Napakalle nappuloita

Kaikki alkoi taas hyvin pienestä... Löysin heijastinlaatikostani pussillisen pieniä pyörylöitä, jotka olen ostanut jostain design-tapahtumasta vuosia sitten. Nämä ovat olleet listalla "ideaa odotellessa" ja nyt idea sitten tuli. Yhdistin pyörylöihin organzanauhaa ja ompelin koko komeuden ystäväni minulle huovuttamaan sydämeen. Taakse vielä rintaneulakiinnike ja uusi heijastin oli valmis!

Tutkiskelin sitten asiaa ja annoin itselleni kertoa, että nykyisin näitä heijastinteollisuuden jätteitä, heijastinnappuloita, myydään ihan pussitettuna. Pitihän se tilata... Koska huovutettuja sydämiä tai muuta vastaavaa ei ollut lisää, pujotin seuraaviin versioihin ihan tavallisen hakaneulan. Yhdessä käytin satiininauhaa organzanauhan sijaan ja pariin pujotin myös puuhelmiä.

 Jälleen kameran salamalla testattuna voi todeta, että hyvin heijastavat nämäkin!

Nappulat ovat Life Saver-heijastimien keskiosia ja niitä myy Saintex

Mörrimöykky

Idean tähän projektiin olen saanut päässäni jo tosi kauan sitten, mutta toteutus on taas kestänyt. Facebook-tauon aikana tartuin itseäni niskasta kiinni ja aloin kokoamaan palasia yhteen. 

Kontista aiemmin hankkimani haalarilukot (mitkä noiden oikeat nimet on??) saivat kaverikseen uudet napit.

Vanhat farkut taipuivat sadepisaroiksi valkopilkullisen kankaan yläpuolelle.

Valkopilkullinen kangas sai jalan valkoisesta heijastinkankaasta ja koko komeus viereensä tekoturkiksesta epämääräisen kaksisilmäisen möykyn.

Elementit sijoiteltiin tummanvihreän, erittäin paksun puuvillakankaan päälle ja applikoitiin kiinni. Saumat, pohja, kahvat ja tadaa, kassi on valmis!

Mörrimöykkyhän se siinä, sateessa istuu kärpässienen alla.

Valkoinen heijastinkangas oli tuskan ja työn takana. Loppujen lopuksi sitä löytyi 10x100 cm kaitaleena Hobby Pointista josta ystäväni ystävällisesti sen kävi minulle ostamassa ja postittamassa. 

Kovan onnen kopottaja

Tuossa talven kynnyksellä sain nerokkaan idean liimata rintaneulakiinnike heijastinkankaalla päällystetyn napin taakse. Näin saisin Poni-heijastimelleni hakaneulaa kauniimman ripustimen, jolla olisi myös käyttöarvo.

Talven mittaan Poni on tippunut takista viisi kertaa ja olen siirtänyt sitä hieman eri korkeudelle, pyörän kyytiin noustessa nappi ottaa ikävästi kiinni satulaan. Yhden kerran lisäsin napin takaosaan rintaneulan kiinnitystä vahvistaakseni jo rautalankaakin, mutta onnistuin söheltämään neulan takaosan väärälle puolelle enkä jaksanut alkaa värkkäämään uudelleen. 3/5 kerroista neula on vaan venähtänyt ja auennut lukituksesta huolimatta.

Eilen se sitten taas tapahtui, neula irtosi nappiosasta ja Poni lojui maassa.

Olen vältellyt napin takkiin ompelemista koska epäilen, että revetessään se sitten repii takinkin. Päädyin nyt kuitenkin tähän ratkaisuun koska tykkään ideasta niin paljon. Ompelin uuden napin kiinni takkiin nappilangalla, jotta lujuus olisi parempi. Olin sentään niin fiksu että tarkistin ensin mahtuuko palloketju napin kiinnikerenkaasta läpi...

Onhan tuo nyt paljon mukavamman näköinen kuin perinteinen hakaneula, toivon mukaan Poni pysyy menossa mukana koska tykkään siitä tosi paljon.

Sabotage

Pilveä tehdessä päässä alkoi soida biisi. Se on mulla lahja ja kirous. Biisit eivät nimittäin aina ole aina yhtä laadukkaita tai sitten ne johtavat johonkin tällaiseen. 

mä tiesin että enkelit
on kieroja kuin rinkelit
kun pilvellesi pyrähdin

Chisu - Sabotage 

Pilviä tuli lisää kolme kappaletta. Kahdessa isoimmassa on sisällä heijastinnauhan pätkiä ja jokaisessa hopeareunuksena heijastinlankaa.

Toisella puolella on pelkkä farkkukangas, koska siellä ei ihoa/takkia/paitaa vasten kuitenkaan juuri mikään kestäisi.

Tällä viikolla (halvalla) ostamani heijastintereet päätyivät myös heti käyttöön laukun molempiin pitkiin saumoihin.

Kaapista kaivoin myös sinne hautautunutta pitsinauhaa, jolla peitin saumurin sauman sisäpuolella ja päädyin käyttämään sitä myös olkaimessa. Olen vieläkin kahden vaiheilla tuleeko tuohon renkaan ja lukon väliin isompi rengas vai annanko olla näin. Ehkä annan uuden omistajan päättää... Oletko se sinä?

Malli on mielestäni aika onnistunut, tämä tuli pakon edessä omasta päästä, kun tuota juuri oikean väristä farkkua oli aika vähän. Leikkasin kappaleet summan mutikassa ja ompelin yhteen kiinni. Yksi vaihtoehto olisi myös olkaimen jatkuminen tuosta keskikappaleesta mutta se ei onnistunut enää kätevästi siinä vaiheessa kun sen keksin... Ehkä seuraavassa projektissa sitten. Tai ei ikinä...

Sielun syövereistä

Puolikuntoisena, joka paikkaa särkee. Pakko tehdä kun pää niin käskee.

Sydän, sisältä täyttä kultaa. Rosoinen, mutta niin lämmin ja kaunis. Sisältää pieniä koloja joista on jäänyt jotain ihmisten mukaan. 

"Jokaisella pilvellä on hopeareunus" ajattelin tuota rosoista sydäntä tehdessä. Pitihän se tehä sitten pilivikin. Sisällä heijastinnauhaa ja hopeareunuksena heijastinlankaa, kun ei kerran sitä hopealankaa ollukaan...

Sama pilvi salamalla valaistuna.

Nämä molemmat on tehty vapaalla konekirjonnalla... Joka ei siis ole ollenkaan minun juttuni...

Häviäviä lehtiä

Tein tällä viikolla käsityökurssilla lehtiä. Niin, mikäpä siinä... No, tein lehtiä vapaalla konekirjonnalla pelkästä ompelulangasta, valmiit eivät sisällä ollenkaan kangasta. Tästähän heräsi kysymys miten moinen on mahdollista ja lupasin kertoa. Apuna käytetään veteen liukenevaa, häviävää kuitukangasta. Samaa materiaalia on käytetty apuan aiemmin tekemissäni pitsireunuksella varustetuissa heijastimissa.

Sen kummemmin en ala tässä opastamaan itse konekirjontaan kun en ole mikään opettaja enkä konekirjoja, mutta perusjutut epätietoisille. Itse olen käyttänyt häviävää kuitukangasta kaksinkertaisena pelkästään siitä syystä, että osassa lehdistä on sisällä heijastinlankaa joka on ompeluvaiheessa "kankaiden" välissä. Visu voisi kokeilla onnistuuko homma yksinkertaisella "kankaalla", hieman suhtautuisin kyllä skeptisesti koska materiaali jää silloin aika ohueksi.

Kuvio ommellaan "kankaalle" ihan tavallista paininjalkaa ja säätöjä käyttäen, tukitikkauksia kannattaa ottaa ristiin rastiin muutama.

Tämän jälkeen pudotetaan koneessa syöttäjät alas... Itsehän olen tämän vaiheen unohtanut tyystin ja pudotin syöttäjät vasta useamman valmiin lehden jälkeen. Onnistuu siis myös syöttäjät ylhäällä mutta toki työ liikkuu kevyemmin oikeaoppisesti. Tässä vaiheessa käytetään konekirjontajalkaa joka ei purista työtä vaan toimii enemmänkin kohdistajana.

Ylimääräiset "kankaat" kannattaa leikata pois ja säilyttää. Niitä voi joskus tarvita...

Häviävän kuitukankaan avulla saadaan pientä sievää jälkeä aikaiseksi. 

Ja sitten voikin taas hyvillä mielin kadottaa moponsa... Näissä olen käyttänyt kahta eri sävyistä väriä vaihtavaa konekirjontalankaa joka kyllä antaa ihan erilaisen, kauniimman ja elävemmän ilmeen. Lehdet tulevat osaksi isompa projektia jossa saattaa kestää...

Hullu mikä hullu, heijastinhullu

Viime viikolla käsityökurssilla alkoivat tekemään konekirjomalla pitsireunuksia, sillä aikaa kun minä ahkeroin kassin kanssa. Ideat sinkoilivat kuitenkin samantien päähäni kun joska teki omansa ja viherryin kateudesta. Tällä viikolla päätin siis toteuttaa jalostetun ideani ja käytin materiaalina yllättäen heijastinkangasta ja -lankaa.

Ensimmäisen tein kaksipuoleisena heijastinkankaasta, ylälankana ompelukoneessa oli harmaa tavallinen lanka ja alalankana heijastinlanka. 

Seuraavissa käytin mustaa markiisikangasta, mustaa heijastinkangasta ja  sammutuspeitteen suojapussin kuviosta tutuksi tullutta, väriä vaihtavaa kirjontalankaa. Isommassa on väriä vaihtavan kaverina heijastinlanka.

Kotona jatkoin... Kirjontalankoja minulla ei ole joten ihan peruslangoilla mennään, mutta voi että noista tulee nättejä! Kotona kokeilin myös ompelusiiman käyttöä harmaaseen versioon ja ero näkyykin tuossa salamalla otetussa kuvassa, vasemmassa alalaidassa. Lanka ei peitä heijastinlankaa ollenkaan joten heijastavuus on parempi.

Linnuton puu

Viime aikoina kyseinen kappale on soinut päässä useammin kuin moni muu. Se ei oikeastaan varsinaisesti liity ajatukseeni parhaan kauppakassini tuunaamisesta, mutta soi päässäni koko prosessin ajan taukoamatta.

Ajatus kauppakassin tuunaamisesta lähti aiemmasta projektistani lehtien parissa, tähän tosin tein paljon pienempiä lehtiä joihin ei tullut heijastinta.

Koska yksi linnuton puu per talo riittää, pääsivät varta vasten kassia tehdyt pöllöt oksille istumaan.

Ihan voin hyvällä omallatunnolla kehua, että on muuten kaupungin komein kauppakassi!

Materiaalina kassissa on käytetty pöytätabletteja tahroineen päivineen ja kassin tuunasin kurssilla opettajan suosiollisella avustuksella, minä kun en osaa piirtää niin rungosta tuskin olisi tullut mitään.

Nyt riittää!

En tee enää yhtään pöllöä!! Tänä vuonna...

Hyvää uutta vuotta kaikille niille jotka tätä hiljaista blogia jaksavat silloin tällöin kurkata.

Ihan pöllöä, taas

Tästä hommasta ei tunnu tulevan loppua ja pieniä nappeja olen jopa ostanut silmiksi... Ideoita pursuaa päästä ja niiden mukaan tehdään. Melkein kaikki pöllöt on tehty tähän mennessä ajatuksella jostain tietystä ihmisestä tai sitten ne ovat valmistuessaan alkaneet muistuttamaan jotain, jolle sopisivat.

Vaaleansininen syntyi ihan vaan sellaisena sarjana sen kummemmin muistuttamatta ketään. Toinen puolestaan syntyi Isolla Ajatuksella ja sitä varten piti käydä heijastinkaupan lisäksi pyöräkorjaamolla. Mustalla herrasmiehellä on siniset silmät, päällään valkoinen heijastin-paita ja kaulassaan kuminen kravatti aivan kuten Huutajalla kuuluukin.  

Tästä laumasta sinapin värisellä on helmiäis-silmät, violetit on itse värjätystä kankaasta tehty ja ensimmäistä kertaa käytin myös mustaa heijastinkangasta. Koneen koristeompeleitakin tulee käytettyä ihan liian vähän, niillä saa mukavasti erilaista ilmettä. Marimekon jämäkankaasta syntyi suuren suuri Erittäin Rakastunut pöllö samanmoiselle ystävälleni. Idea lähti syntymään heti, kun näin nuo sydämen malliset napit. Violettiin ja vaaleanpunaiseen kimaltava pieni pöllö passaa puolestaan vaikkapa jollekin pikku prinsessalle. 

Tää on joo ihan pöllöä, sormet verillä on pitänyt yötä myöten vääntää enkä ole kerrassaan koskaan ommellut näin paljon myös käsin...

Tahdon ponin!

Tahtoisin ostamani keltaisen Poni-heijastimen tilalle mustan. Tuo keltainen on jäänyt melkein kokonaan käyttämättä kun ei se sovi minkään takkini kanssa ja musta passaisi... Haluaisitko tehdä kanssani vaihtokauppaa?

Kuva on lainattu Eero Aarnion nettikaupasta http://www.designeeroaarnio.com/Poni-heijastin

Huhuilua

Pöllöt veivät aivan mukanaan ja niitä syntyi muutama lisää. Pieniä nappejakin on löytynyt ystävien kätköistä ja muutamia ideoita pyörii päässä.

Näihin pöllöihin käytin vaatteista leikattuja satiininauhoja jotka peittävät myös kapean heijastinnauhan sauman. Ruskeat ovat vahvaa verhoilukangasta, vihreä ja pinkki fleecea.

Ei pöllömpää

Eihän tässä mitään ole ehtinyt, hyvä kun kissaa sanoa. Töissä on ollut aivan ihanaa ja kotona kiireistä.

Nyt kuitenkin inspiroiduin ja aktivoiduin! Käsityönopettaja, jolta aiemminkin olen saanut valtavasti hyviä, helppoja ja upeita ohjeita toteutettavaksi oli taas keksinyt. Niin syntyi pari heijastin-pöllöä eivätkä takuulla jää ainoiksi.

Ensimmäisen tein villakankaasta ja siitä tuli suloisen pörröinen. Tämä lenteli kuopuksen haalariin hengenpelastajaksi.

Toinen sai alkunsa jostakin verhoilukankaan palasesta, sai kuvaamisen jälkeen vielä roikottimen selkäänsä ja lentää yhden pienen pöllöjä rakastavan pojan piristykseksi. 

Ps. pieniä nappeja on sittenkin liian vähän!

Kiirettä pukkaa

Messut painaa päälle joten kiirettä pitelee. Olen ottanut kuvia, muokannut kuvia, tehnyt hinnastoja, muokannut uusiksi.... Ottanut lisää kuvia, eri kulmasta, deletoinut muistikortilta liian aikaisin ja kaikkea muuta sähläystä. Valmista kuitenkin alkaa tulla ja uusiakin juttuja vanhoilla ideoilla.

 

Rikollinen ja Rinsessa

Niin, joku rikollinen vei ystäväni pyörästä korin. Ei minkä tahansa ystävän pyörästä mitä tahansa koria, vaan sellaisen ihmisen, joka jaksaa aina olla positiivinen ja aurinkoinen ja jota en ole nähnyt vihaisena ikinämilloinkaan. Kori oli hänen itse tuunaamansa, rakkauvella ja huolella tehty. Terveisiä vaan rikolliselle, toivottavasti korille oli käyttöä!

Kun kuulin tapahtuneesta lupasin välittömästi tehdä tulevaan uuteen tuunattuun koriin heijastimen. Idea on muhinut mielessä, uutta koria ei vielä ole löytynyt (mieleistä tuunattavaksi, sanoi ystävä), mutta en voinut pitää näppejäni kurissa. Koska heijastin tulee pyörään, jolla ajetaan ympäri vuoden, tulisi materiaalin olla sellaista, että se kestää säässä kuin säässä mahdollisimman vähin vaurioin. Sieltä se sitten jostain iski taas tajuntaan, kahvipussi! Ompelukurssilla on käytössä kirjova kone ja siellä sain tuon ärrän aikaiseksi.

Heijastin on iso, heijastimen halkaisija on n. 5 cm ja koko höskän n. 10 cm.  Koska uutta koria ei vielä ole, kiinnitystapa on avoin. Takana on kolme vahvistettu napinläpeä ja ehdolla kiinnitystavaksi nippusiteet. Ilmastointiteippiä on yhteensä kolme kerrosta molemmilla puolilla jotta kestäisi käytössä. Tällä on kyllä takuu ja varasuunnitelmakin on olemassa siltä varalta, että tekemys hajoaa.

Vaikka tuossa nyt tuo ärrä onkin, ei tää oo silti Rikolliselle tehty! Kannattaa uskoa, että tämän heijastimen uusi omistaja on ihan ehta Rinsessa!

Lehdet on tippuneet

Puistahan lehdet on lähteneet jo aika päivää sitten, mutta meikäläisen sorvista vastikään. Vihreästä ripsiliinasta ompelin rintakorumallisia heijastimia. Kokoa näillä on reilusti, vaihtelee 13 ja 16 cm:n välillä.

Lehtiheijastimien (ja vähän muidenkin) jätteistä tein pyöreitä, kaksipuoleisia heijastimia.

Nappeja!

Sulassa sovussa muiden nappien kanssa...

On kasa päällystettyjä nappeja. Napin runko on metallia ja ne on hankittu rapakon takaa. Päällä niissä on heijastinkangas, toisissa harmaa ja toisissa musta.

Napeissa on hyväntuntoinen koukku, josta se on helppo ommella mihin tahansa. 

Huomio on taattu! Kuvassa mustalla heijastinkankaalla päällystetyt napit, lepäävät vessan matolla ja valaisuun käytetty pokkarikameran salamaa.

Napit mahtuvat mukaan myös myyjäispöytään 4.-5.12.2010 Pohjankartanon koululle perinteisiin naisten joulumyyjäisiin, jotka järjestää MLL:n Pohjois-Pohjanmaan piiri.

Aina vaan lisää

Innostuin (taas) niin tuosta aiempien päivien puuhastelusta, että päätin tehdä rintakorumallisia heijastimia sarjatyönä. Jos ei muuten niin viimeistään myyjäisissä näiden toivon löytävän uuden kodin.

Nämä ovat kohtuullisen isoja, halkaisija 7 cm. Näin heijastinkankaallekin tulee kokoa 4 cm joten turvallisuus on taattu. 

Takapuolelle ompelin (käsin) rintaneulakiinnikkeen. Käytän näitä lukituksella varustettuja rintaneuloja, pysyvät ainakin käytössä paremmin.Tätä isoa kokoa tilasin viime talvena vahingossa, mutta näihin ne sopivat täydellisesti. Väriskaalaa tuli, mustasta mustalla heijastinkankaalla oikein hailakan vaaleanpunaiseen harmaalla heijastinkankaalla.

Kuopus seurasi työskentelyä tarkkana ja kertoi haluavansa myös tällaisen. Lupasin tehdä pienemmän, mutta värivalinta tuotti päänvaivaa. Juuri ja juuri värit osaava neitokainen päätyi onnekseni ruskeaan, pohja oli nimittäin valmiina hanska-operaatiosta. Tälle pienelle tuli kokonaisuudessaan kokoa vain 4 cm ja on mielestäni aivan syötävän söpö. Eipähän jäänyt pyörimään pöydälle tuokaan.