31.12.2011

Nyt riittää!

En tee enää yhtään pöllöä!! Tänä vuonna...



Hyvää uutta vuotta kaikille niille jotka tätä hiljaista blogia jaksavat silloin tällöin kurkata.

20.12.2011

Ihan pöllöä, taas

Tästä hommasta ei tunnu tulevan loppua ja pieniä nappeja olen jopa ostanut silmiksi... Ideoita pursuaa päästä ja niiden mukaan tehdään. Melkein kaikki pöllöt on tehty tähän mennessä ajatuksella jostain tietystä ihmisestä tai sitten ne ovat valmistuessaan alkaneet muistuttamaan jotain, jolle sopisivat.

Vaaleansininen syntyi ihan vaan sellaisena sarjana sen kummemmin muistuttamatta ketään. Toinen puolestaan syntyi Isolla Ajatuksella ja sitä varten piti käydä heijastinkaupan lisäksi pyöräkorjaamolla. Mustalla herrasmiehellä on siniset silmät, päällään valkoinen heijastin-paita ja kaulassaan kuminen kravatti aivan kuten Huutajalla kuuluukin.  


Tästä laumasta sinapin värisellä on helmiäis-silmät, violetit on itse värjätystä kankaasta tehty ja ensimmäistä kertaa käytin myös mustaa heijastinkangasta. Koneen koristeompeleitakin tulee käytettyä ihan liian vähän, niillä saa mukavasti erilaista ilmettä. Marimekon jämäkankaasta syntyi suuren suuri Erittäin Rakastunut pöllö samanmoiselle ystävälleni. Idea lähti syntymään heti, kun näin nuo sydämen malliset napit. Violettiin ja vaaleanpunaiseen kimaltava pieni pöllö passaa puolestaan vaikkapa jollekin pikku prinsessalle. 




Tää on joo ihan pöllöä, sormet verillä on pitänyt yötä myöten vääntää enkä ole kerrassaan koskaan ommellut näin paljon myös käsin...

17.12.2011

Tahdon ponin!

Tahtoisin ostamani keltaisen Poni-heijastimen tilalle mustan. Tuo keltainen on jäänyt melkein kokonaan käyttämättä kun ei se sovi minkään takkini kanssa ja musta passaisi... Haluaisitko tehdä kanssani vaihtokauppaa?


Kuva on lainattu Eero Aarnion nettikaupasta http://www.designeeroaarnio.com/Poni-heijastin

4.12.2011

Huhuilua

Pöllöt veivät aivan mukanaan ja niitä syntyi muutama lisää. Pieniä nappejakin on löytynyt ystävien kätköistä ja muutamia ideoita pyörii päässä.

Näihin pöllöihin käytin vaatteista leikattuja satiininauhoja jotka peittävät myös kapean heijastinnauhan sauman. Ruskeat ovat vahvaa verhoilukangasta, vihreä ja pinkki fleecea.

29.11.2011

Ei pöllömpää

Eihän tässä mitään ole ehtinyt, hyvä kun kissaa sanoa. Töissä on ollut aivan ihanaa ja kotona kiireistä.

Nyt kuitenkin inspiroiduin ja aktivoiduin! Käsityönopettaja, jolta aiemminkin olen saanut valtavasti hyviä, helppoja ja upeita ohjeita toteutettavaksi oli taas keksinyt. Niin syntyi pari heijastin-pöllöä eivätkä takuulla jää ainoiksi.

Ensimmäisen tein villakankaasta ja siitä tuli suloisen pörröinen. Tämä lenteli kuopuksen haalariin hengenpelastajaksi.


Toinen sai alkunsa jostakin verhoilukankaan palasesta, sai kuvaamisen jälkeen vielä roikottimen selkäänsä ja lentää yhden pienen pöllöjä rakastavan pojan piristykseksi. 



Ps. pieniä nappeja on sittenkin liian vähän!

15.9.2011

Keltanokat liikenteessä

Tuttavapiirissä liikkuu sankoin joukoin ekaluokkalaisia ja aika moni kuljettaa avainten lisäksi mukanaan puhelinta. Vanhan turvallisuussäännön mukaan näitä kahta ei kannata pitää samassa paikassa mutta omallakin kokemuksella se vaan on käytännössä järkevintä. Valmiissa pussukoissa on monesti lokero vain puhelimelle, joka sitten naarmuuntuu jos avaimet heitetään samaan. Tarvitaan tuotekehitystä ja minullahan niitä ideoita pursuaa päästä kuin sieniä tähän aikaan vuodesta.

Pojat ovat kompastuskiveni, minä kun en sellaisia ole onnistunut saamaan enkä heidän maailmastaan juuri mitään ymmärrä. Menoa ja kulutusta kestäväksi materiaaliksi pojan pussukkaan valitsin farkun. Särmää tuo suorat tikkaukset joiden väri tuli valittua vahingossa kaapista löytyneen kaulanauhan mukaan. Pussukassa on kaksi taskua lomittain, pystysuunnassa.


Avainpuolella on papukaijalukko vielä avainten mukana pysymisen varmistamiseksi. Jos sitä sitten malttaa käyttää. Turvalukko pitää ehdottomasti olla erityisesti lasten kaulaan ripustettavissa jutuissa. Tässä se oli valmiina ja on uudelleen suljettavissa. 


Farkku oli tuskainen materiaali näin pieneen pussukkaan ja kunnianhimoinen tavoitteeni lomittain olevista taskuista tuotti myös päänvaivaa. Jääköön viimeiseksi, ehkä...



Tytöt sitten ovatkin tutumpia, mutta silloin tällöin kohdalle sattuu pinkistä tykkäämätön määrätietoinen nuori (pieni) neiti (tyttö). Kankaan pitää kuitenkin olla kestävyydeltään samaa luokkaa kuin farkku, ja sellainenhan löytyi sattumalta kaapista. Punaisen, oranssin, violetin ja pinkinkin sävyinen markiisikangas josta vain jätin pinkit raidat käyttämättä. Kaulanauha on puuvillanauhaa ja siinä myös turvalukko. Turvalukot sijoitin vielä niin, etteivät ne ole aivan niskassa raapimassa.


Tämä pussukka jäljittelee malliltaan työkäyttöön tekemiäni, mutta kokoa on paljon vähemmän. Pikkutaskusta löytyy papukaijalukko ja isompaan mahtuu vanhanaikainenkin kapula. 


Heijastimet olisin näihin halunnut vielä virittää mutta jäivät sitten kuitenkin laittamatta.

11.9.2011

Pussukkaa pukkaa

Uskomatonta kyllä, mutta muutkin kuin minä käyvät töissä ja heillä on samankaltaisia tarpeita ;) Ystäväni toivoi samanlaista pussukkaa kuin itselleni tekemä, kangaskin olisi sopinut mutta minäpä vedinkin laatikosta toisen Ameriikan ostoksen. Valinta oli hänelle liian vaikea ja kun minä sain tehdä sen, oli se todella helppo!

Tiesin, että pussukassa kuljetetaan myös muistitikkua joten pyöräytin jämäpalasta sillekin kankaisen roikottimen.



En tietystikään halunnut tehdä aivan samanlaista kuin itselleni joten valitsin toisen kankaan ja sille vuoreksi ruskean puuvillakankaan.


Kuvien värit on ihan sekaisin, alimmainen lähempänä totuutta. Tästä tuli niin järkyttävän ihana, että on ehkä pakko tehdä samanlainen itselle. Kävin kangaslaatikoita läpi ja ihania kankaita löytyy niin paljon että saisi erilaisen pussukan vaikka viikon jokaiselle päivälle...

5.9.2011

Työtarpeita osa II

Nyt on tullut se odotettu hetki jolloin pääsen töihin ja asiaa piti juhlistaa jo ennakkoon ompelemalla tuttua kaavaa noudatteleva pussukka. Tarpeet tulevat olemaan tutussa paikassa samanlaiset, nyt vain kiireessä unohdin sisältä kynälle tarkoitetun kuminauhan. Katsotaan pärjääkö ilman ;)




4.9.2011

Saari saari...

Vuosi sitten ostin käytettynä edullisesti Ikean Tullsta -nojatuolit. Niissä olleet valkoiset päälliset olivat alusta saakka arvoitus, ei ehkä ihan lapsiperheen väriset... Uusia päällisiä en viitsinyt ostaa niiden suhteellisen korkeasta hinnasta johtuen ja vain pienen hetken jaksoin etsiä netistä kaavaksi sopivaa halpaa päällistä. Yhtenä vaihtoehtona oli tietysti myös värjääminen, mutta ei se sekään mitään halpaa lystiä ole kun yhden tuolin päälliset painaa toista kiloa.

Kun sitten törmäsin lähikaupassa Dylonin bokseihin á 2,50 €, päätin ryhtyä tuumasta toimeen. Hävittävää ei mitenkään mainittavasti ollut, valkoinen nojatuoli kun ei tosiaan sovi sisustukseen eikä perhetilanteeseen eikä minun hermoilleni.

Tästä lähdettiin:


Ja tähän päästiin:


Kuvaaminenkaan ei mennyt kuin siellä kuuluisassa Strömsössä, värit jäivät hailakaksi mutta ehkä tuosta nyt käy selväksi se, että värjäsin ite ja sen kyllä huomaa! 


Positiivista tässä on se, että rahaa ei taaskaan mennyt paljoa, tulipahan testattua ja nyt on kaksien päällisten verran kaavoiksi ratkottavaa! Tuossa ne nyt sitten nököttävät olohuoneessa odottamassa seuraavaa inspiraatiota. Sinänsä huvittavaa liittää tämä tunnisteen "melkein mokat" alle...

30.8.2011

Kuin kaksi marjaa

Minulta pyydettiin tummansävyistä laukkua joka sopisi syksyyn. Tämä Vallilan Mustikkasuu-kangas kaapinkätköissä pompsahti samantien mieleen ja toteutuksesta oli selkeä visio. Tein melkein putkeen kaksi kassia ratkomatta yhtäkään saumaa. Wau.

 

Ensiksi valmistui vihreä kassi josta kuvaamisen hetkellä puuttui vielä taskun neppari. Tarpeeksi pitkään kun on ompelematta ei kaikkia rutiinitarvikkeita löydykään enää kaapista...


Molemmissa kasseissa on vihreä vuori ja eri sävyinen, mutta sininen vetoketju. 


Eikä ole ollenkaan hassumpi tämä sinisempikään versio, jännä juttu kyllä miten ulkonäkö muuttuu näinkin pienen yksityiskohdan muuttamalla. 



30.7.2011

Kaikki pitää ite tehä

Lapsi halusi ostaa itselleen alesta kahdella eurolla rantasandaalit. Rantakelejä kyllä on, mutta kun eihän nuo pysy jalassa. Edellisessä koossa olisi ollut kantapään taakse tuleva kuminauha, mutta ne olivat liian sopivat joten ne jäivät kauppaan.

Sysäyksen tuunaukselle sai huomiset (!!) juhlat, kun tajusin puoli yhdeksän aikaan illalla, ettei lapsella ole juhlakenkiä, ei edes puhtaita kenkiä. Ainoat puhtaat kengät talossa olivat nuo jalassa pysymättömät krumeluurit. Nuppineulaa, kuminauhaa, mittanauhaa ja kolmen metrin testikävely.

Kuvassa etualalla kengät "ennen" ja taka-alalla "jälkeen". Harmi vaan, ettei pinkkiä kuminauhaa nyt justiinsa sattunut olemaan hyllytavarana... Enkä muuten taaskaan ommellut käsin :D

2.7.2011

Ihanaa jumitusta

Olen vähän sen tyyppinen ihminen, että kun jotain saan päähäni tehdä niin haluaisin tehdä sitä samaa sitten hetken ajan ihan vaan tekemisen ilosta. Tietyllä tapaa jumitun siihen samaan kaavaan olipa sitten kuinka pienestä tai isosta asiasta kyse. Jokin aika sitten tein ihan tarpeeseen ripustusnauhan pelikoneelle ja kun päätin ostaa läheisille lapsille synttärilahjaksi pelikoneiden kotelot niin pitihän niihinkin nauhat saada. Tein jo yhdet Hello Kitty-nauhat, mutta eihän ne sitten mulle kelevannu enää.

Piti saada sävy sävyyn pelikoneen kanssa ja vieläpä jollain erityisellä yksilöinnillä. Vahva suositus tulee ystäväni vinkkaamaan korutarvike-kauppaan, www.sayila.com. Hurahdin ostamaan muutakin, kun halvalla sai, toimituskulut vain 2,50 € ja tuotteet oli muutamassa päivässä postiluukussa.

Toinen lapsista saa omansa reilusti ennakkoon syystä että reissaa pelikoneen kanssa paljon ja kotelolle on todella käyttöä. Aiemmin hän onkin saanut pussukan mp3-soittimelle.  Punaisessa 2 cm leveässä nauhassa on stopparina metallia jäljittelevä kuutio nimikirjaimella. Sormuskiristin on myös hopean värinen.


Toinen nauha on viininpunaisen ja ruskean välimaastosta, jos näkömuistikuva menee lähellekään niin väri vastaa pelikoneen väriä aika täydellisesti. Tässä on musta sormuskiristin.


Aika kauniita ja tyttömäisiä, ihan kuten pitää pienillä tytöillä ollakin.


Nämä aiemmin tekemäni Hello Kitty-nauhat jäivät nyt ylimääräisiksi ja meillä tarpeettomiksi. Mittaa nauhalla on 25 cm (taitettuna) ja se on juuri optimaalinen pituus Nintendo DS-konsolille. Muista ei ole tietoa... Näiden lisäksi ylimääräisenä on tuon aiemman postauksen liian lyhyt nauha, jolla mittaa on 17 cm enkä suosittele sitä pelikoneelle. Ehkä tamagotchi, puhelin, joku muu, mikä? Jos haluat ostaa jonkun näistä tai vaikka kaikki pois, laita sähköpostia napakkablog (at) gmail.com

29.6.2011

Piristysruiske kakkonen

Inspiroiduin aivan valtavasti Ninnun tekemästä meikkipussukasta ja sateisena aamupäivänä yritin tuhota tunikasta jääneitä kankaita. Joustofroteeseen silitin tukikankaan venymisen estämiseksi. Käytin kuitenkin sitä puuvillaista (?) joka antaa enemmän periksi kuin keinokuituinen, eikä repeile.

Tästä tuli monella tapaa poikkeuksellinen pussukka, pintamateriaalin ollessa uusi, käytin myös ylipitkää vetoketjua jota en tee yleensä koskaan. Tämä vain sattui olemaan ainoa pyhäpäivänä kaapista löytynyt puhtaan valkoinen, sitä paitsi pisaran mallinen vedin passaa kankaan kuviointiin täydellisesti. 


Kokeilin ensimmäisen kerran tämän Tilda-mallisen pussukan ompelemista ilman pohjasaumaa. Kääntöaukko jää tälloin sivusamaan ja onhan tämä jotenkin kivemman näköinen. Samalla tämä arvoituksellinen kuosi asettuu molemmin päin, toisella puolella väärin päin ja toisella oikein päin. Tekotapa on aavistuksen nopeampi. Jos tekisi valmiiksi tuplakaavan, voisi kankaatkin leikata samalla kertaa.


Vetoketjulle jäi pituutta noin 20 cm, sivusaumassa ulkopuolella on papukaijalukko ja sisällä keltainen puuvillavuori.

24.6.2011

Väriä!

Olen haalannut eli ostellut ympäri kaupunnia Dylonin pesukonevärejä kun on halvalla saanut. Oikeasti tosi halvalla, paikallisesta halpakaupasta 1 € hintaan ja Kontista 50 sentillä pakkaus. Värit nyt ovat olleet vähän mitä sattuu, mutta ei sillä väliä, koska niitä voi joskus tarvita.

Ensimmäinen kokeilu oli peittää tahra t-paidasta. Sehän onnistui ihan epä, kuten jo koneeseen laittaessa arvelinkin, koska väri oli haaleampi kuin t-paidan alkuperäinen väri. Samassa koneellisessa värjäytyi kuitenkin pari vuotta sitten ostettu valkoinen tunika, jota ei ollut käytetty kertaakaan.


Pesukonevärjäyksessä yksi viehätys on yllärit, tässä tunikassa niitä ei tullut vaan kirjoillut kuviotkin värjäytyivät kauniisti. Osa reunaompeleista jäi haaleammaksi ja napit valkoisiksi, tuovatpahan vähän ilmettä. 


Toiseen koneelliseen pääsi muutama valkoinen vaatekappale. Kirpparilta lapselle ostettu collegetakki jonka tiesin jo ostohetkellä tarvitsevan tuunausta. Meillä vaatteet menevät käyttöön enkä jaksa ressata "varo vaatteita"-mentaliteetilla. Tästä tulikin sitten oikein menestys!

 
Olin kyllä noteerannut, että takin rinnassa on jotain. Värjäämisen jälkeen kuvio tuli kunnolla esiin ja on aivan mielettömän hieno! Täydellisen onnistumisen takasi valkoiseksi jääneet tikkaukset ja vetoketju.


Samassa koneessa oli mukana itselleni ostama mekkopaitamikälie, jonka luulin olevan myös 100% puuvillaa. Pesun jälkeen värieroa tutkiessani katsoin pesulappuun joka paljasti materiaalin olevan puoliksi polyesteriä. Väri tarttui, yllättävän hyvin, jäi hieman hailakaksi mutta uskon kyseisellä vaatteella olevan silti enemmän käyttöä näin kuin valkoisena. Edelleen tikkaukset ovat valkoiset samoin kuin kahdessa Gina Tricot:n paidassa.


Näiden kahden kokemuksen perusteella viimeistään suosittelen pesukonevärjäystä kaikkiin epäsopivan värisiin vaatteisiin. Käytettäessä hyvin tummia sävyjä saa tahratkin peittoon. Käyttämäni värit ovat olleet vanhoja jauhepakkauksia joissa värin lisäksi lisätään koneeseen ruokasuolaa. Ainoa miinus tässä hommassa on ajatus kamalasta veden ja sähkönkulutuksesta...

12.6.2011

Kovan onnen konsoli

Olipa kerran naispuolinen Sulo Vilén, joka siis ostaa aina, kun halavalla saa. Osti sitten muutamat Hello Kitty-kengännauhat paikallisesta vaatekaupasta ja aikoi "tehdä niistä joskus jotain" (on muuten varmaan tämän blogin yleisimmin kirjoitettu lause).


Perheestä löytyy myös kovia kokenut, kahteen kertaan pikaliimalla korjattu pelikonsoli, jonka turvallisuutta parannettiin hätäapuna kameran roikotusremmillä paremman puutteessa.  

 

Kunnes sitten eräänä päivänä välähti (taas!) ja tämä himohamstraaja löysi kaapistaan nuo kengännauhat. Nauhat löytyi vahingossa, tarkoituksena oli käyttää aiemmin (halvalla) tilattuja kudottuja kuviollisia nauhoja, mutta ne on ikävän teräviä reunoiltaan eikä siis kovin miellyttäviä ranteessa. Nämä viehättävät Hello Kitty-nauhat sen sijaan ovat kuin samettia vain.


Nauhaan tein solmun, jotta metallinen sormuskiristin ei pääsisi tippumaan. Kiristin on tietysti sen vuoksi, että esim. kärryissä istuvan lapsen kädestä putoava pelikonsoli jäisi roikkumaan ranteeseen sen sijaan, että rämähtää kauppakeskuksen lattiaan... Sormuskiristin on peräisin jonkun firman kaulanauhasta samoin kuin ohut naru, jonka avulla remmin saa pujotettua konsolissa sille varattuun paikkaan.


Tarkkasilmäisimmät huomaavat, että viimeisessä kuvassa oleva remmi on lyhyempi. Se onkin ensimmäinen versio, toisesta piti tehdä aavistuksen pidempi käyttömukavuuden parantamiseksi.

4.6.2011

Kaavavinkkiä kaivataan!

Edittiä sen verran, että sopiva mekko on löytynyt yllättäen kesälomareissulla! Äiti on todennäköisesti onnellisempi kuin teini :D



Mekon helman pitäisi olla tuollainen, kuten kuvassa ja vyötäröllä pitäisi mennä tuollainen kaitale. Yläosan pitäisi olla erilainen, kapeammat olkaimet tai ei olkaimia ollenkaan. Yläosa pitäisi olla vaalea (samppanja) ja alaosan musta. Nämä ovat *yllättäen* teinin vaatimuksia.

En ole lähtenyt vielä selaamaan käsityölehtiä, en osaa itse oikein muokata kaavoja enkä varsinkaan piirtää niitä itse. Kaavan pitäisi olla kokoa 32 tai 34, otan ilolla vastaan myös valmiin mekon löytymiseen johtavia vinkkejä...

26.5.2011

Voi pyhä yksinkertaisuus

Vuosikaudet olen taistellut tasaväristen hanskojen likaantumisen kanssa, siis tiedättehän nippu hanskoja joissa ei ole kuvaa tms. ja joita lapsi laittaa vuorotellen toiseen ja taas toiseen käteen... Nehän on muutamassa päivässä molemmin puolin aivan karsean näköiset.


Kevään tullessa oltiin taas saman ongelman edessä ja mietin, että mitä tuohon nyt keksisi. Kangasmerkit on liian isoja, kovia ja jäykkiä pieneen käteen, heijastinkangasta on ärsyttävä ommella käsin ja nauhasta tehdyt kukat tarttuvat joka paikkaan. Öö... Jos on kaapit väärällään nappeja niin mitäpä jos vaikka ompelisit niitä selkämykseen??


Tunsin kyllä itseni varsinaiseksi idiootiksi tämän loistoidean keksiessäni... Mutta kun innostus iski niin voisin sommitella nappeja hanskoihin vaikka kuinka paljon! Enkä todellakaan tajua, miten tämä ei ole tullut aiemmin mieleen. 


Tietynlaista tylsistymistä on ilmassa, ompeluhommatkin ovat olleet jäissä. Kun on liikaa aikaa, se alkaa ottaa hermon päälle jossain vaiheessa ja se vaihe on tainnut tulla tänne nyt.

20.3.2011

Se aika vuodesta

Meillä juhlitaan taloudellisesti ja käytännöllisesti (sekä lasten syntymäpäivien ajankohdasta johtuen) synttäreitä vain kerran vuodessa. Tänä vuonna jaksoin pitkästä aikaa nähdä kunnolla vaivaa ja suosiosta johtuen jaan reseptit kanssanne. Kaikki ohjeet ovet jollain tapaa jostain päin nettiä, mutta koska olen hölmö, en laittanut linkkejä talteen. Toisaalta muutin pätkiskakkua lukuunottamatta kaikkia niin rajusti, ettei alkuperäisistä ole jäljellä kuin mittasuhteet. Kaikki alla olevat ohjeet toteutin vähälaktoosisista tuotteista ja muokkasin niitä lähinnä pakkauskokojen mukaisiksi.

TÄYTEKAKKU


Ihan tavallinen neljän munan sokerikakkupohja ilman sen kummempia kommervenkkeja. Täytteenä Flora Vanilla kevyesti vatkattuna maustamattomaan tuorejuustoon sekä sauvasekoittimella sileäksi vedetyt pakastemansikat. Kostutin pohjan maidolla. Kuorrutus vispikermaa vanilliinisokerilla ja samaa mansikkasosetta kuin täytteessä. Juhlapäivän aamuna nimittäin tajusin, ettei täytekakkuun ole hankittu koristeita ollenkaan ja päätin kokeilla tätä "hämähäkinseittiä" kevyesti vatkatun vispikerman ja mansikkasoseen kanssa. Ei kaikkein kaunein, muttei kaikkein kamalinkaan.Täytteet olivat erittäin onnistuneet, eivät ollenkaan makeat vaan sopivan pehmeät.

DOMINO-PÄTKISKAKKU

 
POHJA:
1,5 pötköä Dominokeksejä
60 margariinia

TÄYTE:
5 Liivatelehteä
200 g Pätkistä
200g Maustamatonta tuorejuustoa (esim. Mascarpone)
1 tlk (2,5 dl) Flora Vanillaa
1 dl Kuumaa, vahvaa kahvia

- Murskaa Dominot tehosekoittimella ja lisää niihin sulatettu margariini. Painele irtopohjavuoan pohjalle.
- Paloittele Pätkikset veitsellä pieneksi muruiksi.
- Vaahdota Flora Vanilla, sekoita sen joukkoon tuorejuusto ja Pätkismuru.
- Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä n. 5 min. jonka jälkeen purista ne kuivaksi ja liota kuuman kahvin sekaan.
- Lisää kahvi aiempaan seokseen ohuena nauhana hyvin sekoittaen.
- Anna hyytyä yön yli.

Koristelin kakun kaakaojuomajauheella Ikeasta ostetulla "apuvälineellä" eli sellaisella levyllä, jossa on reikiä. Sarjassamme ostoksia "tätä voi joskus tarvita"... Suklaasydämet ovat teollisesti valmistettuja Dr. Oetkerin sydämiä.

HYYDYTETTY LOHIKAKKU


POHJA:
350 g kaurapaahtoleipää            
0,5 dl maitoa         
60 g margariinia  

TÄYTE:          
6 kpl liivatelehteä      
200 g ruohosipulituorejuustoa    
2,5 dl ranskankermaa                 
350 g graavilohta  
1/2 prk ruohosipulia (tuore) 
1/2 prk basilikaa (tuore)                
2 dl vispikermaa        
pippuria       
suolaa           
 
- Murustele leipä (käsin tai) koneella pieneksi. Lisää sekaan sulatettu margariini sekä maito.
- Painele 3/4 seoksesta irtopohjavuoan pohjalle.
- Pilko graavilohi veitsellä pieniksi paloiksi.
- Sekoita keskenään ranskankerma, tuorejuusto, yrtit ja graavilohen palaset.
- Vatkaa vispikerma vaahdoksi ja sekoita tahnan sekaan.
- Lisää liotetut liivatelehdet kuumaan veteen ja sekoita graavilohiseokseen.
- Laita puolet täytteestä leipäpohjan päälle.
- Laita loput leipäseoksesta täytteen päälle ja laita loput täytteet niiden päälle. Tasoita ja peitä.
- Pistä viileään mielellään yöksi ja nauti seuraavana päivänä.

Koristelin kakun herneenversoilla ja ohuilla sitruunaviipaleilla. Täytteen kauneuden ansiosta tämä kakku ei vaatinut mielestäni (oikeammin yhden lapsen mielestä) keskustaan erikoisempia koristeluja. Tämä kakku oli ehdoton juhlapöydän kunkku.



HYYDYTETTY KINKKUKAKKU

 
POHJA:
350 g ruisvuokaleipää
100 g margariinia
1 dl lihalientä

TÄYTE:
10 liivatelehteä
300 g maalaispalvikinkkua
2 dl ranskankermaa
2 dl kermaviiliä
400 g italiansalaattia

- Hienonna leipä kuorineen teholeikkurilla, sekoita joukkoon margariini ja lihaliemi.
- Levitä puolet leipäseoksesta pohjalle ja taputtele pohja tiiviiksi.
- Hienonna myös kinkku leikkurilla  ja sekoita  se ranskankerman ja kermaviilin joukkoon.
- Lisää seokseen italiansalaatti.
- Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä noin 5 minuuttia. Kuumenna tilkka vettä ja liuota kuivaksi puristetut liivatteet kuumaan vesitilkkaan. Kaada liivateseos ohuena nauhana täytteen joukkoon koko ajan sekoittaen.
- Kaada pohjan päälle puolet täytteestä ja tasoita. Levitä täytteen päälle loput leipäseoksesta ja levitä päällimmäiseksi loput täytteestä. Tasoita pinta, peitä vuoka kelmulla ja anna hyytyä jääkaapissa yön yli.

Koristelin kakun viinisuolalehdillä ja saunapalvilla. Johonkin silmään olisi täytteen värikkyys voinut riittää koristeluksi kuten lohikakussa, mutta minun silmääni ei.

Tässä kakussa olisi pari parannettavaa kohtaa: Pohja oli aavistuksen liian jämäkkä, ehkä margariinin määrä olisi voinut olla pienempi? Täyte oli myös hyvin kiinteää, lisäsin liivatelehtien määrää parilla alkuperäisestä ohjeesta jossa ei ollut italiansalaattia mukana. Täytteen maku oli erinomainen, mutta se olisi ehkä voinut olla pehmeämpää.

Ei oo pelkoa, tämä blogi ei ole muuttumassa ruokablogiksi. Kuten todettu, tätä tapahtuu kerran vuodessa ja koen reseptien jakamisen näin kätevämmäksi.

5.3.2011

Reissua pukkaa

Nykyajan nuorisolla kun on kaiken maailman viihdykkeitä reissuillaan niin pitihän se meidänkin ostaa kannettava dvd-soitin ja sillehän sitten tarvittiin kassi. Perheen nuorimmainen ilmoitti ykskantaan, että kassin tulee olla punainen! Ja äiti oli sitä mieltä että ei varmana ala ompelemaan sitä itse vaan kävelee kauppaan ostamaan. Toisin kävi.


Kaapissa on jonkin aikaa ollut Hanhelista jonkun tarjouksen innoittamana kauniita nauhoja, joista melkein jokainen olisi punaisen kaveriksi käynyt. Olin kuitenkin ostanut jo vaaleansinisen vetoketjun joka ratkaisi tämän nauhan käytön. 


Toisella puolella on vetoketjullinen tasku. Yhdistin ylipitkän punaisen vetoketjun vaaleansiniseen, nypin pihdeillä ylimääräisiä hampaita ja jännitin lähteekö purkautumaan toisesta päästä ennen kuin ehdin ommella reunat yhteen... Tällä kertaa onnisti ja molemmat vetoketjut onnistuivat täydellisesti.


Ihan niin täydellisesti ei mennyt pyöristettyjen kulmien ompeleminen saumavarojen kanttauksesta puhumattakaan, mutta kokonaisuutena olen lopputulokseen oikein tyytyväinen! Homma ei ollutkaan niin järjettömän vaikea, kun olin ajatellut eikä purkaakaan tarvinut kuin arviolta yhdeksän saumaa.


Vetoketjukaitaleen jätin pehmustamatta, mutta alakaitaleeseen ja sivuille tuli 80/100g vanulevy. Sisällä on hyvin tilaa vielä levykotelolle. Nyt passaa lähteä lomille!