28.9.2010

Liekki

Jokaisessa kodissa tulisi olla toimivan palovaroittimen lisäksi sammutuspeite, mieluiten keittiön seinässä kuten meillä. Siinä se roikkua nakottaa käden ulottuvilla hellan lähellä ja näyttää ah, niin kauniilta. Empä ole jaksanut/viitsinyt/joutanut/ehtinyt tehdä asialle sen kummemmin mitään, enkä tehnyt varsinaisesti vieläkään mutta ystäväni sammutuspeitteelle kyllä.


Onhan se nyt vähän eri näköinen... Alkuperäinen suojapussi on mielestäni liiankin iso, tästä uudesta tuli aavistuksen ahdas, mutta toimii täysin eikä ole ihan järkyttävän täyteen ahdetun näköinen. Liekkikuvio ja sammutuspeitteen punaiset remmit kielivät sisällöstä joten turvallisuus ei pitäisi olla uhattuna. Toki alkuperäisessä on käyttöohjeet, mutta moniko niitä tositilanteessa lukee?

Liekin kiinnitin liimaharsolla ennen ompelua, tulee pikkusen paljon siistimpää jälkeä niin. Kuvassa tarkkasilmäisimmät huomaavat violetin tussin jäljet, ne ovat hävinneet jo siinä vaiheessa kun suojus pääsee uuteen kotiinsa Helsinkiin.


Sen verran komea tuosta tuli, että ehkä jaksan nyt innostua ompelemaan itsellekin samankaltaisen... Pussin tein markiisikankaasta jotta se kestäisi myös käytössä. Tietysti ensisijaisesti toivotaan, että roikkuu vain koristeena :)

26.9.2010

Joka tytön unelma

Myös Hello Kitty pääsi seikkailemaan pussukoihin. Isoon laitoin kaksi nepparia ja tämä on se "alkuperäinen" malli, mistä koko idea on lähtenyt. Tällä pussukalla on korkeutta 28 cm, leveyttä 25 cm.

Pienempiin laitoin yhden nepparin ja kylläpä ikävästi paistaa valoa vasten tukikangas läpi... No tuleepahan selväksi, että vahvistettu on! Kuvaaminen syyspimeällä pokkarilla ei ole mitenkään miellyttävää puuhaa. Pitäisi kehitellä joku hyvä valaistu paikka kotona, mitä ei tarvitsisi purkaa aina päivän päätteeksi.
Vasemmanpuoleisessa takapuoli on keltainen, vuori vaaleanpunainen. Oikeanpuoleinen on päältä keltainen ja sisältä vaaleanpunainen. Koko on suunnilleen sama molemmilla, noin 20x20 cm.

Jotta hommissa ei pääsisi liian helpolla, tupsahtelee päästä mitä hassuimpia ideoita. Neppareiden kanssa menikiin sitten taas hifistelyksi kun halusin keskustaan toisen kankaan.

Joskus vain välähtää, minulla jopa liian usein. Onneksi ideat on toisinaan myös toteutettavissa ja niin syntyivät nämä kaksi heijastinta. Hävyttömän helppoa, silittää vain heijastinkankaan merkkiin kiinni ja ompelee menemään. Ompelee siksi, että heijastin on altis huonollekin säälle enkä tiedä miten mahtaa liima sitä kestää. Muistin jopa ensimmäisen puolessa välissä omistavani läpinäkyvän paininjalan joten homma helpottui entisestään...


Pussukat etsivät uusia koteja, heijastimet ovat päässeet jo reppuihin roikkumaan :)

24.9.2010

Miffyn seikkailut

Ajattelin alkaa tyhjentämään kaappeja oikein toden teolla, lähinnä projektina ommella valmiiksi kankaita, käyttää keräämiäni somisteita ja koristeita jne... Myyjäiset on tulossa taas joulukuussa joten eipä tämä pahitteeksi ole jo tässä vaiheessa vuotta.

Käsittelyyn pääsi silittämällä liimattavat kangasmerkit. Olen ollut aina hyvin skeptinen näiden liimojen suhteen, mutta tosi hyvin pysyy kyllä, positiivista! Pussukka on pikakassin ohjeella ommeltu ja siinä on neppari sulkemista varten. Ei mitenkään tiivis mutta käytännössä tämä malli on perheessämme hyväksi todettu kaikenlaisten pienten tavaroiden kuljettamiseen. Tällä on korkeutta 18 cm ja leveyttä 21 cm.

Multipersoona pääsi myös kuumailmapallo-lennolle. Malli on sellainen, jota on pitänyt testata monet kerrat ja vihdoin sen toteutin. Vuorikangas on keltainen eikä vihreä, ei tuo kuvaaminen suju ihan aina vieläkään... Leveys 21 cm, korkeus kokonaisuudessaan 18 cm.




21.9.2010

Neljän suora

Kirpparilta ostamaani neljän suora -peliin ei tullut mukana rasiaa. Peli on pyörinyt kaapissa, nappulat pienessä muovipussissa. Ompelin pussin ihan vaan tavallisesta lakanakankaasta mutta pelin värejä mukaillen.

Tulipa testattua kristallimuoviakin sitten vihdoin samalla. Eihän tuo metrin pätkä ole ollut kangaslaatikossa kuin reilun vuoden odottaen, että "teen siitä jotain". Käytin varmuuden vuoksi teflonpaininjalkaa ommellessa, en nyt jaksanut alkaa testaamaan onnistuuko tavallisella kun kerta oli mahdollisuus paininjalka vaihtaa.

18.9.2010

Onko järkee vai ei...

Käsityöaiheisilla palstoilla on, sen vähän mitä olen seurannut, kritisoitu jonkin verran käsitöiden lahjoittamista hyväntekeväisyyteen. Itse olen pienessä mittakaavassa lahjoittanut heijastimia arpajaispalkinnoksi tms, jos tarkoitus on ollut minulle itselleni hyvin tärkeä. Ensisijaisesti kuitenkin mieluummin lahjoitan tekemiäni tuotoksia lähipiirille ja/tai hyvin usein teenkin jotain jollekin tietylle ihmiselle häntä ajatellen.

Yksi asia, mikä pistää ihan tosissaan vihaksi on työn hinnan polkeminen. Näitähän valitettavasti riittää. Eilen alkoi ns. keittää oikein kunnolla. Jos tämän tekijä olisi ollut paikalla, olisin varmasti antanut sanaisen arkkuni laulaa.


Anteeksi vaan, jos jakeluuni ei millään mene se, että joku myy kolmella ja puolella eurolla ommeltua, vuoritettua kauppakassia ja täytettyä avainperää. Mikä ihmeen järki tässä on, vaikka olisi saanut kaikki tarvikkeet ilmaiseksikin? Nopeimmillaankin pelkästään kassin kappaleiden leikkaamiseen ja ompelemiseen kuluu useita minuutteja puhumattakaan tuosta täytetystä avainperästä. Karkeasti arvioituna tuota yhdistelmää ei saa tehtyä edes puolessa tunnissa, vaikka kuinka nopea olisikin. Tämä näky oli itsepalvelukirppiksellä ja näitä oli useampi kappale. Ei siis taida olla kyse yksittäisestä vaikkapa lahjaksi saadusta setistä vaan ihan tekemällä tehdystä. Nolla perässä olis ollut kohtuullinen.

Olen vihainen, pahoillani ja turhautunut.


17.9.2010

Toisen roska on toisen aarre

Olen jo pitkään kirpputoreja kierrellessä katsonut kaikenlaisia virkattuja juttuja "sillä silmällä" ja tämän pienen taskun nähdessäni en voinut enää vastustaa kiusausta. Idea sen uudeksi käyttötarkoitukseksi tuli päähän melkein välittömästi. Alkuperäistä käyttötarkoitusta en tiedä, mutta mielestäni tämä sopii täydellisesti käännettynä nurinpäin pieneksi taskuksi vaikkapa puhelinta varten.


Tasku päätyi kassiin, ompelin sen ronskisti koneella kiinni. Kassin ompelin mukaillen Marimekon yksinkertaisen olkalaukun mallia, jollaista olen itse käyttänyt koko kesän ahkerasti.
Kassin korkeus on 38 cm, leveys 29 cm ja kahvalla mittaa metrin verran niin, että se on helppo heittää myös yli olan.

Sauman ompelin ja tikkasin kassin sivuun, tikkaukset mustalla ja vihreällä langalla. Kassiin kiinnitin myös magneettinapin ja löytyypä sisältä papukaijalukkokin, joka jäi kuvaamatta.


Pieni ääni sisälläni huutelee aina välillä käsiä koukun varteen. Osaan kyllä ommella joo, mutta virkata en sitten niin ihan yhtään. Ehkäpä jonain päivänä kärsivällisyys riittäisi opettelemaan...

13.9.2010

Tähtihetkiä

En ole koskaan tullut toimeen painonappien kanssa, vasaralla niitä lyödessä aina joku piikki pilkottaa väärästä kohtaa, nappi mee läjään tai vinottain ja muuta tuskaa. Nyt sirkkarenkaita kiinnittäessä olin taas tämän tuskallisen ongelman edessä ja kun vielä lisätään työskentelyyn täydellisyyden tavoittelu ja omien virheiden sietämiskyvyn täydellinen puute, ei siitä hyvää seuraa... Päätin nyt, että onhan tähän pakko olla joku konsti jos niin moni siinä onnistuu ja marssin paikalliseen erittäin asiantuntevaan liikkeeseen huolineni. Myyjä kertoi tuskailleensa ihan samojen ongelmien kanssa, ja että ratkaisu on nepparipihdit. Whaaat, siis mitkä??

Prymillä on tartuttu ongelmaan jo ties kuinka kauan sitten, heidän valikoimiinsa kuuluu siis pihdit joilla painonappien ja renkaiden kiinnittämisessä ei oikeastaan varmaankaan voi epäonnistua. Kuvassa näkyvässä rengaspaketissa on pihti-symboli, pakkauksessa renkaisiin sopivat vaihdettavat kiinnitysosat ja homma sujuu helpommin kuin tanssi! Pihtien kanssa yhteensopivia tuotteita löytyy melkein joka koossa, suurimpiin renkaisiin pihdit eivät käy joka on ihan ymmärrettävää.

Kuvassa on siis rengaspakkauksessa ollut teräosa, jolla ensin tehdään juuri oikeankokoinen reikä kankaaseen.

Tämän jälkeen vaihdetaan valkoinen muoviosa pihteihin ja yksinkertaisesti painetaan rengas (tai painonappi) kiinni. Käsivoimia pihtien käyttämiseen ei tarvita ja jälki on todella siistiä, kuin suutarilla!


Sydämet ja neliöt saivat jatkoa tähdistä, joissa materiaalina kierrätetty ripsiliina, heijastinkangas ja -lanka. Kokoa näilläkin on, noin 9 cm.






10.9.2010

Kaverille kans

Poikin ja miesten heijastimista kun on niin paljon ollut puhetta niin pitihän se tehdä vastapaino sydämille... Käsittelyyn pääsi kaverin vanhat farkut, heijastinkangas ja heijastinlanka.

Näitäkin tein useammalla eri kiinnitysvaihtoehdolla. Farkkukankaasta ompelin nauhaa kunnolla tikaten. Minulle on hirveän tärkeää se, että tekemäni työt ovat oikeasti kestäviä ja käytännöllisiä eikä vain hetken ilo.

Sirkkarenkaiden kiinnityksiin en ole oikein tyytyväinen, mutta helpotusta siihen on toivon mukaan tulossa, josta myöhemmin lisää.


Teho on mieletön, aivan kuten sydämissäkin!

8.9.2010

Sydämellistä

Näin yhdessä liikkeessä vanhasta poppanasta tms. ommellun avainperän, toisella puolella oli tavallinen kangas ja huokaisin syvään "miksi taas". Olen itse asiassa aika yllättynyt ja suoraan sanottuna jopa todella pettynyt siihen, miksi heijastimateriaaleja käytetään niin mahdottoman vähän. Valikoimaa kyllä löytyy kankaasta ohueen heijastinlankaan ja tarvetta olisi kyllä, heijastimille siis.

Kopioin idean parantelua varten välittömästi ja hankin paikalliselta kirpputorilta naurettavan halvalla ripsiliinasta olevat pöytätabletit ja kangaskaupasta heijastinkangasta. Niistä syntyi sitten tällaisia, molemmin puolin heijastavia sydämiä.

Ja kyllä ne heijastavatkin! Erityisesti kiinnitän itse huomiota tuohon ohueen heijastinlankaan, jota on vain neljä riviä vierekkäin. Se riittää vallan mainiosti pelastamaan hengen. Kuva on otettu pimeällä noin 1,5 metrin etäisyydeltä pokkarikameran salamaa käyttäen.


Ja sitten katosi taas se kuuluisa mopo... Näihin sopii ihanasti kaikki mahdolliset kiinnitysvaihtoehdotkin. Papukaijalukon pujotin satiininauhaan niin, että sen voi vaihtaa halutessaan vaikka hakaneulaksi. Kokoakin näillä on, korkeus noin 8 cm.

5.9.2010

Tyynysotaa

Viime talvena törmäsin eräässä paikallisessa liikkeessä aivan mielettömän ihanaan käsityönä valmistettuun käsilaukkuun ja poimin siitä nimen mieleen. Ihastuin ikihyviksi sivuja selatessani tekijän tyyliin ja materiaalivalintoihin. Laukkua en ole hankkinut vieläkään mutta jotain sentään.

Ostin nimittäin pellavaisen koristetyynyn, joka sopi kuin nenä päähän silloiseen olohuoneeseeni.

Tyyny on ollut koristekäytössä ja sen kaverina sohvalla on maanneet epäsopivan väriset isommat tyynyt. Olohuonekin on vaihtunut välissä mutta uusille tyynyille on ollut tarve. Viikonloppuna perinteiseksi muodostuneella "terapiareissulla" Ikeaan alkoi tyynyongelma ratketa. Sieltä nimittäin löytyi palana painettua pellavaa, Ikea PS Tott sopii aivan täydellisesti pienen tyynyn kaveriksi. Nämä ovat kuin luodut toisilleen!


Isoja tyynyjä tein kaksi, mutta pitihän alkuperäiselle koristetyynylle olla kaveri myös... Idea lähti SPR:n Kontissa näkemästäni pöytäliinasta, jota tosin en raskinut ostaa, onneksi. Löysin nimittäin lempparikaupastani täydellistä puuvillapitsiä ja näin sain uusista tuotteista tyynynpäällisen edullisemmin, kuin mitä olisin maksanut pelkästä pöytäliinasta.


Ja kuka tämän alkuperäisen tyynyn takana sitten on? No sehän on oululainen Satu Pyhänniska, jonka tuotteisiin pääsee tutustumaan esimerkiksi osoitteessa http://www.satup.fi/ Suosittelen!