taannoisen kommenttini "you have it already".

Hämäläinen

Ei ole ensimmäinen kerta, kun alan tekemään jotain sellaista jonka muut ovat tehneet jo ajat sitten. Tällä kertaa vuorossa oli kulhot LP-levyistä. Ohjeita tutkin eri blogeista ja päädyin toteuttamaan MakaMarr:n taktiikkaa  joka osoittautui varsin toimivaksi. Meidän uunilla (joka ei kyllä ole uusi tai hieno) tuo 2 min. aika oli liian pitkä, levy valahti purkkia pitkin reilussa minuutissa ja hommassa sai olla tarkkana.

Muottina minulla toimi kolmessa Pentikin Saaga-sarjan tarjoilukulho jolla pääsin itseäni eniten miellyttävään muotoon. Pienempään vuokaan upotettu Rolling Stonesin levy meni minun makuun liian kikkuralle mutta eiköhän käyttöä löydy sillekin. Käyttötarkoituksiahan näille voi keksiä ihan oman mielen mukaan aivan määrättömästi.

HUOM! Ehyitä, toimivia ja soittokelpoisia vinyylejä ei vahingoitettu näitä valmistaessa vaan levyt on poimittu huolella harrastajan arkistosta epäkuntoisina yksilöinä ;)

Kadonneen lauantain arvoitus

Painoin kurssilla viikonpäiviä valmiiksi muutamaa viikkokalenteria varten PCS-symbolijärjestelmän mukaisesti oikean värisille kankaille ja olen jättänyt ne kaappiin hautumaan.

Homman tein valottamallani seulalla enkä ajatellut nyt kurssin päätteeksi pestä seulaa koska ei sille ole muutakaan käyttöä ja näitä vois tehdä lisääkin tarpeen vaatiessa. Tarvehan vaatiikin sitten kotona painamista, kun nyt innostuksissani en löytänyt kahta lauantaita ollenkaan. Olen arkistoinut ne todennäköisesti pilalle menneiden sunnuntaiden kanssa  johonkin kangaslaatikkoon. Neulan heinäsuovasta löytäisi varmaan helpommin...

Sain kuitenkin pari kalenteria kasattua ja olen niihin oikein tyytyväinen. Nurkkiin laitoin pienet sirkkarenkaat seinään kiinnittämistä varten ja viikonpäivissä on tarranauhan karkeaa puolta kuvien kiinnitykseen. 

Taustakankaaksi valikoitu erittäin paksu ja jämäkkä kernin tapainen, muovi"kangas". En hoksannut ostaessani kysyä mikä sen virallinen nimi on. Materiaali ei anna juurikaan periksi joten kalenteri pysyy seinällä kuosissa mutta on kuitenkin konepestävä. Reunat on kantattu mustalla vinonauhalla.

Sunnuntain viereen ompelin hetken mielijohteesta mustan ylimääräisen palan, johon voi esim. laittaa kuukauden ja vuodenajan esille sekä muutamia ylimääräisiä kuvia jos käyttäjä ne siihen hyväksyy. Mittaa valmiille kalenterille tuli 60x38 cm.

Tässä vaiheessa moni varmaan miettii, että mikä PCS ja mitä tällaisella tekee. Tällaista kalenteria käyttävät pääsääntöisesti erityislapset hahmottamaan aikaa ja tekemisiään. Käyttötapoja on useita, jotkut laittavat vain perusjutut esille ja toiset muodostavat päiväkohtaisen tarkan ohjelman.

Varsinainen lukutoukka

Reissua suunnitellessa törmäsin sangen epämiellyttävään ongelmaan. Matka kestäisi pidempään kuin viihde-elektroniikkani akut ja mietin, että millä viihdyttäisin itseäni sitten. Mielessä on kytenyt jo todella pitkään lukuharrastuksen uudelleen aloittaminen, mutta en vain ole saanut aikaiseksi. Arkena olen niin väsynyt, etten jaksa illalla keskittyä tai sitten tulee istuttua naamakirjassa.

Sain ystävältäni läjän pokkareita annettavaksi teini-ikäiselleni, mutta nappasin sieltä muutaman itsellenikin. Rinkkaan valikoitui Kate Jacobsin kirjoittama Pieni lankakauppa. Sain kirjan luettua hyvässä tahdissa ja tykkäsin siitä kovasti. Viimeisen sivun käännettyäni tajusin, että olen tainnut lukea kokonaisen kirjan kannesta kanteen viimeksi vuonna 1994...

Päätin nyt laittaa kirjan kiertoon. Postittaminen tuskin kannattaa, koska pokkarilla on paksuutta yli maagisen 3 cm. Jos asut Kärppien kotiseudulla ja kirja kiinnostaa ota yhteyttä napakkablog (at) gmail.com. Mitään ei kirjasta tarvitse maksaa, paitsi ne postikulut, jos joku välttämättä haluaa postitettuna.  Kirjalle on löytynyt uusi osoite :)

Ei mitenkään tarpeellista osa 94682690

Edellisessä postauksessa esitelty miniläppärin pussukka ei suinkaan jäänyt viimeiseksi kuten ei varmaan jää tämäkään... Mutta onpahan mistä valita sitten kun lähtee kyseisen laitteen kanssa reissuun. Kunhan ei tulisi valinnan vaikeutta!

Tämän pussukan kaksi Suurta Ideaa oli:
1) saada takakappale riittämään niin, ettei taskua tarvitse siirtää toiseen kankaaseen
2) kääntyvä läppä joka on avovetoketjullinen.

Ensimmäinen haaste tuli siinä, ettei hyvin varustetusta kangaskaupasta löytynyt tarpeeksi lyhyttä ja tukevaa avovetoketjua. Lyhyempikin olisi siis riittänyt ja pussukka on aavistuksen liian leveä miniläppärille joka nyt sinänsä ei ole mitenkään kauhean vaarallista. Toinen kompastuskivi tuli siinä, että jätesäkillisessä farkkuja ei ollut yksiäkään, joissa takakappale olisi ollut tarpeeksi leveä. Oikean levyinen takakappale löytyi sadan kilsan päästä ja vaikeuksien kautta päästiin taas voittoon...

Tässäkin pussukassa pehmusteena on ohut huopakovike, jonka onnistuin polttamaan kiinni silitysrautaan. Tätä en olekaan onnistunut näin laajassa mittakaavassa aiemmin tekemään eikä ole mitään käsitystä millä tuon vekottimen saisi nyt puhtaaksi...

Pussukan takapuolella on pienen pieni tasku johon saa esim. muistitikun tai mokkulan sujautettua kätevästi. Ulkopuolella on taas nipistin laukkuun kiinnittämistä varten. Osittain pakon sanelemana pussukka koostuu kolmista farkuista muttei vaikuta lopputulokseen erityisen negatiivisesti :)

Pylly vasten pyllyä pum pum

Ystäväni pyysi vastapalveluksena työtuoliin päällistä ja vaatimusetkin oli olemassa. Tai no ei mitkään vaatimukset, mutta visio hänen päässään joka löi kyllä ensi ajattelemalla luun kurkkuun. Istuinosa on pyörinyt luonani luvattoman kauan ja ihan itselleni olen keksinyt jos jonkinlaisia verukkeita olla tarttumatta toimeen.

Eikä se niin kamalaa ollut sitten kun sai aikaiseksi...

Leikkasin farkkujen lahkeista takapuolelta tasaiset palat, jotka tikkasin toisiinsa kiinni. Purin vyötärökaitaleen ja ompelin tikkaamani palat siihen kiinni. Yläosaan oli laitettava lisäpala, jotta taskut eivät menisi liian taakse istuinosassa. 

Ystäväni oli teipannut pehmusteen viehättävällä, miehekkään värisellä teipillä ja se helpotti kyllä minun työtäni kovasti.

Tämän projektin myötä sain ostattua listalla olleen niittipyssynkin kun en jaksanut alkaa kyselemään sitä lainaksi vaan hyppäsin kesken projektin pyörän selkään suuntana halpakauppa...

Lopputulokseen olen enemmän kuin tyytyväinen ja toivon, että siitä on käyttäjälleen iloa. Huolellisella suunnittelulla yhdet farkut olisi riittäneet vallan mainiosti, mutta minä sain näihin uppoamaan useammat kun oli mistä käyttää.

Sabotage

Pilveä tehdessä päässä alkoi soida biisi. Se on mulla lahja ja kirous. Biisit eivät nimittäin aina ole aina yhtä laadukkaita tai sitten ne johtavat johonkin tällaiseen. 

mä tiesin että enkelit
on kieroja kuin rinkelit
kun pilvellesi pyrähdin

Chisu - Sabotage 

Pilviä tuli lisää kolme kappaletta. Kahdessa isoimmassa on sisällä heijastinnauhan pätkiä ja jokaisessa hopeareunuksena heijastinlankaa.

Toisella puolella on pelkkä farkkukangas, koska siellä ei ihoa/takkia/paitaa vasten kuitenkaan juuri mikään kestäisi.

Tällä viikolla (halvalla) ostamani heijastintereet päätyivät myös heti käyttöön laukun molempiin pitkiin saumoihin.

Kaapista kaivoin myös sinne hautautunutta pitsinauhaa, jolla peitin saumurin sauman sisäpuolella ja päädyin käyttämään sitä myös olkaimessa. Olen vieläkin kahden vaiheilla tuleeko tuohon renkaan ja lukon väliin isompi rengas vai annanko olla näin. Ehkä annan uuden omistajan päättää... Oletko se sinä?

Malli on mielestäni aika onnistunut, tämä tuli pakon edessä omasta päästä, kun tuota juuri oikean väristä farkkua oli aika vähän. Leikkasin kappaleet summan mutikassa ja ompelin yhteen kiinni. Yksi vaihtoehto olisi myös olkaimen jatkuminen tuosta keskikappaleesta mutta se ei onnistunut enää kätevästi siinä vaiheessa kun sen keksin... Ehkä seuraavassa projektissa sitten. Tai ei ikinä...

Sielun syövereistä

Puolikuntoisena, joka paikkaa särkee. Pakko tehdä kun pää niin käskee.

Sydän, sisältä täyttä kultaa. Rosoinen, mutta niin lämmin ja kaunis. Sisältää pieniä koloja joista on jäänyt jotain ihmisten mukaan. 

"Jokaisella pilvellä on hopeareunus" ajattelin tuota rosoista sydäntä tehdessä. Pitihän se tehä sitten pilivikin. Sisällä heijastinnauhaa ja hopeareunuksena heijastinlankaa, kun ei kerran sitä hopealankaa ollukaan...

Sama pilvi salamalla valaistuna.

Nämä molemmat on tehty vapaalla konekirjonnalla... Joka ei siis ole ollenkaan minun juttuni...

Häviäviä lehtiä

Tein tällä viikolla käsityökurssilla lehtiä. Niin, mikäpä siinä... No, tein lehtiä vapaalla konekirjonnalla pelkästä ompelulangasta, valmiit eivät sisällä ollenkaan kangasta. Tästähän heräsi kysymys miten moinen on mahdollista ja lupasin kertoa. Apuna käytetään veteen liukenevaa, häviävää kuitukangasta. Samaa materiaalia on käytetty apuan aiemmin tekemissäni pitsireunuksella varustetuissa heijastimissa.

Sen kummemmin en ala tässä opastamaan itse konekirjontaan kun en ole mikään opettaja enkä konekirjoja, mutta perusjutut epätietoisille. Itse olen käyttänyt häviävää kuitukangasta kaksinkertaisena pelkästään siitä syystä, että osassa lehdistä on sisällä heijastinlankaa joka on ompeluvaiheessa "kankaiden" välissä. Visu voisi kokeilla onnistuuko homma yksinkertaisella "kankaalla", hieman suhtautuisin kyllä skeptisesti koska materiaali jää silloin aika ohueksi.

Kuvio ommellaan "kankaalle" ihan tavallista paininjalkaa ja säätöjä käyttäen, tukitikkauksia kannattaa ottaa ristiin rastiin muutama.

Tämän jälkeen pudotetaan koneessa syöttäjät alas... Itsehän olen tämän vaiheen unohtanut tyystin ja pudotin syöttäjät vasta useamman valmiin lehden jälkeen. Onnistuu siis myös syöttäjät ylhäällä mutta toki työ liikkuu kevyemmin oikeaoppisesti. Tässä vaiheessa käytetään konekirjontajalkaa joka ei purista työtä vaan toimii enemmänkin kohdistajana.

Ylimääräiset "kankaat" kannattaa leikata pois ja säilyttää. Niitä voi joskus tarvita...

Häviävän kuitukankaan avulla saadaan pientä sievää jälkeä aikaiseksi. 

Ja sitten voikin taas hyvillä mielin kadottaa moponsa... Näissä olen käyttänyt kahta eri sävyistä väriä vaihtavaa konekirjontalankaa joka kyllä antaa ihan erilaisen, kauniimman ja elävemmän ilmeen. Lehdet tulevat osaksi isompa projektia jossa saattaa kestää...

Herneet nenään vaan!

Tarpeista ja testaushalusta johtuen hommasin kellariin kaksi isoa ämpärillistä muovirouhetta ja olen tehtaillut kaikenlaisia erikoisia juttuja. Muun muassa konepestäviä hernepusseja. Tai no eihän näillä pusseilla ole herneiden kanssa mitään tekemistä, mutta käyvät sopivasti leikkeihin tai vaikkapa terapiapainoiksi.

Näillä kyseisillä yksilöillä on painoa 300 g ja koko on 17x17 cm.

Halinalle-pussit halusin tehdä kokonaisella kuviolla, mittaa tuli 20x20 cm ja painoa 500 g.