26.12.2009

Pöytäliina

Viime keväänä koulujen päättäjäispäivänä päätimme rakkaan vanhan ystäväni, entisen naapurini kanssa lähteä kiertelemään kirpputoreja. Ja voi itku, miten kivaa meillä olikin ja kuinka mahdottoman hyviä löytöjä me tehtiin!

Yhdeltä kirppikseltä löysin vanhan pöytäliinan autenttisine kahvitarhoineen. Olen siitä ommellut pehmustetun pussukan omaa kameraani varten, koristellut yhden pyyhkeen ja sen jälkeen se on ollut siististi viikattuna laatikossa, koska en ole sitä raskinut käyttää. Näin mulle käy ehkä noin 95 prosenttisesti kaikkien kangasostojen kanssa...

Nyt niitä on sitten kuitenkin ihan kaksi kappalein! Isomman korkeus 17cm ja leveys 17,5cm. Pienemmän korkeus 13,5cm, leveyttä 17cm.


Molemmissa on oranssi vetoketju. Pienemmässä keltainen vuori ja isommassa oranssi. Kahvitahra on siinä minun kamerapussukassa, nämä ovat ihan puhtaita.

25.12.2009

Kamerapussukka

Wilma sai 12v. synttärilahjaksi uuden kameran, johon äitinsä toivoi pehmustettua pussukkaa. Pehmustettujen pussukoiden ompeleminen on himppasen työläämpää, käytän pehmusteena 1cm paksua superlonia joka taitaa olla varsinaisesti verhoilukäyttöön tarkoitettua. Saumoihin ja vetoketjun viereen on jätettävä pieni rako, mutta se menee luonnostaan melkein umpeen, kun pussukka käytössä pullistelee.

Tämä on tehty (tietysti) Wilman uuden kameran mittoja mukaillen. Leveyttä on 15cm, korkeutta kymmenisen senttiä.

Pussukan sisältä löytyy omistajansa nimi. Väritoiveita ei varsinaisesti ollut, "tummat värit on in" oli kommentti. Tässä kukkakankaassa oli jotain sopivan tyttömäistä ja pientä piristystä muuten tummaan yleisilmeeseen.

23.12.2009

Vakosamettia

Ostin kerran SPR:n Kontista epämääräisen pussillisen vakosamettipaloja, koska niistä voi joskus tehdä jotain. Ennen myyjäisiä sain aikaiseksi ja tästä pussukasta tuli kyllä jotenkin aivan käsittämättömän ihanan viehättävä.

Leveyttä pussukalla on 16cm, korkeutta 15,5cm. Myyjäisiä varten tilasin tuollaisia kortteja, joista löytyy yhteystietojen lisäksi tieto mahdollisesta pesulämpötilasta.

Vuori on ruskeaa puuvillakangasta ja vetoketju metallia. Papukaijalukkoa varten ompelin lenkin poikkeuksellisesti "vuoritettuna" ruskealla puuvillakankaalla. Mielettömän jämäkkää on tuo vakosametti, ja nelinkertaisena siitä tuli ihan tönkkö.

21.12.2009

Myyjäisten satoa

Tässäpä nyt tätä, myyjäisten satoa. Näin muutaman viikon jälkeenkin voi vielä huokaista, että olihan rutistus, mutta oikein mukava kokemus, joka täytyy ehkä ottaa uusiksi joskus.

Halusin edes yrittää saada myyntipisteeseen jonkun selkeän ilmeen tavaran ja värien paljoudesta huolimatta. Ystäväni avustuksella sain yhtenäisen ilmeen hinta- ja infolappuihin. Kaikista teknisistä ongelmista ja vastusteluista huolimatta sain suurimman osan tulostettua ja laminoitua ajallaan. Ensimmäisen tunnin aikana myyjäisissä kuitenkin huomasin yhden puutteen ja pyysin kotiväeltä apua kuvan tulostamiseen, mutta tulostin oli lopettanut yhteistyönsä, loistava ajoitus! Sain kuvan kuitenkin taas atk-tuen avustuksella, kiitos siitä(kin)!

Heijastimia olin tehnyt paljon, ja niitä menikin. Ensimmäisen päivän iltana ihana mieheni rakensi vielä telineen heijastimien ja kangaskorujen esillepanoa varten. Se toimi erittäin hyvin, ja kauniit tuotteet näkyivät pöydästä paremmin.

Kalevan Peto-liitteessä on joskus syksyllä ollut kuulema juttua näistä kukkaheijastimista, eihän kellään sattuisi olemaan tätä juttua tallessa? Verkkolehden arkistosta en sitä löytänyt.

Useimmin kysytty kysymys oli "heijastaako nämä oikeasti", jota varten tarvitsinkin sitä tulostettua kuvaa. Alla olevan kuvan otin luokan kirkkaassa valaistuksessa salaman kanssa, ja sain yllättyneitä katseita kuvaa näyttäessäni.

Sen sijaan esimerkiksi nappikorut eivät kiinnostaneet ihmisiä. Näitä oli minulta kyseltykin, mutta ehkä myyjäisissä napit on jo niin kuluneet artikkelina, etteivät ne enää jaksaneet innostaa. Tietysti aiemmin mainitsemani hinnoittelu voi olla myös yksi syy, mutta rehellisyyden nimissä en näe, että pari euroa olisi liikaa tuotteessa, jossa materiaalit pelkästään maksavat vähintään puolet siitä...

19.12.2009

HC-kamaa

Kuten ehkä edellisestä postauksesta arvata saattaa, meillä on ollut atk-tukihenkilölle töitä. Eräänä iltana päivitysten ja kahvinjuonnin lomassa katsoin kaverin touhua ja ajattelin, että "tarttis varmaan teherä jottain"... Ja sitten tein.

Jos kaveri käyttää työssään useita muistitikkuja, voisi olla mielekkäämpää, etteivät ne olisi sidottu toisiinsa rautalangalla ja että ne olisivat kaikki matkassa juuri silloin, kun niitä tarvitaan. Sentin levyisessä nauhassa on kahdeksan pikalukolla varustettua narua muistitikun kiinnittämistä varten ja päässä rengas, johon voi tarvittaessa lisätä nauhoja. Pituutta nauhalla on kokonaisuudessaan 20cm.

Kyseinen nauha on prototyyppi ja hetken mielijohteessa kyhätty, mutta kuulema sangen toimiva kapistus. Mukava oli tehdä tällaista "tuotekehittelyä" jossa valmiin tuotteen saaja oli matkassa.

11.12.2009

Menovinkki

Joudutte vielä odottamaan kuvamateriaalia minun hankittua uuden koneen, jossa ei ole vielä kunvakäsittelyohjelmaa...


Tällä välin suosittelen kipittämään Oulun taidemuseon kahvilaan, johon olen itsekin huomenna suuntaamassa. Kahvilassa on minullekin oppia ja innoitusta antaneen opettajan tekstiilitaidenäyttely.

7.12.2009

Väsynyt mutta...

Messuilta selvitty hengissä, ja tarkempaa päivitystä sieltä on tulossa kuvien kera, kunhan vaan saan kerättyä virtaa lisää! Kiitos kaikille pöytäni ääressä käyneille, mukavaa oli!

Harmittavaa vaan, että kakkoskerroksessa varsinkin ensimmäisenä päivänä oli hieman asiakasvajetta, eikä luvattuja kuulutuksia tullut niin usein, kuin ehkä olisi voinut toivoa. Olin hieman yllättynyt myös yleisestä hintatasosta... Arvostan itse käsityötaidon aika korkealle, mutta jos tekijät itse polkevat hintoja kuten kyseisissä myyjäisissä, on homman vaara kääntyä kokonaan hyväntekeväisyyden puolelle. Tuntipalkkaahan käsitöille on käytännössä mahdotonta laskea, mutta joku raja pitäisi olla silti.

Messuista juttua myös Kalevan verkkolehdessä.

6.12.2009

Itsenäinen kuusi

Tänä syksynä olen käynyt tilkkutyökurssilla paikallisessa kansalaisopistossa. Tilkkutyöt varsinaisesti eivät ole iskeneet eivätkä innostaneet, mutta koska opettaja on aivan loistava ja johonkin halusin lähteä, oli hänen helppo houkutella minut mukaan.

Tilkkutyöt mielletään usein pelkiksi päiväpeitteiksi, mutta ne ovat kyllä myös kaikkea muuta ja varmaan enimmäkseen juuri sitä. Minulla on menossa pitkä projekti, josta kerron sitten, kun se on valmis. Sen hidas edistyminen ei ole ollut minulle rasite, koska tein jo aloittaessani periaatepäätöksen tehdä sitä vain tilkkutyökurssilla, enkä kuljeta työtä edes kotiin väliaikoina mikäli mahdollista.

Tuosta työstä johtuen minulla on matkassa aina vain siihen tarvittavat välineet, kankaat ja langat (jos aina niitäkään) joten tällaiset "tänään voidaan kokeilla tätä"- jutut menevät minulta ihan ohi ja harmittelen aina, etten ottanut sopivia tarvikkeita mukaan. Niin meinasi käydä joulukortille, kun mukaan lisättiin vielä täysi idean puute.

Yksi kurssilaisista oli tuonut mukanaan hänellä ikkunassa vuosituhannen vaihteessa olleet verhot, opettajalla oli pussillinen palakankaita sekä minulle täysin uutta materiaalia ja "siitä se ajatus sitten lähti"...


Kuusi itsessään on jotain jonkun joskus tuomaa verhoilukangasta, väri lähempänä limeä kuin kuvassa. Latvan tähti on tuosta vuosituhannen vaihteen verhokankaasta leikattu, taustakangas on nurinpäin ja organza opettajan kätköistä. Kuusessa kiertää koristenauha, joka löytyi sekin opiskelutoverin pakista, kiitos vaan lainasta ;) Välissä vanu ja taustana kovike, johon koko "komeus" on ommeltu kiinni.

Organzan alta pilkottaa sitä minulle aiemmin outoa materiaalia, Angelina-kuitua. Kuidun käyttäminen oli hyvin helppoa ja sangen mielenkiintoista. Silitettäessä kuidut ikään kuin sulivat, ja niitä pystyi sen jälkeen käyttämään melkein kankaan tavoin. Kuvassa kiilto ei tule niin esiin kuin luonnossa.

Noh, mutta, harjoittelijahan minä tässä olenkin, sekä valokuvauksessa että tilkkutöissä. Molemmissa olen edistynyt jonkin verran ja kiitos siitä kuuluu kyllä hyville opettajille!


Ps. Lähipiirimme on turha odottaa postissa tällaisia joulukortteja, joku raja sentään :D

4.12.2009

Niin kasaria...

Kerroin aiemmin ostamistani neonvihreistä vetoketjuista. Noh, ostin samalla reissulla myös kaksi neonkeltaista... Kankaan löytäminen niiden kaveriksi olikin sitten yhtä haasteellista kuin neonvihreillekin.

Löytyihän se kuitenkin, suosikkikauppani palalaarista. Tämä on ehtaa huomiokangasta, siis oikeasti ihan niin kirkas neonkeltainen, kuin tuolla tienvarsilla työmiehillä päällään on.

Keltainen sai kaverikseen harmaan, josta lenkki papukaijalukkoa varten ulkopuolella.

Kuin myös vuori, se on samaa harmaata puuvillakangasta lenkin kanssa. Koko on sellainen näppituntumalta 19cm per sivu.

Tätä voit tulla ihastelemaan tulevana viikonloppuna Joulumessuille ja mahdollisesti jotain muutakin, mitä ehkä samasta kankaasta vielä aikaiseksi saan...

2.12.2009

Kehto

Ystävillä on kokemusta mitä ihmeellisimmistä asioista, vempeleistä ja aihealueista. Näin tälläkin kertaa. Epämääräisen näköinen, katosta roikkuva säkki?

Ei, vaan vauvan kehto. Idea on hyvin yksinkertainen, muutamalla yksityiskohdalla siitä saadaan ilmeisen toimiva kapistus. Ystäväni oli saanut tällaisen ulkomaan vuosinaan lainaksi ja yrittänyt etsiä vastaavaa Suomesta siinä onnistumatta. Googlettelemalla löysin ulkomailta vähän vastaavia tuotteita ja voi hyvänen aika, mihin hintaan!

Alkuperäinen versio oli luonnonvalkoinen, peruspuuvillaa ja sellainen oli tarkoitus tehdä uudestakin. Pohdittuamme asiaa yhdessä päätimme suunnata kangaskauppaan ja niin löytyi tämä kudottu puuvillakangas, äärimmäisen kaunis ja tukevan oloinen.

Toisessa avoimessa päässä on "päätykappale", jotta vauva ei pääse putoamaan. Puisen kepin avulla tämän päädyn saa myös avoimeksi, jolloin vauvan toimia on helppo seurata. Tähän on tulossa vielä hyttysverkko, kunhan pääsemme vuodenajassa siihen, että sitä löytyy kaupoista...

Toisessa avoimessa päässä oli alkuperäisessä versiossa solmittavat narut. Tähän tuli pikalukoilla säädettävät remmit. Jotta tämäkin pääty olisi turvallinen, lisättiin tähän myöhemmin vielä keskiremmi, jonka läpi toiset voi pujottaa.

Kuvat eivät anna oikeutta kauniille kankaalle eikä mallina ollut nukkekaan suostunut nukkumaan kehdossa. Toivottavasti siellä "oikeassa kodissa" menee tässä suhteessa paremmin :)

30.11.2009

Lisää pitsiä!

Epäilen, että tämä pitsinauha on ostettu kuopuksen ristiäisten aikaan moooooonta vuotta sitten tarkoituksella käyttää sitä "johonkin". Muistikuvani voivat olla myös väärässä, mutta nyt pitsinauha on käytetty ja se on pääasia.


Musta puuvillakangas, samasta kankaasta vuori. Valkoinen 18cm vetoketju ja mielikuvitus kankaan alareunaa leikattaessa. Tästä tuli yksinkertaisen kaunis!

Korkeus 22cm, leveys 19cm, papukaijalukko ulkopuolella kuten kuvasta näkyy :)

28.11.2009

Eläintarha osa II

Kerroin aiemmin ompelemastani kassista, jossa kankaana kaunis eläinaiheinen kangas. Kyseistä kangasta on reilusti vielä jäljellä, joten päätin ommella siitä pari pussukkaa.

Valitsin molempiin mustan puuvillakankaan vuoriksi ja sivuun kiinnitin papukaijalukon. Tämä isompi on leveydeltään 21cm, korkeutta 14cm ja pohjan koko on 8,5x16cm. Valkoisen vetoketjun pituus on 20cm.

Pienemmästä tuli oikea söpöliini. Toisella puolella seikkailee norsu.

Ja toisella puolella karhu. Tällä on kokoa 11x14cm. Nämä sopivat kyllä lasten lisäksi ihan aikuisellekin...

25.11.2009

Joulumessut

"36. PERINTEISET NAISTEN JOULUMESSUT
5.- 6.12.2009 KLO 10.00-17.00
POHJANKARTANO, SUVANTOKATU 1, OULU


Myyjinä on käsityön harrastajia, yhdistyksiä ja pienyrittäjiä. Messuilta löytyy mm. kauniita, uniikkeja lahjoja pukinkonttiin, maittavia jouluruokia ja leivonnaisia sekä jouluisia sisustustuotteita ja -koristeita. Tilaisuuteen on vapaa pääsy."

Messut järjestää Mannerheimin lastensuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri


Löydät minut ja valmiit tuotteeni ko. messuilla kakkoskerroksen luokasta 21 paikalta nro 170.

Pitsikassi

Tämä pitsi on kummitellut mielessäni jo pitkään ja itse asiassa koko tämä ajatus. Sitten sain päähäni istuttaa pitsin alle heijastinnauhan, jota ei oikeastaan edes huomaa.

Pitsi lykättiin mustaan kankaaseen josta kasattiin kassi, kauppakassi. Korkeus 44cm, leveys 38cm. Pohjan koko 13x26cm, kahvojen pituus 40cm. Kangas on minulle hieman epätyypillinen, puuvillasekoitekangas. Kankaan vahvuus lakanan ja markiisikankaan välimaastosta. Sisällä on papukaijalukko.

Ongelmana tässä on nyt vain se, että en tiedä, myynkö vai pidänkö kyseisen yksilön...

23.11.2009

Koulussa oppimassa

Koulussa ihan ensimmäisinä päivinä opin, että on täysin mahdotonta tunnistaa oma muistitikkunsa, jos opettaja jakaa kaikille opiskelijoille samanlaiset. Ratkaisin homman ompelemalla omaani hukkapalasta pienen kangasläpyskän ja kiinnittämällä sen kännykkäkorun lenkkiin. Samalla sain tämän "tuotteen" testikäyttöön mahdollista jatkojalostusta varten.

Jalostusta ei sen kummemmin tarvita, muutama rivi suoraa ommelta riittää pitämään reunat kovassakin käytössä siistinä. Alkuun ne saattavat rispaantua ja ylimääräisiä lankoja voi leikellä pois, mutta nyt vajaan kahden kuukauden käytön jälkeen ei ole enää tuotakaan ongelmaa. Tuossa yllä olevassa kuvassa on siis tämä ensimmäinen, melkein kaksi kuukautta kassissa pyörinyt versio.


Innostuin ompelemaan pari pienistä pöydällä lojuneista palaisista, ja sitten lähtikin taas mopo käsistä... Näitä on nyt tukuittain eri värisiä ja kokoisia. Pienin on 2x2cm, suurin 5x2,5cm. Sinänsä ei haittaa, koska tikkuja on tässä talossakin useampia. Ylimääräisiä myydään sitten viimeistään myyjäisissä, joista kerron myöhemmin lisää...

Osa on kaksipuoleisia, värisävyt toistaiseksi limeä, fuksiaa, pinkkiä, violettia... On raitaa ja kukkaa, itse roiskittua ja sitten ihan yksiväristä. Näissä kaikissa on myös kovikekangas välissä, mitä tuossa omassani ei ole. Tulee vähän lisää jämäkkyyttä.

22.11.2009

Häikäisevät onnittelut!

Nimittäin tämän päivän sankareille! Heistä yksi on saanut jo tällaisen.

Tilasin Jenkeistä hopeanharmaata hopeanvärisin reunuksin varustettua satiininauhaa pelkästään heijastimia varten. Itse asiassa tilasin ensin luonnonvalkoista kultaisin reunuksin, mutta harmaa heijastinnauha sen kanssa oli tosi tökerön näköinen.

Tässä nimenomaisessa yksilössä on molemmin puolin kaksi kerrosta heijastinnauhaa yhden kerroksen sijaan. Yksi kerroskin heijastaa riittävästi, mutta spesiaalille naiselle pitää aina olla jotain spesiaalia. Yllättävän työläs oli sitominen, aika vankkaa on nimittäin tuo satiininauhakin.

19.11.2009

Vastustaja

Niin ne vaan päivät ja viikot vierii ohi aivan huomaamatta. Koulussa ja kotona on ollut niin vauhdikasta, ettei ole ehtinyt blogia päivittää, eipä kyllä olis ollut mitään kerrottavaakaan.


Ystävän pahaa aavistamattomasta toiveesta meinasi tulla sellainen ressi, ettei ikinä. Hyvä, etten pistänyt ompelukonetta myyntiin ja vajonnut maan alle. Tarkat mitat ja niistä päähäni syntynyt visio ei oikein meinanneet taitojen kanssa, mutta valmista tuli!



Päänvaivaa tuottivat nuo yläreunan (nyt täydelliset) kulmat, joita en millään saanut siisteiksi. Hommaa viivästytti sikainfluenssa tuoma tauko kursseista, niin etten päässyt opettajaltakaan kysymään neuvoa.



Taudista selvittiin ja pussukastakin. Uusi omistaja pitää sitä täydellisenä ja koska omistaja on minulle tärkeä ihminen, olen enemmän kuin tyytyväinen. Ompelukonekin on ja pysyy.



Pussukan pituus on 19cm, leveys 10,5cm ja korkeus 11cm. Tässä on limen värinen, kovikekankaalla vahvistettu päällykangas ja musta napakampi vuori. Tarkoitus on, että se seisoo jatkossakin näin ryhdikkäänä sille tarkoitetussa kolossa.

25.10.2009

Heijastinko tärkeä?

Heijastimen tärkeys riippuu täysin siitä, kuinka tärkeä oma henkikulta on. Heijastimen laiminlyönti kymmenkertaistaa kuolemanriskin lukee lehtijutussa, ja tottahan se on.

Itse olen alkanut ratkaista ongelmaa omassa perheessä ompelemalla heijastinnauhoja vähän joka paikkaan, mihin niitä suinkin voi ujuttaa. Nykyaikaiset, vedenpitävät vaatteet hankaloittavat kiinnitystä, mutta aina siihenkin jokin ratkaisu löytyy. Apuna voidaan käyttää myös aivoja ja kekseliäisyyttä.

Lapsen repun olkaimet



Jooga/jumppamaton suojapussi



Oma vedenpitävä talvitakkini, jonka helman kiristyskuminauhaan olen kiinnittänyt pienen pätkän heijastinnauhaa pikalukolla. Molemmissa hihansuissa on tarranauhaan kiinnitetty pätkä tarranauhan karkeaan puoleen ommeltua heijastinnauhaa. Noita samoja pikkupätkiä olen ommellut oikein urakalla jokaisen perheenjäsenen jokaiseen takkiin ja myytäväksikin asti, on muuten halpa henkivakuutus.



Esikoisen takki ilman salamaa, tai vaikkapa ilman auton valoja



Esikoisen takki salaman tai vaikka auton valojen kanssa

24.10.2009

Jotain uutta, jotain vanhaa...

Mutta ei mitään sinistä. Sen sijaan tahtoisin tässä tribuutin omaisesti julkaista pari linkkiä omien tuotoksieni sijasta.

Aloitetaan uudesta tuttavuudesta, joka tuli tietoisuuteeni Kädentaitomessuilla.

http://www.ritarilla.fi/

Todella hyvä konsepti! Kauniita, viimeisteltyjä tuotteita, joista "vanhakin" ompelija saa uutta iloa. Messuilta mukaan tarttui vielä RitaRillan sivuilta puuttuva lintu, joka tuli lahjaksi kahdeksanvuotiaalle neidille. Neiti ei ollut koskaan ommellut koneella, mutta pienellä avustuksella pääsi kiinni hommaan helposti. Ompeluohjeet olivat selkeät ja kokonaisuudessaan paketti ihanasti huoliteltu. Suosittelen lämpimästi!



Vanha tuttavuus onkin sitten nykyisin televisiostakin tuttu. Tai itse asiassa Kooma-pipo on nähty Salatuissa Elämissä Kenin päässä joskus muinoin :D

http://www.anttiputkonen.com/

Arvostan suuresti Antin tekemää työtä alkulähteistä johtuen. Kotitalon kellarista alkanut homma on paisunut kuin pullataikina eikä repertuaari ole pysähtynyt pelkästään pipoihin. Harva poika uskaltaa kertoa kutovansa.

Antti on lanseerannut vastikään uuden, Yrjö Henrikki- malliston ja pitihän se minunkin sitten sortua. Toivoin heijastinta pipooni ja sen sain, kiitos vielä kerran!



Monesti minulle sanotaan "osaisithan sinä itsekin"... Nii-in. Ehkä osaisin, ehkä en. Arvostan kuitenkin todella paljon myös suunnittelua ja toisen tekemää työtä, ja mielelläni silloin tuen sitä pelkän idean kopioimisen sijaan.

21.10.2009

Tiltissä

ATK-tukihenkilönä työskentelevä ystäväni oli törmännyt Etsyssa tyynyihin, jotka hänen oli ihanpakkosaada. Itse asiassa isot sohvatyynyt löytyivät omasta takaa, joten minun tehtäväkseni jäi vain päällisten ompeleminen.

Yksinkertaiselta ajatellussa hommassa kuluikin sitten materiaaleja ja hermoja. Lopputulos ei ollut ihan sitä, mitä itseltäni haluaisin, mutta uusi omistaja taitaa olla sangen tyytyväinen ja sehän se on pääasia :)


Tyynyliinat ovat kokoa 50x55m, valmistettu mustasta puuvillakankaasta. Kirjaimet fonttikoolla 600 ovat valkoista puuvillakangasta ja kiinnitetty liiman lisäksi siksakilla suristaen. Materiaalin etu on helppo pestävyys, tukevammasta kankaasta ehkä istuisivat vieläkin paremmin.

Kiitos kuvasta Ville! En saanut linkitettyä Etsysta myyjää suoraan, hänen tunnuksensa on diffractionfiber

18.10.2009

Nappeja...

Näin ei pitänyt käydä, mutta kävi näköjään silti... Ihan vähän vaan testasin rintaneulan kiinnittämistä nappiin kuumaliimalla ja tässä sitä sitten ollaan. Karkasi mopo käsistä niin huolella, että näitä tällaisia olisi nyt ylimääräisenä useampia eri yhdistelmissä...

Kuvassa osa lauantai-illan puuhasteluista (kotitöitä vältellessä). Heijastinlankaa näissä kaikissa, kuvauksen ajaksi verhoon kiinnitetyissä heijastin-rintakoruiksi muuttuneissa jämänapeissa. Kuvassa olevat napit ovat tosin ihan uusia, Marimekon tehtaanmyymälästä ostettuja.


Suurimman halkaisija on ~32mm ja pienimpien ~26mm. Tuo suurin on jännä väriltään, mielestäni se on hieman vihertävä, jos valoa vasten katsoo. Iltavalaistuksessa näyttää ihan mustalta kuten tässä kuvassakin.

17.10.2009

Eläintarha

Erään muovikippofirman punainenkin pöytäliina pääsi uuteen hyötykäyttöön. Siitä valmistettiin vuori ja vuoriin sisätasku, jonka koko on 13x15cm.

Mustasta lakanakankaasta, mustasta ja punaisesta ompelulangasta sekä ohuesta heijastinlangasta valmistettiin kahvat, joiden pituus on 33cm. Heijastinlanka on kahvan ulkopuolella.


Kokeiluluontoisena toimenpiteenä kankaassa olevan krokotiilia tikattiin koneella vanun kera. Sama toimenpide tehtiin toiselle eläimelle valmiin tuotteen toisella puolella.


Nämä kaikki kätkeytyvät kassiin, jonka koko on 35x38cm. Kuviollinen kangas on peräisin Ikeasta ja aika ohutta, mutta vankemman vuorikankaan kanssa tästä tuli oikein mainio.


Harmillista, että kuopuksellani on jo uimakamppeita varten kassi, koska en millään raskisi tästä luopua... Koko on kyllä sellainen, että voisihan tätä käyttää kirjastokassinakin. Tai ompelutarvikekassina tai... Joka tapauksessa ilmoitan tämän kassin etsivän toistaiseksi uutta kotia.