26.12.2009

Pöytäliina

Viime keväänä koulujen päättäjäispäivänä päätimme rakkaan vanhan ystäväni, entisen naapurini kanssa lähteä kiertelemään kirpputoreja. Ja voi itku, miten kivaa meillä olikin ja kuinka mahdottoman hyviä löytöjä me tehtiin!

Yhdeltä kirppikseltä löysin vanhan pöytäliinan autenttisine kahvitarhoineen. Olen siitä ommellut pehmustetun pussukan omaa kameraani varten, koristellut yhden pyyhkeen ja sen jälkeen se on ollut siististi viikattuna laatikossa, koska en ole sitä raskinut käyttää. Näin mulle käy ehkä noin 95 prosenttisesti kaikkien kangasostojen kanssa...

Nyt niitä on sitten kuitenkin ihan kaksi kappalein! Isomman korkeus 17cm ja leveys 17,5cm. Pienemmän korkeus 13,5cm, leveyttä 17cm.


Molemmissa on oranssi vetoketju. Pienemmässä keltainen vuori ja isommassa oranssi. Kahvitahra on siinä minun kamerapussukassa, nämä ovat ihan puhtaita.

25.12.2009

Kamerapussukka

Wilma sai 12v. synttärilahjaksi uuden kameran, johon äitinsä toivoi pehmustettua pussukkaa. Pehmustettujen pussukoiden ompeleminen on himppasen työläämpää, käytän pehmusteena 1cm paksua superlonia joka taitaa olla varsinaisesti verhoilukäyttöön tarkoitettua. Saumoihin ja vetoketjun viereen on jätettävä pieni rako, mutta se menee luonnostaan melkein umpeen, kun pussukka käytössä pullistelee.

Tämä on tehty (tietysti) Wilman uuden kameran mittoja mukaillen. Leveyttä on 15cm, korkeutta kymmenisen senttiä.

Pussukan sisältä löytyy omistajansa nimi. Väritoiveita ei varsinaisesti ollut, "tummat värit on in" oli kommentti. Tässä kukkakankaassa oli jotain sopivan tyttömäistä ja pientä piristystä muuten tummaan yleisilmeeseen.

23.12.2009

Vakosamettia

Ostin kerran SPR:n Kontista epämääräisen pussillisen vakosamettipaloja, koska niistä voi joskus tehdä jotain. Ennen myyjäisiä sain aikaiseksi ja tästä pussukasta tuli kyllä jotenkin aivan käsittämättömän ihanan viehättävä.

Leveyttä pussukalla on 16cm, korkeutta 15,5cm. Myyjäisiä varten tilasin tuollaisia kortteja, joista löytyy yhteystietojen lisäksi tieto mahdollisesta pesulämpötilasta.

Vuori on ruskeaa puuvillakangasta ja vetoketju metallia. Papukaijalukkoa varten ompelin lenkin poikkeuksellisesti "vuoritettuna" ruskealla puuvillakankaalla. Mielettömän jämäkkää on tuo vakosametti, ja nelinkertaisena siitä tuli ihan tönkkö.

21.12.2009

Myyjäisten satoa

Tässäpä nyt tätä, myyjäisten satoa. Näin muutaman viikon jälkeenkin voi vielä huokaista, että olihan rutistus, mutta oikein mukava kokemus, joka täytyy ehkä ottaa uusiksi joskus.

Halusin edes yrittää saada myyntipisteeseen jonkun selkeän ilmeen tavaran ja värien paljoudesta huolimatta. Ystäväni avustuksella sain yhtenäisen ilmeen hinta- ja infolappuihin. Kaikista teknisistä ongelmista ja vastusteluista huolimatta sain suurimman osan tulostettua ja laminoitua ajallaan. Ensimmäisen tunnin aikana myyjäisissä kuitenkin huomasin yhden puutteen ja pyysin kotiväeltä apua kuvan tulostamiseen, mutta tulostin oli lopettanut yhteistyönsä, loistava ajoitus! Sain kuvan kuitenkin taas atk-tuen avustuksella, kiitos siitä(kin)!

Heijastimia olin tehnyt paljon, ja niitä menikin. Ensimmäisen päivän iltana ihana mieheni rakensi vielä telineen heijastimien ja kangaskorujen esillepanoa varten. Se toimi erittäin hyvin, ja kauniit tuotteet näkyivät pöydästä paremmin.

Kalevan Peto-liitteessä on joskus syksyllä ollut kuulema juttua näistä kukkaheijastimista, eihän kellään sattuisi olemaan tätä juttua tallessa? Verkkolehden arkistosta en sitä löytänyt.

Useimmin kysytty kysymys oli "heijastaako nämä oikeasti", jota varten tarvitsinkin sitä tulostettua kuvaa. Alla olevan kuvan otin luokan kirkkaassa valaistuksessa salaman kanssa, ja sain yllättyneitä katseita kuvaa näyttäessäni.

Sen sijaan esimerkiksi nappikorut eivät kiinnostaneet ihmisiä. Näitä oli minulta kyseltykin, mutta ehkä myyjäisissä napit on jo niin kuluneet artikkelina, etteivät ne enää jaksaneet innostaa. Tietysti aiemmin mainitsemani hinnoittelu voi olla myös yksi syy, mutta rehellisyyden nimissä en näe, että pari euroa olisi liikaa tuotteessa, jossa materiaalit pelkästään maksavat vähintään puolet siitä...

19.12.2009

HC-kamaa

Kuten ehkä edellisestä postauksesta arvata saattaa, meillä on ollut atk-tukihenkilölle töitä. Eräänä iltana päivitysten ja kahvinjuonnin lomassa katsoin kaverin touhua ja ajattelin, että "tarttis varmaan teherä jottain"... Ja sitten tein.

Jos kaveri käyttää työssään useita muistitikkuja, voisi olla mielekkäämpää, etteivät ne olisi sidottu toisiinsa rautalangalla ja että ne olisivat kaikki matkassa juuri silloin, kun niitä tarvitaan. Sentin levyisessä nauhassa on kahdeksan pikalukolla varustettua narua muistitikun kiinnittämistä varten ja päässä rengas, johon voi tarvittaessa lisätä nauhoja. Pituutta nauhalla on kokonaisuudessaan 20cm.

Kyseinen nauha on prototyyppi ja hetken mielijohteessa kyhätty, mutta kuulema sangen toimiva kapistus. Mukava oli tehdä tällaista "tuotekehittelyä" jossa valmiin tuotteen saaja oli matkassa.

11.12.2009

Menovinkki

Joudutte vielä odottamaan kuvamateriaalia minun hankittua uuden koneen, jossa ei ole vielä kunvakäsittelyohjelmaa...


Tällä välin suosittelen kipittämään Oulun taidemuseon kahvilaan, johon olen itsekin huomenna suuntaamassa. Kahvilassa on minullekin oppia ja innoitusta antaneen opettajan tekstiilitaidenäyttely.

7.12.2009

Väsynyt mutta...

Messuilta selvitty hengissä, ja tarkempaa päivitystä sieltä on tulossa kuvien kera, kunhan vaan saan kerättyä virtaa lisää! Kiitos kaikille pöytäni ääressä käyneille, mukavaa oli!

Harmittavaa vaan, että kakkoskerroksessa varsinkin ensimmäisenä päivänä oli hieman asiakasvajetta, eikä luvattuja kuulutuksia tullut niin usein, kuin ehkä olisi voinut toivoa. Olin hieman yllättynyt myös yleisestä hintatasosta... Arvostan itse käsityötaidon aika korkealle, mutta jos tekijät itse polkevat hintoja kuten kyseisissä myyjäisissä, on homman vaara kääntyä kokonaan hyväntekeväisyyden puolelle. Tuntipalkkaahan käsitöille on käytännössä mahdotonta laskea, mutta joku raja pitäisi olla silti.

Messuista juttua myös Kalevan verkkolehdessä.

6.12.2009

Itsenäinen kuusi

Tänä syksynä olen käynyt tilkkutyökurssilla paikallisessa kansalaisopistossa. Tilkkutyöt varsinaisesti eivät ole iskeneet eivätkä innostaneet, mutta koska opettaja on aivan loistava ja johonkin halusin lähteä, oli hänen helppo houkutella minut mukaan.

Tilkkutyöt mielletään usein pelkiksi päiväpeitteiksi, mutta ne ovat kyllä myös kaikkea muuta ja varmaan enimmäkseen juuri sitä. Minulla on menossa pitkä projekti, josta kerron sitten, kun se on valmis. Sen hidas edistyminen ei ole ollut minulle rasite, koska tein jo aloittaessani periaatepäätöksen tehdä sitä vain tilkkutyökurssilla, enkä kuljeta työtä edes kotiin väliaikoina mikäli mahdollista.

Tuosta työstä johtuen minulla on matkassa aina vain siihen tarvittavat välineet, kankaat ja langat (jos aina niitäkään) joten tällaiset "tänään voidaan kokeilla tätä"- jutut menevät minulta ihan ohi ja harmittelen aina, etten ottanut sopivia tarvikkeita mukaan. Niin meinasi käydä joulukortille, kun mukaan lisättiin vielä täysi idean puute.

Yksi kurssilaisista oli tuonut mukanaan hänellä ikkunassa vuosituhannen vaihteessa olleet verhot, opettajalla oli pussillinen palakankaita sekä minulle täysin uutta materiaalia ja "siitä se ajatus sitten lähti"...


Kuusi itsessään on jotain jonkun joskus tuomaa verhoilukangasta, väri lähempänä limeä kuin kuvassa. Latvan tähti on tuosta vuosituhannen vaihteen verhokankaasta leikattu, taustakangas on nurinpäin ja organza opettajan kätköistä. Kuusessa kiertää koristenauha, joka löytyi sekin opiskelutoverin pakista, kiitos vaan lainasta ;) Välissä vanu ja taustana kovike, johon koko "komeus" on ommeltu kiinni.

Organzan alta pilkottaa sitä minulle aiemmin outoa materiaalia, Angelina-kuitua. Kuidun käyttäminen oli hyvin helppoa ja sangen mielenkiintoista. Silitettäessä kuidut ikään kuin sulivat, ja niitä pystyi sen jälkeen käyttämään melkein kankaan tavoin. Kuvassa kiilto ei tule niin esiin kuin luonnossa.

Noh, mutta, harjoittelijahan minä tässä olenkin, sekä valokuvauksessa että tilkkutöissä. Molemmissa olen edistynyt jonkin verran ja kiitos siitä kuuluu kyllä hyville opettajille!


Ps. Lähipiirimme on turha odottaa postissa tällaisia joulukortteja, joku raja sentään :D

4.12.2009

Niin kasaria...

Kerroin aiemmin ostamistani neonvihreistä vetoketjuista. Noh, ostin samalla reissulla myös kaksi neonkeltaista... Kankaan löytäminen niiden kaveriksi olikin sitten yhtä haasteellista kuin neonvihreillekin.

Löytyihän se kuitenkin, suosikkikauppani palalaarista. Tämä on ehtaa huomiokangasta, siis oikeasti ihan niin kirkas neonkeltainen, kuin tuolla tienvarsilla työmiehillä päällään on.

Keltainen sai kaverikseen harmaan, josta lenkki papukaijalukkoa varten ulkopuolella.

Kuin myös vuori, se on samaa harmaata puuvillakangasta lenkin kanssa. Koko on sellainen näppituntumalta 19cm per sivu.

Tätä voit tulla ihastelemaan tulevana viikonloppuna Joulumessuille ja mahdollisesti jotain muutakin, mitä ehkä samasta kankaasta vielä aikaiseksi saan...

2.12.2009

Kehto

Ystävillä on kokemusta mitä ihmeellisimmistä asioista, vempeleistä ja aihealueista. Näin tälläkin kertaa. Epämääräisen näköinen, katosta roikkuva säkki?

Ei, vaan vauvan kehto. Idea on hyvin yksinkertainen, muutamalla yksityiskohdalla siitä saadaan ilmeisen toimiva kapistus. Ystäväni oli saanut tällaisen ulkomaan vuosinaan lainaksi ja yrittänyt etsiä vastaavaa Suomesta siinä onnistumatta. Googlettelemalla löysin ulkomailta vähän vastaavia tuotteita ja voi hyvänen aika, mihin hintaan!

Alkuperäinen versio oli luonnonvalkoinen, peruspuuvillaa ja sellainen oli tarkoitus tehdä uudestakin. Pohdittuamme asiaa yhdessä päätimme suunnata kangaskauppaan ja niin löytyi tämä kudottu puuvillakangas, äärimmäisen kaunis ja tukevan oloinen.

Toisessa avoimessa päässä on "päätykappale", jotta vauva ei pääse putoamaan. Puisen kepin avulla tämän päädyn saa myös avoimeksi, jolloin vauvan toimia on helppo seurata. Tähän on tulossa vielä hyttysverkko, kunhan pääsemme vuodenajassa siihen, että sitä löytyy kaupoista...

Toisessa avoimessa päässä oli alkuperäisessä versiossa solmittavat narut. Tähän tuli pikalukoilla säädettävät remmit. Jotta tämäkin pääty olisi turvallinen, lisättiin tähän myöhemmin vielä keskiremmi, jonka läpi toiset voi pujottaa.

Kuvat eivät anna oikeutta kauniille kankaalle eikä mallina ollut nukkekaan suostunut nukkumaan kehdossa. Toivottavasti siellä "oikeassa kodissa" menee tässä suhteessa paremmin :)