Heijastinko tärkeä?

Heijastimen tärkeys riippuu täysin siitä, kuinka tärkeä oma henkikulta on. Heijastimen laiminlyönti kymmenkertaistaa kuolemanriskin lukee lehtijutussa, ja tottahan se on.

Itse olen alkanut ratkaista ongelmaa omassa perheessä ompelemalla heijastinnauhoja vähän joka paikkaan, mihin niitä suinkin voi ujuttaa. Nykyaikaiset, vedenpitävät vaatteet hankaloittavat kiinnitystä, mutta aina siihenkin jokin ratkaisu löytyy. Apuna voidaan käyttää myös aivoja ja kekseliäisyyttä.

Lapsen repun olkaimet



Jooga/jumppamaton suojapussi



Oma vedenpitävä talvitakkini, jonka helman kiristyskuminauhaan olen kiinnittänyt pienen pätkän heijastinnauhaa pikalukolla. Molemmissa hihansuissa on tarranauhaan kiinnitetty pätkä tarranauhan karkeaan puoleen ommeltua heijastinnauhaa. Noita samoja pikkupätkiä olen ommellut oikein urakalla jokaisen perheenjäsenen jokaiseen takkiin ja myytäväksikin asti, on muuten halpa henkivakuutus.



Esikoisen takki ilman salamaa, tai vaikkapa ilman auton valoja



Esikoisen takki salaman tai vaikka auton valojen kanssa

Jotain uutta, jotain vanhaa...

Mutta ei mitään sinistä. Sen sijaan tahtoisin tässä tribuutin omaisesti julkaista pari linkkiä omien tuotoksieni sijasta.

Aloitetaan uudesta tuttavuudesta, joka tuli tietoisuuteeni Kädentaitomessuilla.

http://www.ritarilla.fi/

Todella hyvä konsepti! Kauniita, viimeisteltyjä tuotteita, joista "vanhakin" ompelija saa uutta iloa. Messuilta mukaan tarttui vielä RitaRillan sivuilta puuttuva lintu, joka tuli lahjaksi kahdeksanvuotiaalle neidille. Neiti ei ollut koskaan ommellut koneella, mutta pienellä avustuksella pääsi kiinni hommaan helposti. Ompeluohjeet olivat selkeät ja kokonaisuudessaan paketti ihanasti huoliteltu. Suosittelen lämpimästi!



Vanha tuttavuus onkin sitten nykyisin televisiostakin tuttu. Tai itse asiassa Kooma-pipo on nähty Salatuissa Elämissä Kenin päässä joskus muinoin :D

http://www.anttiputkonen.com/

Arvostan suuresti Antin tekemää työtä alkulähteistä johtuen. Kotitalon kellarista alkanut homma on paisunut kuin pullataikina eikä repertuaari ole pysähtynyt pelkästään pipoihin. Harva poika uskaltaa kertoa kutovansa.

Antti on lanseerannut vastikään uuden, Yrjö Henrikki- malliston ja pitihän se minunkin sitten sortua. Toivoin heijastinta pipooni ja sen sain, kiitos vielä kerran!



Monesti minulle sanotaan "osaisithan sinä itsekin"... Nii-in. Ehkä osaisin, ehkä en. Arvostan kuitenkin todella paljon myös suunnittelua ja toisen tekemää työtä, ja mielelläni silloin tuen sitä pelkän idean kopioimisen sijaan.

Tiltissä

ATK-tukihenkilönä työskentelevä ystäväni oli törmännyt Etsyssa tyynyihin, jotka hänen oli ihanpakkosaada. Itse asiassa isot sohvatyynyt löytyivät omasta takaa, joten minun tehtäväkseni jäi vain päällisten ompeleminen.

Yksinkertaiselta ajatellussa hommassa kuluikin sitten materiaaleja ja hermoja. Lopputulos ei ollut ihan sitä, mitä itseltäni haluaisin, mutta uusi omistaja taitaa olla sangen tyytyväinen ja sehän se on pääasia :)


Tyynyliinat ovat kokoa 50x55m, valmistettu mustasta puuvillakankaasta. Kirjaimet fonttikoolla 600 ovat valkoista puuvillakangasta ja kiinnitetty liiman lisäksi siksakilla suristaen. Materiaalin etu on helppo pestävyys, tukevammasta kankaasta ehkä istuisivat vieläkin paremmin.

Kiitos kuvasta Ville! En saanut linkitettyä Etsysta myyjää suoraan, hänen tunnuksensa on diffractionfiber

Nappeja...

Näin ei pitänyt käydä, mutta kävi näköjään silti... Ihan vähän vaan testasin rintaneulan kiinnittämistä nappiin kuumaliimalla ja tässä sitä sitten ollaan. Karkasi mopo käsistä niin huolella, että näitä tällaisia olisi nyt ylimääräisenä useampia eri yhdistelmissä...

Kuvassa osa lauantai-illan puuhasteluista (kotitöitä vältellessä). Heijastinlankaa näissä kaikissa, kuvauksen ajaksi verhoon kiinnitetyissä heijastin-rintakoruiksi muuttuneissa jämänapeissa. Kuvassa olevat napit ovat tosin ihan uusia, Marimekon tehtaanmyymälästä ostettuja.


Suurimman halkaisija on ~32mm ja pienimpien ~26mm. Tuo suurin on jännä väriltään, mielestäni se on hieman vihertävä, jos valoa vasten katsoo. Iltavalaistuksessa näyttää ihan mustalta kuten tässä kuvassakin.

Eläintarha

Erään muovikippofirman punainenkin pöytäliina pääsi uuteen hyötykäyttöön. Siitä valmistettiin vuori ja vuoriin sisätasku, jonka koko on 13x15cm.

Mustasta lakanakankaasta, mustasta ja punaisesta ompelulangasta sekä ohuesta heijastinlangasta valmistettiin kahvat, joiden pituus on 33cm. Heijastinlanka on kahvan ulkopuolella.


Kokeiluluontoisena toimenpiteenä kankaassa olevan krokotiilia tikattiin koneella vanun kera. Sama toimenpide tehtiin toiselle eläimelle valmiin tuotteen toisella puolella.


Nämä kaikki kätkeytyvät kassiin, jonka koko on 35x38cm. Kuviollinen kangas on peräisin Ikeasta ja aika ohutta, mutta vankemman vuorikankaan kanssa tästä tuli oikein mainio.


Harmillista, että kuopuksellani on jo uimakamppeita varten kassi, koska en millään raskisi tästä luopua... Koko on kyllä sellainen, että voisihan tätä käyttää kirjastokassinakin. Tai ompelutarvikekassina tai... Joka tapauksessa ilmoitan tämän kassin etsivän toistaiseksi uutta kotia.

Heiheiheijastimia!

Tällaisia tällä kertaa. Kokeiluluontoisia juttuja markiisi- ja ulkoilupukukankaista yhdistettynä heijastinnauhaan. Näitä on nyt tyrkytetty perheen miesväelle, ja ovatkin mielellään ottaneet vastaan.


Jokaisessa on kiinnitys vähän toisella tapaa, etualalla olevaa ruskeaa voi käyttää vaakasuunnassa, pystyssä tai vaikka vinossa, jos siltä tuntuu. Leveyttä kaikilla on noin 2cm, pituutta mustalla 7cm ja ruskeilla 5cm.


Sain uuden kuumaliimapistoolin ja kokeilin rintaneulan kiinnittämistä kankaaseen kuumaliimalla. Ei pysy. Sen sijaan langasta tehdyissä heijastimissa rintaneula pysyy tosi hyvin kiinni kuumaliimalla, ja niin aionkin ne jatkossa kiinnittää.

Onnea Lauri!

Oikein lämpimät syntymäpäiväonnittelut Laurille bling blingin muodossa :D

Materiaaleina musta markiisikangas, jämäpaljetteja, heijastinnauhaa ja rintaneula. Apumateriaaleina ompelulankaa ja kuumaliimaa. Koko noin 3x6cm, kahvipöytäkeskustelun tuloksena syntynyt valmis tuote ehti karata käsistäni ennen mittaamista...

Palatkaa Pariisiin...

Pariisi liittyy tähän tänään valmistuneeseen pussukkaan parillakin tapaa. Luomisen tuskasta ei ollut tietoakaan, kun ommellessa sai taas kuunnella hyvää musiikkia ja tällä(kin) kertaa levylautaselle oli asetettu Scandinavian Music Groupin levy Palatkaa Pariisiin.

Tämä oli täysin sattumaa, mutta mielenkiintoinen yksityiskohta siksi, että pussukan tuleva omistaja majailee tällä hetkellä Pariisissa, ja ehkäpä kuukauden päästä toivoisi jonkun toivottavan hänelle juuri näillä sanoin.


Koko 11x15cm, 15cm pituisella vetoketjulla ja tummanruskealla kankaalla vuoritettuna. S'il vous plaît.

Poissa hyvä, kotona paras

Kovin on ollut kiireistä tämä uusi opiskelijaelämä niin, ettei ole oikein ehtinyt asettua ompelupöydän ääreen puhumattakaan blogipäivityksistä. Jotain kuitenkin aina saan aikaiseksi, ja pyrin pitämään bloginkin aktiivisena. Aina saa myös tökkiä, jos tuntuu, ettei kuulu mitään :)

Viikonlopun vietin "jahtileskenä" mukavassa seurassa. Silloin, kun on poissa kotoa, saa ihan eri tavalla juttuja aikaiseksi kun ei ole kotitöitä häiritsemässä. Helposti mukana kulkevat kukkapitsilaite ja pienet nököset lankaa. Nämä 5cm halkaisijaltaa olevat kukkaheijastimet on valmistetttu villalangasta ja ompelulangan vahvuisesta heijastinlangasta. Näihin tulee taakse vielä rintaneula. Tein myös avainperä-versioita, joista tulee kuva kunhan saan säädyllisen otettua :/

Riippumaton kissa

Oikein hyvä ystäväni oli nähnyt internetin ihmemaassa hyväksi ounastelemansa tuotteen, ja kysyi, voisinko ajatella sellaisen tekeväni. Kyseessä oli kissan riippumatto, jonka saattaa kiinnittää esim. näyttelyhäkin sisäpuolelle, ja joka olisi helpompi kuljettaa näyttelypaikalle kuin esim. suurempi pesä, jollainen ystävälläni on aiemmin käytössä ollut. Kissoista mitään ymmärtämättömänä sormi ei kuitenkaan mennyt suuhun, vaan otin haasteen vastaan.

Materiaaliksi valitsin vihreän fleecen, joka olisi pehmeä mutta kevyt. Nurjan puolen harmaa kangas onkin sitten varsinainen kierrätysversio, erään muovikippofirman logolla varustettu pöytäliina... Nurkkien kiinnityssysteeminä käytin pätkiä kaulanauhasta ja papukaijalukkoja. Eppu-kissa sai tutustua rauhassa riippumattoon kotioloissa jo paljon ennen ensimmäistä "tositilannetta", ja ottikin asuintoverinsa Maunon kanssa riippumaton lämpimästi vastaan.

Tässä ystäväni luvalla lainatussa kuvassa Eppu vetelee sikeitä ennen tulevaa koitosta.


Ja tässä kuvassa riippumatto on tositoimissa... Aivan kuten ystäväni arvelikin, ei se enää varsinaisessa käytössä kiinnostanut Eppua ollenkaan :D Sanottakoon, että kotioloissa taas riippumatto kelpaa.


Molempiin valloittaviin herrasmiehiin saatte tutustua ystäväni ylläpitämässä blogissa http://maukuja.blogspot.com/