Herneet nenään vaan!

Tarpeista ja testaushalusta johtuen hommasin kellariin kaksi isoa ämpärillistä muovirouhetta ja olen tehtaillut kaikenlaisia erikoisia juttuja. Muun muassa konepestäviä hernepusseja. Tai no eihän näillä pusseilla ole herneiden kanssa mitään tekemistä, mutta käyvät sopivasti leikkeihin tai vaikkapa terapiapainoiksi.

Näillä kyseisillä yksilöillä on painoa 300 g ja koko on 17x17 cm.

Halinalle-pussit halusin tehdä kokonaisella kuviolla, mittaa tuli 20x20 cm ja painoa 500 g.

Ihanaa jumitusta

Olen vähän sen tyyppinen ihminen, että kun jotain saan päähäni tehdä niin haluaisin tehdä sitä samaa sitten hetken ajan ihan vaan tekemisen ilosta. Tietyllä tapaa jumitun siihen samaan kaavaan olipa sitten kuinka pienestä tai isosta asiasta kyse. Jokin aika sitten tein ihan tarpeeseen ripustusnauhan pelikoneelle ja kun päätin ostaa läheisille lapsille synttärilahjaksi pelikoneiden kotelot niin pitihän niihinkin nauhat saada. Tein jo yhdet Hello Kitty-nauhat, mutta eihän ne sitten mulle kelevannu enää.

Piti saada sävy sävyyn pelikoneen kanssa ja vieläpä jollain erityisellä yksilöinnillä. Vahva suositus tulee ystäväni vinkkaamaan korutarvike-kauppaan, www.sayila.com. Hurahdin ostamaan muutakin, kun halvalla sai, toimituskulut vain 2,50 € ja tuotteet oli muutamassa päivässä postiluukussa.

Toinen lapsista saa omansa reilusti ennakkoon syystä että reissaa pelikoneen kanssa paljon ja kotelolle on todella käyttöä. Aiemmin hän onkin saanut pussukan mp3-soittimelle.  Punaisessa 2 cm leveässä nauhassa on stopparina metallia jäljittelevä kuutio nimikirjaimella. Sormuskiristin on myös hopean värinen.

Toinen nauha on viininpunaisen ja ruskean välimaastosta, jos näkömuistikuva menee lähellekään niin väri vastaa pelikoneen väriä aika täydellisesti. Tässä on musta sormuskiristin.

Aika kauniita ja tyttömäisiä, ihan kuten pitää pienillä tytöillä ollakin.

Nämä aiemmin tekemäni Hello Kitty-nauhat jäivät nyt ylimääräisiksi ja meillä tarpeettomiksi. Mittaa nauhalla on 25 cm (taitettuna) ja se on juuri optimaalinen pituus Nintendo DS-konsolille. Muista ei ole tietoa... Näiden lisäksi ylimääräisenä on tuon aiemman postauksen liian lyhyt nauha, jolla mittaa on 17 cm enkä suosittele sitä pelikoneelle. Ehkä tamagotchi, puhelin, joku muu, mikä? Jos haluat ostaa jonkun näistä tai vaikka kaikki pois, laita sähköpostia napakkablog (at) gmail.com

Kiirettä pukkaa

Messut painaa päälle joten kiirettä pitelee. Olen ottanut kuvia, muokannut kuvia, tehnyt hinnastoja, muokannut uusiksi.... Ottanut lisää kuvia, eri kulmasta, deletoinut muistikortilta liian aikaisin ja kaikkea muuta sähläystä. Valmista kuitenkin alkaa tulla ja uusiakin juttuja vanhoilla ideoilla.

 

Lehdet on tippuneet

Puistahan lehdet on lähteneet jo aika päivää sitten, mutta meikäläisen sorvista vastikään. Vihreästä ripsiliinasta ompelin rintakorumallisia heijastimia. Kokoa näillä on reilusti, vaihtelee 13 ja 16 cm:n välillä.

Lehtiheijastimien (ja vähän muidenkin) jätteistä tein pyöreitä, kaksipuoleisia heijastimia.

Nappeja!

Sulassa sovussa muiden nappien kanssa...

On kasa päällystettyjä nappeja. Napin runko on metallia ja ne on hankittu rapakon takaa. Päällä niissä on heijastinkangas, toisissa harmaa ja toisissa musta.

Napeissa on hyväntuntoinen koukku, josta se on helppo ommella mihin tahansa. 

Huomio on taattu! Kuvassa mustalla heijastinkankaalla päällystetyt napit, lepäävät vessan matolla ja valaisuun käytetty pokkarikameran salamaa.

Napit mahtuvat mukaan myös myyjäispöytään 4.-5.12.2010 Pohjankartanon koululle perinteisiin naisten joulumyyjäisiin, jotka järjestää MLL:n Pohjois-Pohjanmaan piiri.

Aina vaan lisää

Innostuin (taas) niin tuosta aiempien päivien puuhastelusta, että päätin tehdä rintakorumallisia heijastimia sarjatyönä. Jos ei muuten niin viimeistään myyjäisissä näiden toivon löytävän uuden kodin.

Nämä ovat kohtuullisen isoja, halkaisija 7 cm. Näin heijastinkankaallekin tulee kokoa 4 cm joten turvallisuus on taattu. 

Takapuolelle ompelin (käsin) rintaneulakiinnikkeen. Käytän näitä lukituksella varustettuja rintaneuloja, pysyvät ainakin käytössä paremmin.Tätä isoa kokoa tilasin viime talvena vahingossa, mutta näihin ne sopivat täydellisesti. Väriskaalaa tuli, mustasta mustalla heijastinkankaalla oikein hailakan vaaleanpunaiseen harmaalla heijastinkankaalla.

Kuopus seurasi työskentelyä tarkkana ja kertoi haluavansa myös tällaisen. Lupasin tehdä pienemmän, mutta värivalinta tuotti päänvaivaa. Juuri ja juuri värit osaava neitokainen päätyi onnekseni ruskeaan, pohja oli nimittäin valmiina hanska-operaatiosta. Tälle pienelle tuli kokonaisuudessaan kokoa vain 4 cm ja on mielestäni aivan syötävän söpö. Eipähän jäänyt pyörimään pöydälle tuokaan.

Joulumessut

"36. PERINTEISET NAISTEN JOULUMESSUT
5.- 6.12.2009 KLO 10.00-17.00
POHJANKARTANO, SUVANTOKATU 1, OULU


Myyjinä on käsityön harrastajia, yhdistyksiä ja pienyrittäjiä. Messuilta löytyy mm. kauniita, uniikkeja lahjoja pukinkonttiin, maittavia jouluruokia ja leivonnaisia sekä jouluisia sisustustuotteita ja -koristeita. Tilaisuuteen on vapaa pääsy."

Messut järjestää Mannerheimin lastensuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri

Löydät minut ja valmiit tuotteeni ko. messuilla kakkoskerroksen luokasta 21 paikalta nro 170.

Koulussa oppimassa

Koulussa ihan ensimmäisinä päivinä opin, että on täysin mahdotonta tunnistaa oma muistitikkunsa, jos opettaja jakaa kaikille opiskelijoille samanlaiset. Ratkaisin homman ompelemalla omaani hukkapalasta pienen kangasläpyskän ja kiinnittämällä sen kännykkäkorun lenkkiin. Samalla sain tämän "tuotteen" testikäyttöön mahdollista jatkojalostusta varten.

Jalostusta ei sen kummemmin tarvita, muutama rivi suoraa ommelta riittää pitämään reunat kovassakin käytössä siistinä. Alkuun ne saattavat rispaantua ja ylimääräisiä lankoja voi leikellä pois, mutta nyt vajaan kahden kuukauden käytön jälkeen ei ole enää tuotakaan ongelmaa. Tuossa yllä olevassa kuvassa on siis tämä ensimmäinen, melkein kaksi kuukautta kassissa pyörinyt versio.


Innostuin ompelemaan pari pienistä pöydällä lojuneista palaisista, ja sitten lähtikin taas mopo käsistä... Näitä on nyt tukuittain eri värisiä ja kokoisia. Pienin on 2x2cm, suurin 5x2,5cm. Sinänsä ei haittaa, koska tikkuja on tässä talossakin useampia. Ylimääräisiä myydään sitten viimeistään myyjäisissä, joista kerron myöhemmin lisää...

Osa on kaksipuoleisia, värisävyt toistaiseksi limeä, fuksiaa, pinkkiä, violettia... On raitaa ja kukkaa, itse roiskittua ja sitten ihan yksiväristä. Näissä kaikissa on myös kovikekangas välissä, mitä tuossa omassani ei ole. Tulee vähän lisää jämäkkyyttä.

Heijastinko tärkeä?

Heijastimen tärkeys riippuu täysin siitä, kuinka tärkeä oma henkikulta on. Heijastimen laiminlyönti kymmenkertaistaa kuolemanriskin lukee lehtijutussa, ja tottahan se on.

Itse olen alkanut ratkaista ongelmaa omassa perheessä ompelemalla heijastinnauhoja vähän joka paikkaan, mihin niitä suinkin voi ujuttaa. Nykyaikaiset, vedenpitävät vaatteet hankaloittavat kiinnitystä, mutta aina siihenkin jokin ratkaisu löytyy. Apuna voidaan käyttää myös aivoja ja kekseliäisyyttä.

Lapsen repun olkaimet



Jooga/jumppamaton suojapussi



Oma vedenpitävä talvitakkini, jonka helman kiristyskuminauhaan olen kiinnittänyt pienen pätkän heijastinnauhaa pikalukolla. Molemmissa hihansuissa on tarranauhaan kiinnitetty pätkä tarranauhan karkeaan puoleen ommeltua heijastinnauhaa. Noita samoja pikkupätkiä olen ommellut oikein urakalla jokaisen perheenjäsenen jokaiseen takkiin ja myytäväksikin asti, on muuten halpa henkivakuutus.



Esikoisen takki ilman salamaa, tai vaikkapa ilman auton valoja



Esikoisen takki salaman tai vaikka auton valojen kanssa

Nappeja...

Näin ei pitänyt käydä, mutta kävi näköjään silti... Ihan vähän vaan testasin rintaneulan kiinnittämistä nappiin kuumaliimalla ja tässä sitä sitten ollaan. Karkasi mopo käsistä niin huolella, että näitä tällaisia olisi nyt ylimääräisenä useampia eri yhdistelmissä...

Kuvassa osa lauantai-illan puuhasteluista (kotitöitä vältellessä). Heijastinlankaa näissä kaikissa, kuvauksen ajaksi verhoon kiinnitetyissä heijastin-rintakoruiksi muuttuneissa jämänapeissa. Kuvassa olevat napit ovat tosin ihan uusia, Marimekon tehtaanmyymälästä ostettuja.


Suurimman halkaisija on ~32mm ja pienimpien ~26mm. Tuo suurin on jännä väriltään, mielestäni se on hieman vihertävä, jos valoa vasten katsoo. Iltavalaistuksessa näyttää ihan mustalta kuten tässä kuvassakin.

Tyhjän panttina

Toissaviikolla päivät kuluivat vähän niinku tyhjän panttina sairaalassa istuessa (ei vakavaa). Aiempien vuosien kokemuksella varustauduin nyt ottamalla mukaan erinäisen määrän ompelutarvikkeita sekä hyvää musiikkia.

Tällaisia 5cm halkaisijaltaan olevia rintakoruja sain aikaiseksi.

Aitoa rihkamaa olevalla, muovisella napilla varustetussa kukkasessa on takana rintaneula kiinnitystä varten.

Näissä puolestaan on käytetty itse värjättyä kangasta, keltaiselle pohjalle roiskittu vihreää. Takuulla uniikkeja!

Kiinnitän rintaneulan ompelemalla, jotta se pysyisi menossa mukana.

Kuten osa aiemmin valmistuneista, myös nämä etsivät omaa paikkaansa :)

Pimeän piristystä

Heijastimet kuuluvat ehdottomasti tähän vuodenaikaan, ja ne pitäisi alkaa kaivamaan nyt kaappien kätköistä. Ja heijastimiahan ei koskaan ole liikaa, varsinkaan jos ne ovat kauniita, eikö totta?

Tässä fuksian värisessä nappulassa on puuvillakankaan päällä itse värjäämäni sideharso ja Marimekon tehtaanmyymälästä ostettu nappi, joita niitäkin näyttää kertyneen... Takana on rintaneula, joten kiinnittäminen onnistuu vaivatta. Halkaisija 5cm.

Kukkaheijastimet satiininauhasta

Näissä kaikissa harmaa lanka/nauha on heijastinlankaa tai -nauhaa ja satiininauha 8mm leveää. Takana on rintaneula.

Kuvien laatu ei ole mitä parhain, ompelen paremmin, kuin otan kuvia... Keltainen väri on enemmän kirkkaan keltainen kuin tällainen hailakka.


Kukan halkaisija 5cm. Myyty!

Kokonaispituus 12,5cm, kukan halkaisija 6cm. Myyty!



Kokonaispituus 15cm, kukan halkaisija 7cm


Kukan halkaisija 6,5cm. Myyty!

Rossi rintaan

Tällaisia olisi tarjolla. Halkaisija 5,5cm. Etupuolella kaksi nappia ja takapuolella neula rintaan kiinnittämistä varten.

Nappulat

Sain vihdoin aikaiseksi kokeilla, osaisinko tehdä kankaasta sellaisia kauniita ruusukkeita tai miksi niitä nyt sanoisikaan. Kun olin saanut ensimmäiset valmiiksi, päätin nimetä ne nappuloiksi. Vasemmanpuoleisessa on valkoisen pohjakankaan päällä itse värjätty sideharso. Näihin taakse joko magneetti tai rintaneula, hmm...