25.4.2012

Mörrimöykky

Idean tähän projektiin olen saanut päässäni jo tosi kauan sitten, mutta toteutus on taas kestänyt. Facebook-tauon aikana tartuin itseäni niskasta kiinni ja aloin kokoamaan palasia yhteen. 

Kontista aiemmin hankkimani haalarilukot (mitkä noiden oikeat nimet on??) saivat kaverikseen uudet napit.


Vanhat farkut taipuivat sadepisaroiksi valkopilkullisen kankaan yläpuolelle.


Valkopilkullinen kangas sai jalan valkoisesta heijastinkankaasta ja koko komeus viereensä tekoturkiksesta epämääräisen kaksisilmäisen möykyn.


Elementit sijoiteltiin tummanvihreän, erittäin paksun puuvillakankaan päälle ja applikoitiin kiinni. Saumat, pohja, kahvat ja tadaa, kassi on valmis!


Mörrimöykkyhän se siinä, sateessa istuu kärpässienen alla.


Valkoinen heijastinkangas oli tuskan ja työn takana. Loppujen lopuksi sitä löytyi 10x100 cm kaitaleena Hobby Pointista josta ystäväni ystävällisesti sen kävi minulle ostamassa ja postittamassa. 

22.4.2012

Hämäläinen

Ei ole ensimmäinen kerta, kun alan tekemään jotain sellaista jonka muut ovat tehneet jo ajat sitten. Tällä kertaa vuorossa oli kulhot LP-levyistä. Ohjeita tutkin eri blogeista ja päädyin toteuttamaan MakaMarr:n taktiikkaa  joka osoittautui varsin toimivaksi. Meidän uunilla (joka ei kyllä ole uusi tai hieno) tuo 2 min. aika oli liian pitkä, levy valahti purkkia pitkin reilussa minuutissa ja hommassa sai olla tarkkana.


Muottina minulla toimi kolmessa Pentikin Saaga-sarjan tarjoilukulho jolla pääsin itseäni eniten miellyttävään muotoon. Pienempään vuokaan upotettu Rolling Stonesin levy meni minun makuun liian kikkuralle mutta eiköhän käyttöä löydy sillekin. Käyttötarkoituksiahan näille voi keksiä ihan oman mielen mukaan aivan määrättömästi.


HUOM! Ehyitä, toimivia ja soittokelpoisia vinyylejä ei vahingoitettu näitä valmistaessa vaan levyt on poimittu huolella harrastajan arkistosta epäkuntoisina yksilöinä ;)



21.4.2012

Ärsytystä

Pyörsin puheeni Facebok-tauon suhteen joka oli kylläkin hyvä päätös. Minua on kaivattu ja minä olen kaivannut. Miksi luopua jostain hyvästä elämässään? Kuitenkin itse tekemän päätöksen pyörtäminen ärsyttää, vaikka enhän minä kellekään muulle ole luvannut kuin itselle.

Toinen juttu mikä ärsyttää, oikein todella ja vielä enemmän on tämä pirun Blogger. Päivittäisin joo, haluatteko nähdä päivityksen sylipainosta ja Mörrimöykky-kassista ilman kuvia? Kuvien lataaminen ei siis toimi, ei niin millään. Olenko ainoa ongelman kanssa taisteleva?

Ulkona on eilisen auringon paisteen sijaan pilvinen, synkkä saa. Pitäisi olla kaunis kevät mutta näyttää ihan loppusyksyltä. Ärsyttää.


En anna näiden kuitenkaan lannistaa vaan alan tekemään jotain. Ihan mitä tahansa.

17.4.2012

Tauko paikallaan, vai onko?

Äkilliseen blogipäivitysten tulvaan on olemassa syy joka kiteytyy kahteen sanaan: Facebook-tauko. Päätin irtautua sosiaalisesta mediasta hetkeksi ja se on tuottanut näkyvää tulosta kotona monellakin tapaa.

Eräänä aamuna homma lähti ehkä vähän käsistä. Puoli tuntia ylimääräistä aikaa ja jääkaappimagneetit järjestyivät aakkosittain jonoihin.


En nyt sentään aakkostanut kaikkia sanojakin mutta jotenkin nuo aakkosten viimeiset sanat kiteyttivät koko toiminnan luonteen?


Aakkostamatta jäi molemmissa nurkissa olevat pari nippua joilla on erityinen merkitys eikä ainakaan toista niistä tulla purkamaan niin kauan kuin tuo jääkaappi tässä taloudessa on.

Tämän itse itselleni asettaman tauon on määrä jatkua siihen saakka, kunnes olen lukenut toisenkin kirjan. Vieroitusoireet on aika kamalat ja ikävä on kova varsinkin muualla asuvien kavereiden suhteen. Kirja ei etene ollenkaan enkä tiedä pitäisikö antaa periksi... Toisaalta tauko on saanut jo aikaiseksi muutamia pitkiä puheluita ja sitä paljon puhuttua Oikeaa Elämää. Ei siis täysin turha, kai.

15.4.2012

Kadonneen lauantain arvoitus

Painoin kurssilla viikonpäiviä valmiiksi muutamaa viikkokalenteria varten PCS-symbolijärjestelmän mukaisesti oikean värisille kankaille ja olen jättänyt ne kaappiin hautumaan.


Homman tein valottamallani seulalla enkä ajatellut nyt kurssin päätteeksi pestä seulaa koska ei sille ole muutakaan käyttöä ja näitä vois tehdä lisääkin tarpeen vaatiessa. Tarvehan vaatiikin sitten kotona painamista, kun nyt innostuksissani en löytänyt kahta lauantaita ollenkaan. Olen arkistoinut ne todennäköisesti pilalle menneiden sunnuntaiden kanssa  johonkin kangaslaatikkoon. Neulan heinäsuovasta löytäisi varmaan helpommin...

Sain kuitenkin pari kalenteria kasattua ja olen niihin oikein tyytyväinen. Nurkkiin laitoin pienet sirkkarenkaat seinään kiinnittämistä varten ja viikonpäivissä on tarranauhan karkeaa puolta kuvien kiinnitykseen. 


Taustakankaaksi valikoitu erittäin paksu ja jämäkkä kernin tapainen, muovi"kangas". En hoksannut ostaessani kysyä mikä sen virallinen nimi on. Materiaali ei anna juurikaan periksi joten kalenteri pysyy seinällä kuosissa mutta on kuitenkin konepestävä. Reunat on kantattu mustalla vinonauhalla.


Sunnuntain viereen ompelin hetken mielijohteesta mustan ylimääräisen palan, johon voi esim. laittaa kuukauden ja vuodenajan esille sekä muutamia ylimääräisiä kuvia jos käyttäjä ne siihen hyväksyy. Mittaa valmiille kalenterille tuli 60x38 cm.


Tässä vaiheessa moni varmaan miettii, että mikä PCS ja mitä tällaisella tekee. Tällaista kalenteria käyttävät pääsääntöisesti erityislapset hahmottamaan aikaa ja tekemisiään. Käyttötapoja on useita, jotkut laittavat vain perusjutut esille ja toiset muodostavat päiväkohtaisen tarkan ohjelman.

13.4.2012

Varsinainen lukutoukka

Reissua suunnitellessa törmäsin sangen epämiellyttävään ongelmaan. Matka kestäisi pidempään kuin viihde-elektroniikkani akut ja mietin, että millä viihdyttäisin itseäni sitten. Mielessä on kytenyt jo todella pitkään lukuharrastuksen uudelleen aloittaminen, mutta en vain ole saanut aikaiseksi. Arkena olen niin väsynyt, etten jaksa illalla keskittyä tai sitten tulee istuttua naamakirjassa.

Sain ystävältäni läjän pokkareita annettavaksi teini-ikäiselleni, mutta nappasin sieltä muutaman itsellenikin. Rinkkaan valikoitui Kate Jacobsin kirjoittama Pieni lankakauppa. Sain kirjan luettua hyvässä tahdissa ja tykkäsin siitä kovasti. Viimeisen sivun käännettyäni tajusin, että olen tainnut lukea kokonaisen kirjan kannesta kanteen viimeksi vuonna 1994...


Päätin nyt laittaa kirjan kiertoon. Postittaminen tuskin kannattaa, koska pokkarilla on paksuutta yli maagisen 3 cm. Jos asut Kärppien kotiseudulla ja kirja kiinnostaa ota yhteyttä napakkablog (at) gmail.com. Mitään ei kirjasta tarvitse maksaa, paitsi ne postikulut, jos joku välttämättä haluaa postitettuna.  Kirjalle on löytynyt uusi osoite :)


9.4.2012

Laukussa leipää ja...

Minulla on tietynlainen pinttymä reissuun lähdöstä, silloin pitää vähintään siivota ja mielellään myös pakata. No, mitä tehdään silloin, kun pitää siivota ja pakata? Ommellaan tietysti! Keksin ennen reissuun lähtöä tarvitsevani ehdottomasti pussukan alusvaatteille. Tämän olen hoksannut joka kerta reissuun lähtiessä ja mikäpä sen parempaa kuin lykätä siivoamista ja pakkaamista ompelemalla.

Kankaat valikoitui sattumalta nojatuolissa lojuneen läppäri-pussukasta jääneen palasen mukaan. Toiseksi väriksi silitin jo oranssin muttei se sitten passannutkaan, joten kaivoin kangaslaatikosta tuon punaisen. Ompelin ensin vetoketjun ja pohjasauman tavanomaiseen tapaan ja mietin minkä jujun tähän nyt keksisi. Hetken mielijohteesta päätin sitten tehdä taitteet muutaman sentin päähän vetoketjusta ja pohjasaumasta. Naurettavan yksinkertainen konsti saada pussukkaan erikoista ilmettä.


Sivuun ompelin pätkän nauhaa ja kiinteän renkaan ripustamista varten. 


Tuossahan meni sitten aivan naurettavan vähän aikaa, imuri ja rinkka odottivat malttamattomina... Kavereiden kanssa käydyn keskustelun lomassa keksin tarvitsevani pussukan myös likapyykeille. Kankaaksi valikoitui täydellisesti reissuaiheeseen sopiva kangas, jota olen käyttänyt aiemmin vain yhteen kassiin. Pussukkaan tuli pakon sanelemana kaksi vetoketjua jotka toimivat kyllä oikein hyvin käytännössä. En halunnut tehdä narulla kiristettävää versiota koska neliön mallinen pussi asettuu paremmin laukkun sisälle.


Reissun kohteena oli tällä kertaa "treffit" tämän naisen kanssa. Kaikki kolme täyttyivät odotukseni. Niin alusvaatepussi, likapyykkipussi kuin Chisukin :)

4.4.2012

Ei mitenkään tarpeellista osa 94682690

Edellisessä postauksessa esitelty miniläppärin pussukka ei suinkaan jäänyt viimeiseksi kuten ei varmaan jää tämäkään... Mutta onpahan mistä valita sitten kun lähtee kyseisen laitteen kanssa reissuun. Kunhan ei tulisi valinnan vaikeutta!



Tämän pussukan kaksi Suurta Ideaa oli:
1) saada takakappale riittämään niin, ettei taskua tarvitse siirtää toiseen kankaaseen
2) kääntyvä läppä joka on avovetoketjullinen.

Ensimmäinen haaste tuli siinä, ettei hyvin varustetusta kangaskaupasta löytynyt tarpeeksi lyhyttä ja tukevaa avovetoketjua. Lyhyempikin olisi siis riittänyt ja pussukka on aavistuksen liian leveä miniläppärille joka nyt sinänsä ei ole mitenkään kauhean vaarallista. Toinen kompastuskivi tuli siinä, että jätesäkillisessä farkkuja ei ollut yksiäkään, joissa takakappale olisi ollut tarpeeksi leveä. Oikean levyinen takakappale löytyi sadan kilsan päästä ja vaikeuksien kautta päästiin taas voittoon...


Tässäkin pussukassa pehmusteena on ohut huopakovike, jonka onnistuin polttamaan kiinni silitysrautaan. Tätä en olekaan onnistunut näin laajassa mittakaavassa aiemmin tekemään eikä ole mitään käsitystä millä tuon vekottimen saisi nyt puhtaaksi...

Pussukan takapuolella on pienen pieni tasku johon saa esim. muistitikun tai mokkulan sujautettua kätevästi. Ulkopuolella on taas nipistin laukkuun kiinnittämistä varten. Osittain pakon sanelemana pussukka koostuu kolmista farkuista muttei vaikuta lopputulokseen erityisen negatiivisesti :)