Kovan onnen konsoli

Olipa kerran naispuolinen Sulo Vilén, joka siis ostaa aina, kun halavalla saa. Osti sitten muutamat Hello Kitty-kengännauhat paikallisesta vaatekaupasta ja aikoi "tehdä niistä joskus jotain" (on muuten varmaan tämän blogin yleisimmin kirjoitettu lause).

Perheestä löytyy myös kovia kokenut, kahteen kertaan pikaliimalla korjattu pelikonsoli, jonka turvallisuutta parannettiin hätäapuna kameran roikotusremmillä paremman puutteessa.  

 

Kunnes sitten eräänä päivänä välähti (taas!) ja tämä himohamstraaja löysi kaapistaan nuo kengännauhat. Nauhat löytyi vahingossa, tarkoituksena oli käyttää aiemmin (halvalla) tilattuja kudottuja kuviollisia nauhoja, mutta ne on ikävän teräviä reunoiltaan eikä siis kovin miellyttäviä ranteessa. Nämä viehättävät Hello Kitty-nauhat sen sijaan ovat kuin samettia vain.

Nauhaan tein solmun, jotta metallinen sormuskiristin ei pääsisi tippumaan. Kiristin on tietysti sen vuoksi, että esim. kärryissä istuvan lapsen kädestä putoava pelikonsoli jäisi roikkumaan ranteeseen sen sijaan, että rämähtää kauppakeskuksen lattiaan... Sormuskiristin on peräisin jonkun firman kaulanauhasta samoin kuin ohut naru, jonka avulla remmin saa pujotettua konsolissa sille varattuun paikkaan.

Tarkkasilmäisimmät huomaavat, että viimeisessä kuvassa oleva remmi on lyhyempi. Se onkin ensimmäinen versio, toisesta piti tehdä aavistuksen pidempi käyttömukavuuden parantamiseksi.