Mummon pöytäliina ja muita vanhoja

Vuosia sitten kävimme ystäväni kanssa kirppikseltä ja sieltä tarttui mukaan vanha pöytäliina kuosinsa vuoksi. Kangas marinoitui aikansa, jossain vaiheessa tein siitä pari pussukkaa mutta osan jätin vielä käyttämättä "koska en raski".

Nyt raskin, ja kaikki meni. Vuorikankaina käytin valkoista ja oranssia puuvillakangasta, vetoketjutkin löytyi kaapista...

Tämä on sen verran isompi, että sisään mahtuu esim. A6-kokoinen muistikirja. 24x16 cm, hihna 104 cm.

Samana päivänä innostuin ompelemaan muitakin vanhoja kankaita vähemmäksi. Tässä jo pariinkin otteeseen nähty Jenkeistä tilattu lintu-kangas pussukan muodossa. Pussukan koko 19x14 cm, hihnan pituus 110 cm, vuori valkoinen.

Ja sitten Suuri Aarteeni, esikoisen pinnasängyn verhokatokseen ja pinnasuojukseen käytetyn kankaan jämät. Johan tuo kohta tulee täysi-ikäiseksi ja joutaa muuttamaan uuteen kotiin, kera vaaleanpunaisen vuoren.

Pussukan koko on 23x14 cm ja hihnan pituus  96 cm.

Marimokat

Ystäväni pyysi josko tekisin tabletilleen pussukan ja minähän teen. Otan mitat, leikkaan malliksi saman kokoisen pahvin, leikkaan ja ompelen. Sovitan pahvia sisään ja totean liian pieneksi. Jippii.

Nättihän se on kuin mikä, vaikken taaskaan saanut kirkasta fuksian sävyä vangittua. Mutta ei mee 10" Samsungin tabletti joten uusi oli tehtävä. Kokoa tällä on 19x29 cm, vuorikin on fuksian värinen ja kankaiden välissä huopakovike. 

Jämäpaloista tein pienen, 12x14 cm, pussukan jonka ajattelin sopivan vaikka laastareille ja lääkkeille. Siihen ompelin ripustuslenkin samasta kankaasta.

Reissu-Petsit reissun päällä

Marraskuussa ompelemani pussukka  ja kahdeksan Petsiä katosivat joulukuussa 2012 reissullaan Oulu-Ivalo-Oulu. Sekä pussukassa että kuudessa Petsissä on mustalla tussilla nimikirjaimet NA, kaksi Petsiä on nimikoitu toisin kirjaimin.

Näiden kuvassa näkyvien kuuden Petsin lisäksi mukana oli kaksi tuplakappaletta joista toinen on takarivissä keskellä näkyvän koiran kaltainen. Toisesta ei ole lapsella muistikuvaa.

Petsien ja pussukan löytäjälle on luvassa palkkio. Jos ne pitää postittaa takaisin saamiseksi maksan toki kohtuulliseksi jäävät kulut :) Näillä ei rahallista arvoa ole juurikaan mutta tunnearvo korvaamaton.

Hyvän joulun toivotus

Näköjään edellinenkin, jo tovin sitten postattu bloggaus liittyy samaan aiheeseen... Joulupukin vierailun jälkeen Petsien määrä on huolestuttavasti kasvanut eivätkä aiemmat pussukat riitä enää mihinkään. En näköjään ole niistä blogannutkaan, mutta Tilda-kaavalla olen tehnyt kaksi pussukkaa joissa on pikalukot toisiinsa yhdistämistä varten. Kolmatta tarvittiin akuutisti ja se piti saada yhdistettyä aiempiin.

Harmillisesti en saa vangittua pöllökankaan ihanan kirkasta pinkkiä väriä kuviin. Vakosamettinen kangas pisti silmään lempikauppani laarista ja se oli ihan pakko ostaa. Ehkä ainoa kerta, kun en kysynyt hintaakaan ennakkoon... Pussukassa on 15 cm vetoketju ja vihreä puuvillavuori.

Tätä tarkoitusta varten sain tyttäreltäni muutamia Petsejä malliksi ja asettelimme niitä yhdessä "studioon". 

Tämän joulupäivän aamun pikahomman myötä hyvää joulua ja onnea vuodelle 2013 kaikille niille, jotka sinnikkäästi jaksavat käydä kurkkaamassa tapahtuisiko täällä mitään :)

Reissu-Petsit

Muuta Petsi lähtee reissuun ja tietysti juuri ennen omistajan nukkumaan menoa 40 joukosta huolella valitut yksilöt tarvitsevat reissupussin. Tottakai.

Pikainen pyrähdys kangaskaapille ja vetoketjulaatikolle, ylälangaksi passelin värinen puola ja toinen alalangaksi. Pussukan kokokin määrittyi professionaalisti vetoketjun pituuden ja Petsien vaatiman tilan mukaan.

Kaulanauha poikki nips naps ja sekunnin murto-osan välähdys. Kylläpä tulikin hauska ripustuslenkki, kun ei litistänyt sitä perinteisesti. Samalla sai huolittelemattoman sauman kestävämmäksi, kun tikkasi päälle.

Laukussa leipää ja...

Minulla on tietynlainen pinttymä reissuun lähdöstä, silloin pitää vähintään siivota ja mielellään myös pakata. No, mitä tehdään silloin, kun pitää siivota ja pakata? Ommellaan tietysti! Keksin ennen reissuun lähtöä tarvitsevani ehdottomasti pussukan alusvaatteille. Tämän olen hoksannut joka kerta reissuun lähtiessä ja mikäpä sen parempaa kuin lykätä siivoamista ja pakkaamista ompelemalla.

Kankaat valikoitui sattumalta nojatuolissa lojuneen läppäri-pussukasta jääneen palasen mukaan. Toiseksi väriksi silitin jo oranssin muttei se sitten passannutkaan, joten kaivoin kangaslaatikosta tuon punaisen. Ompelin ensin vetoketjun ja pohjasauman tavanomaiseen tapaan ja mietin minkä jujun tähän nyt keksisi. Hetken mielijohteesta päätin sitten tehdä taitteet muutaman sentin päähän vetoketjusta ja pohjasaumasta. Naurettavan yksinkertainen konsti saada pussukkaan erikoista ilmettä.

Sivuun ompelin pätkän nauhaa ja kiinteän renkaan ripustamista varten. 

Tuossahan meni sitten aivan naurettavan vähän aikaa, imuri ja rinkka odottivat malttamattomina... Kavereiden kanssa käydyn keskustelun lomassa keksin tarvitsevani pussukan myös likapyykeille. Kankaaksi valikoitui täydellisesti reissuaiheeseen sopiva kangas, jota olen käyttänyt aiemmin vain yhteen kassiin. Pussukkaan tuli pakon sanelemana kaksi vetoketjua jotka toimivat kyllä oikein hyvin käytännössä. En halunnut tehdä narulla kiristettävää versiota koska neliön mallinen pussi asettuu paremmin laukkun sisälle.

Reissun kohteena oli tällä kertaa "treffit" tämän naisen kanssa. Kaikki kolme täyttyivät odotukseni. Niin alusvaatepussi, likapyykkipussi kuin Chisukin :)

Ei mitenkään tarpeellista osa 94682690

Edellisessä postauksessa esitelty miniläppärin pussukka ei suinkaan jäänyt viimeiseksi kuten ei varmaan jää tämäkään... Mutta onpahan mistä valita sitten kun lähtee kyseisen laitteen kanssa reissuun. Kunhan ei tulisi valinnan vaikeutta!

Tämän pussukan kaksi Suurta Ideaa oli:
1) saada takakappale riittämään niin, ettei taskua tarvitse siirtää toiseen kankaaseen
2) kääntyvä läppä joka on avovetoketjullinen.

Ensimmäinen haaste tuli siinä, ettei hyvin varustetusta kangaskaupasta löytynyt tarpeeksi lyhyttä ja tukevaa avovetoketjua. Lyhyempikin olisi siis riittänyt ja pussukka on aavistuksen liian leveä miniläppärille joka nyt sinänsä ei ole mitenkään kauhean vaarallista. Toinen kompastuskivi tuli siinä, että jätesäkillisessä farkkuja ei ollut yksiäkään, joissa takakappale olisi ollut tarpeeksi leveä. Oikean levyinen takakappale löytyi sadan kilsan päästä ja vaikeuksien kautta päästiin taas voittoon...

Tässäkin pussukassa pehmusteena on ohut huopakovike, jonka onnistuin polttamaan kiinni silitysrautaan. Tätä en olekaan onnistunut näin laajassa mittakaavassa aiemmin tekemään eikä ole mitään käsitystä millä tuon vekottimen saisi nyt puhtaaksi...

Pussukan takapuolella on pienen pieni tasku johon saa esim. muistitikun tai mokkulan sujautettua kätevästi. Ulkopuolella on taas nipistin laukkuun kiinnittämistä varten. Osittain pakon sanelemana pussukka koostuu kolmista farkuista muttei vaikuta lopputulokseen erityisen negatiivisesti :)

Tarpeellista osa 78634

Täällä päin ei viime aikoina mikään ole syntynyt ilman tarvetta. Muttei onneksi ilman luovuuttakaan... Punnitsin pitkään erilaisten tabletien ja minikannettavien välillä ja päädyin sitten jälkimmäiseen. Järki voitti ja iPad jäi kauppaan, jäipä onneksi muutama euro tilillekin...

Uusi konehan tarvitsee arvoisensa pussukan ja päässä vilisevät tuhannet ideat. Ensimmäinen toteutui tänään kun sain pari tuntia ylimääräistä aikaa. Kaivoin esille Ikeasta kauan sitten ostamani kankaan, parit vetoketjut ja läjän eri värisiä lakanakankaita. Pehmusteeksi valitsin tähän esimmäiseen versioon vain ohuen huopakovikkeen jonka liimasin vuorikankaaseen kiinni.

Kuljetan joka tapauksessa toistaiseksi konetta isossa Marimekon olkalaukussa  eikä pussukka näin ollen ehkä tarvitse kamalan jykevää pehmustetta. Samasta syystä ompelin pussukkaan lukon, jolla se on helppo kiinnittää laukkuun. Eipähän tipahda kone ensimmäisenä maahan jos laukku sattuu kippaamaan...

Tällä kertaa myös erittäin poikkeuksellinen "behind the scenes" -kuva. Studion virkaa toimittaa tällä kertaa olohuoneen lattia suoraan ikkunan alla. Lisävarusteena pari halogenilla varustettua lamppua ja jo aiemmin esiintynyt esittelyliinakin pääsi taas käyttöön.

Keltanokat liikenteessä

Tuttavapiirissä liikkuu sankoin joukoin ekaluokkalaisia ja aika moni kuljettaa avainten lisäksi mukanaan puhelinta. Vanhan turvallisuussäännön mukaan näitä kahta ei kannata pitää samassa paikassa mutta omallakin kokemuksella se vaan on käytännössä järkevintä. Valmiissa pussukoissa on monesti lokero vain puhelimelle, joka sitten naarmuuntuu jos avaimet heitetään samaan. Tarvitaan tuotekehitystä ja minullahan niitä ideoita pursuaa päästä kuin sieniä tähän aikaan vuodesta.

Pojat ovat kompastuskiveni, minä kun en sellaisia ole onnistunut saamaan enkä heidän maailmastaan juuri mitään ymmärrä. Menoa ja kulutusta kestäväksi materiaaliksi pojan pussukkaan valitsin farkun. Särmää tuo suorat tikkaukset joiden väri tuli valittua vahingossa kaapista löytyneen kaulanauhan mukaan. Pussukassa on kaksi taskua lomittain, pystysuunnassa.

Avainpuolella on papukaijalukko vielä avainten mukana pysymisen varmistamiseksi. Jos sitä sitten malttaa käyttää. Turvalukko pitää ehdottomasti olla erityisesti lasten kaulaan ripustettavissa jutuissa. Tässä se oli valmiina ja on uudelleen suljettavissa. 

Farkku oli tuskainen materiaali näin pieneen pussukkaan ja kunnianhimoinen tavoitteeni lomittain olevista taskuista tuotti myös päänvaivaa. Jääköön viimeiseksi, ehkä...



Tytöt sitten ovatkin tutumpia, mutta silloin tällöin kohdalle sattuu pinkistä tykkäämätön määrätietoinen nuori (pieni) neiti (tyttö). Kankaan pitää kuitenkin olla kestävyydeltään samaa luokkaa kuin farkku, ja sellainenhan löytyi sattumalta kaapista. Punaisen, oranssin, violetin ja pinkinkin sävyinen markiisikangas josta vain jätin pinkit raidat käyttämättä. Kaulanauha on puuvillanauhaa ja siinä myös turvalukko. Turvalukot sijoitin vielä niin, etteivät ne ole aivan niskassa raapimassa.

 

Tämä pussukka jäljittelee malliltaan työkäyttöön tekemiäni, mutta kokoa on paljon vähemmän. Pikkutaskusta löytyy papukaijalukko ja isompaan mahtuu vanhanaikainenkin kapula. 

Heijastimet olisin näihin halunnut vielä virittää mutta jäivät sitten kuitenkin laittamatta.

Pussukkaa pukkaa

Uskomatonta kyllä, mutta muutkin kuin minä käyvät töissä ja heillä on samankaltaisia tarpeita ;) Ystäväni toivoi samanlaista pussukkaa kuin itselleni tekemä, kangaskin olisi sopinut mutta minäpä vedinkin laatikosta toisen Ameriikan ostoksen. Valinta oli hänelle liian vaikea ja kun minä sain tehdä sen, oli se todella helppo!

Tiesin, että pussukassa kuljetetaan myös muistitikkua joten pyöräytin jämäpalasta sillekin kankaisen roikottimen.

En tietystikään halunnut tehdä aivan samanlaista kuin itselleni joten valitsin toisen kankaan ja sille vuoreksi ruskean puuvillakankaan.

Kuvien värit on ihan sekaisin, alimmainen lähempänä totuutta. Tästä tuli niin järkyttävän ihana, että on ehkä pakko tehdä samanlainen itselle. Kävin kangaslaatikoita läpi ja ihania kankaita löytyy niin paljon että saisi erilaisen pussukan vaikka viikon jokaiselle päivälle...

Työtarpeita osa II

Nyt on tullut se odotettu hetki jolloin pääsen töihin ja asiaa piti juhlistaa jo ennakkoon ompelemalla tuttua kaavaa noudatteleva pussukka. Tarpeet tulevat olemaan tutussa paikassa samanlaiset, nyt vain kiireessä unohdin sisältä kynälle tarkoitetun kuminauhan. Katsotaan pärjääkö ilman ;)

Piristysruiske kakkonen

Inspiroiduin aivan valtavasti Ninnun tekemästä meikkipussukasta ja sateisena aamupäivänä yritin tuhota tunikasta jääneitä kankaita. Joustofroteeseen silitin tukikankaan venymisen estämiseksi. Käytin kuitenkin sitä puuvillaista (?) joka antaa enemmän periksi kuin keinokuituinen, eikä repeile.

Tästä tuli monella tapaa poikkeuksellinen pussukka, pintamateriaalin ollessa uusi, käytin myös ylipitkää vetoketjua jota en tee yleensä koskaan. Tämä vain sattui olemaan ainoa pyhäpäivänä kaapista löytynyt puhtaan valkoinen, sitä paitsi pisaran mallinen vedin passaa kankaan kuviointiin täydellisesti. 

Kokeilin ensimmäisen kerran tämän Tilda-mallisen pussukan ompelemista ilman pohjasaumaa. Kääntöaukko jää tälloin sivusamaan ja onhan tämä jotenkin kivemman näköinen. Samalla tämä arvoituksellinen kuosi asettuu molemmin päin, toisella puolella väärin päin ja toisella oikein päin. Tekotapa on aavistuksen nopeampi. Jos tekisi valmiiksi tuplakaavan, voisi kankaatkin leikata samalla kertaa.

Vetoketjulle jäi pituutta noin 20 cm, sivusaumassa ulkopuolella on papukaijalukko ja sisällä keltainen puuvillavuori.

Syyslintunen

Tämä kangas on kummitellut kangaskaupassa pitkään ja viimeisimmällä reissullani sitten päätin, että jos sitä on niin ostetaan. Ja olihan sitä, tietysti... Kaveriksi lintukankaalle valitsin punaisen, paksun puuvillakankaan ja vuoreksi tummanvihreän lakanakankaan. Kankaasta syntyi kaksi kassia, jotka näyttävät identtisiltä...

Mutta ovat kuitenkin hieman erilaisia. Ensimmäisessä kassissa vetoketju on punainen, se on kiinni kuviollisesta kankaasta ommeltuun vetoketjukaitaleeseen joka puolestaan on kiinni punaisessa yläosassa. Toisessa kassissa onkin vihreä vetoketju, kiinni punaisessa vetoketjukaitaleessa ja yläosa on kuviollinen. Pieniä, ratkaisevia eroja jotka tekevät kasseista uniikkeja.

Molemmissa kasseissa ompelin vetoketjun päähän palan lintukangasta.

Jämäpaloista tein pienen pussukan, johon en laittanut mitään kiinnitystä, mutta ompelin lenkin toiseen reunaan. Kassit ovat lennelleet jo uusiin koteihin, mutta tämän pussukan kohtalo on vielä avoin.

A niin kuin Aapinen

Otsolla on isoveli. Isoveljen nimi on Antti, Aleksi, Aapo, Akseli, Anselmi, Aarni, Aukusti, Aki tai Ari. Selvää on siis, millä kirjaimella Otson isoveljen nimi alkaa.

 

Otson isoveli on jo vähän isompi poika, vaikkei ihan koululainen vielä. Mutta niin iso poika, että pääkallot ovat vain mahtijuttuja, ei ollenkaan pelottavia. Koska minä olen tyttö, minua pääkallot vähän pelottaa ja siksi en uskaltanut tehdä siitä kamalan hurjan näköistä.

Kuten kuvista saattaa päätellä, Otson isoveli sai myös pussukan. Tässä pussukassa on käytetty samoja kankaita kuin vastustajassa.Vihreän kankaan alla on siis musta puuvillavuori, sivussa lenkki mustalla tikkauksella. Lopputulokseen olen aivan ääääärimmäisen tyytyväinen, toivottavasti on Otson isovelikin :)

 

Ruskeaa ja autoja

Niistä tykkää Otso. Otso saa pussukan, josta toivon mukaan tykkää kovasti.

Toisellakin puolella on auto, ja vaaleansininen lenkki kielii vuorikankaan väristä. 

Jämäkankaista ompelin pari pussukkaa ja toisessa niistä käytin hyödyksi myös kankaan reunoilla olleet vajaat kuviot. Nämä tein pikakassin ohjeella, Otson äiti on mieltynyt tuohon reunaan ja kokeilin samanlaisen toteuttamista vetoketjun kanssa mutta ei riittänyt kärsivällisyys, ei. Toisaalta se on ihan hyvä juttukin, että tietty malli toteutetaan tietyllä tapaa ja toinen toisella. Pysyy mieli virkeänä!

 

Näiden pussukoiden korkeus on 21 cm, leveys 20,5 cm.  Materiaalina 100% puuvilla eri vahvuuksina.

Lahjus

Eräs läheinen pikkulikka sai syntymäpäivälahjakseen mp3-soittimen, ja lahjasta kuultuani oli minun lahjani selvä. Ensimmäisen pussukan tein muka mittojen mukaan, mutta kun sain soittimen kuvaamista varten käsiini kävi ilmi, etten ollut varannut kuulokkeiden johdolle tarpeeksi tilaa... Liian pieni pussukka kelpasi omalle lapselleni, saatesanoin "hullu", kun kerroin, että teen kokonaan uuden.

Etupuolelle ompelin likan nimen, ensimmäisestä versiosta se ratkottiin ja hommaa helpotti se, että se oli ommeltu vain kertaalleen. Mielestäni se ei erottunut oikein kunnolla joten tähän uuteen versioon ompelin kahteen kertaan. Kuulokkeita varten tein reiän etupuolelle, ja koska napinläven ompeleminen oli työn ja tuskan takana, ajattelin nokkelana laittaa tähän 8 mm sirkkarenkaan. Seuraa varoitus: Sirkkarenkaan mukana tuleva työkalu tekee tosi ison reiän, ja jos kangas antaa vähänkään periksi, on reikä liian iso. Yksi ajatus oli mennä seuraavana päivänä ostamaan isompia renkaita, mutta päädyin kuitenkin kokeilemaan siksakkia ja se onnistuikin loppujen lopuksi aika kivuttomasti.

Välissä on ohut vanu (epäilen, että 80 g) ja vuorikangas pussukan omistajan valitsema kirkkaan vihreä.

Joka tytön unelma

Myös Hello Kitty pääsi seikkailemaan pussukoihin. Isoon laitoin kaksi nepparia ja tämä on se "alkuperäinen" malli, mistä koko idea on lähtenyt. Tällä pussukalla on korkeutta 28 cm, leveyttä 25 cm.

Pienempiin laitoin yhden nepparin ja kylläpä ikävästi paistaa valoa vasten tukikangas läpi... No tuleepahan selväksi, että vahvistettu on! Kuvaaminen syyspimeällä pokkarilla ei ole mitenkään miellyttävää puuhaa. Pitäisi kehitellä joku hyvä valaistu paikka kotona, mitä ei tarvitsisi purkaa aina päivän päätteeksi.
Vasemmanpuoleisessa takapuoli on keltainen, vuori vaaleanpunainen. Oikeanpuoleinen on päältä keltainen ja sisältä vaaleanpunainen. Koko on suunnilleen sama molemmilla, noin 20x20 cm.

Jotta hommissa ei pääsisi liian helpolla, tupsahtelee päästä mitä hassuimpia ideoita. Neppareiden kanssa menikiin sitten taas hifistelyksi kun halusin keskustaan toisen kankaan.

Joskus vain välähtää, minulla jopa liian usein. Onneksi ideat on toisinaan myös toteutettavissa ja niin syntyivät nämä kaksi heijastinta. Hävyttömän helppoa, silittää vain heijastinkankaan merkkiin kiinni ja ompelee menemään. Ompelee siksi, että heijastin on altis huonollekin säälle enkä tiedä miten mahtaa liima sitä kestää. Muistin jopa ensimmäisen puolessa välissä omistavani läpinäkyvän paininjalan joten homma helpottui entisestään...


Pussukat etsivät uusia koteja, heijastimet ovat päässeet jo reppuihin roikkumaan :)

Miffyn seikkailut

Ajattelin alkaa tyhjentämään kaappeja oikein toden teolla, lähinnä projektina ommella valmiiksi kankaita, käyttää keräämiäni somisteita ja koristeita jne... Myyjäiset on tulossa taas joulukuussa joten eipä tämä pahitteeksi ole jo tässä vaiheessa vuotta.

Käsittelyyn pääsi silittämällä liimattavat kangasmerkit. Olen ollut aina hyvin skeptinen näiden liimojen suhteen, mutta tosi hyvin pysyy kyllä, positiivista! Pussukka on pikakassin ohjeella ommeltu ja siinä on neppari sulkemista varten. Ei mitenkään tiivis mutta käytännössä tämä malli on perheessämme hyväksi todettu kaikenlaisten pienten tavaroiden kuljettamiseen. Tällä on korkeutta 18 cm ja leveyttä 21 cm.

Multipersoona pääsi myös kuumailmapallo-lennolle. Malli on sellainen, jota on pitänyt testata monet kerrat ja vihdoin sen toteutin. Vuorikangas on keltainen eikä vihreä, ei tuo kuvaaminen suju ihan aina vieläkään... Leveys 21 cm, korkeus kokonaisuudessaan 18 cm.