29.6.2011

Piristysruiske kakkonen

Inspiroiduin aivan valtavasti Ninnun tekemästä meikkipussukasta ja sateisena aamupäivänä yritin tuhota tunikasta jääneitä kankaita. Joustofroteeseen silitin tukikankaan venymisen estämiseksi. Käytin kuitenkin sitä puuvillaista (?) joka antaa enemmän periksi kuin keinokuituinen, eikä repeile.

Tästä tuli monella tapaa poikkeuksellinen pussukka, pintamateriaalin ollessa uusi, käytin myös ylipitkää vetoketjua jota en tee yleensä koskaan. Tämä vain sattui olemaan ainoa pyhäpäivänä kaapista löytynyt puhtaan valkoinen, sitä paitsi pisaran mallinen vedin passaa kankaan kuviointiin täydellisesti. 


Kokeilin ensimmäisen kerran tämän Tilda-mallisen pussukan ompelemista ilman pohjasaumaa. Kääntöaukko jää tälloin sivusamaan ja onhan tämä jotenkin kivemman näköinen. Samalla tämä arvoituksellinen kuosi asettuu molemmin päin, toisella puolella väärin päin ja toisella oikein päin. Tekotapa on aavistuksen nopeampi. Jos tekisi valmiiksi tuplakaavan, voisi kankaatkin leikata samalla kertaa.


Vetoketjulle jäi pituutta noin 20 cm, sivusaumassa ulkopuolella on papukaijalukko ja sisällä keltainen puuvillavuori.

24.6.2011

Väriä!

Olen haalannut eli ostellut ympäri kaupunnia Dylonin pesukonevärejä kun on halvalla saanut. Oikeasti tosi halvalla, paikallisesta halpakaupasta 1 € hintaan ja Kontista 50 sentillä pakkaus. Värit nyt ovat olleet vähän mitä sattuu, mutta ei sillä väliä, koska niitä voi joskus tarvita.

Ensimmäinen kokeilu oli peittää tahra t-paidasta. Sehän onnistui ihan epä, kuten jo koneeseen laittaessa arvelinkin, koska väri oli haaleampi kuin t-paidan alkuperäinen väri. Samassa koneellisessa värjäytyi kuitenkin pari vuotta sitten ostettu valkoinen tunika, jota ei ollut käytetty kertaakaan.


Pesukonevärjäyksessä yksi viehätys on yllärit, tässä tunikassa niitä ei tullut vaan kirjoillut kuviotkin värjäytyivät kauniisti. Osa reunaompeleista jäi haaleammaksi ja napit valkoisiksi, tuovatpahan vähän ilmettä. 


Toiseen koneelliseen pääsi muutama valkoinen vaatekappale. Kirpparilta lapselle ostettu collegetakki jonka tiesin jo ostohetkellä tarvitsevan tuunausta. Meillä vaatteet menevät käyttöön enkä jaksa ressata "varo vaatteita"-mentaliteetilla. Tästä tulikin sitten oikein menestys!

 
Olin kyllä noteerannut, että takin rinnassa on jotain. Värjäämisen jälkeen kuvio tuli kunnolla esiin ja on aivan mielettömän hieno! Täydellisen onnistumisen takasi valkoiseksi jääneet tikkaukset ja vetoketju.


Samassa koneessa oli mukana itselleni ostama mekkopaitamikälie, jonka luulin olevan myös 100% puuvillaa. Pesun jälkeen värieroa tutkiessani katsoin pesulappuun joka paljasti materiaalin olevan puoliksi polyesteriä. Väri tarttui, yllättävän hyvin, jäi hieman hailakaksi mutta uskon kyseisellä vaatteella olevan silti enemmän käyttöä näin kuin valkoisena. Edelleen tikkaukset ovat valkoiset samoin kuin kahdessa Gina Tricot:n paidassa.


Näiden kahden kokemuksen perusteella viimeistään suosittelen pesukonevärjäystä kaikkiin epäsopivan värisiin vaatteisiin. Käytettäessä hyvin tummia sävyjä saa tahratkin peittoon. Käyttämäni värit ovat olleet vanhoja jauhepakkauksia joissa värin lisäksi lisätään koneeseen ruokasuolaa. Ainoa miinus tässä hommassa on ajatus kamalasta veden ja sähkönkulutuksesta...

12.6.2011

Kovan onnen konsoli

Olipa kerran naispuolinen Sulo Vilén, joka siis ostaa aina, kun halavalla saa. Osti sitten muutamat Hello Kitty-kengännauhat paikallisesta vaatekaupasta ja aikoi "tehdä niistä joskus jotain" (on muuten varmaan tämän blogin yleisimmin kirjoitettu lause).


Perheestä löytyy myös kovia kokenut, kahteen kertaan pikaliimalla korjattu pelikonsoli, jonka turvallisuutta parannettiin hätäapuna kameran roikotusremmillä paremman puutteessa.  

 

Kunnes sitten eräänä päivänä välähti (taas!) ja tämä himohamstraaja löysi kaapistaan nuo kengännauhat. Nauhat löytyi vahingossa, tarkoituksena oli käyttää aiemmin (halvalla) tilattuja kudottuja kuviollisia nauhoja, mutta ne on ikävän teräviä reunoiltaan eikä siis kovin miellyttäviä ranteessa. Nämä viehättävät Hello Kitty-nauhat sen sijaan ovat kuin samettia vain.


Nauhaan tein solmun, jotta metallinen sormuskiristin ei pääsisi tippumaan. Kiristin on tietysti sen vuoksi, että esim. kärryissä istuvan lapsen kädestä putoava pelikonsoli jäisi roikkumaan ranteeseen sen sijaan, että rämähtää kauppakeskuksen lattiaan... Sormuskiristin on peräisin jonkun firman kaulanauhasta samoin kuin ohut naru, jonka avulla remmin saa pujotettua konsolissa sille varattuun paikkaan.


Tarkkasilmäisimmät huomaavat, että viimeisessä kuvassa oleva remmi on lyhyempi. Se onkin ensimmäinen versio, toisesta piti tehdä aavistuksen pidempi käyttömukavuuden parantamiseksi.

4.6.2011

Kaavavinkkiä kaivataan!

Edittiä sen verran, että sopiva mekko on löytynyt yllättäen kesälomareissulla! Äiti on todennäköisesti onnellisempi kuin teini :D



Mekon helman pitäisi olla tuollainen, kuten kuvassa ja vyötäröllä pitäisi mennä tuollainen kaitale. Yläosan pitäisi olla erilainen, kapeammat olkaimet tai ei olkaimia ollenkaan. Yläosa pitäisi olla vaalea (samppanja) ja alaosan musta. Nämä ovat *yllättäen* teinin vaatimuksia.

En ole lähtenyt vielä selaamaan käsityölehtiä, en osaa itse oikein muokata kaavoja enkä varsinkaan piirtää niitä itse. Kaavan pitäisi olla kokoa 32 tai 34, otan ilolla vastaan myös valmiin mekon löytymiseen johtavia vinkkejä...