Merkillistä merkintää

Kaikki tietävät sen ongelman, kun iso perhe pyyhkäisee hotelliin ja pyyhkeet ovat identtisiä. Mahtoikohan olla Niksi-Pirkka, jossa neuvottiin ottamaan nimikoidut pyykkipojat mukaan reissuun. Minä toteutin merkitsemisen omalla tyylilläni. Ompelin siis jätepalasista pienet kangaslipareet ja niihin koneella nimet (jotka kuvassa sutattu epämääräisesti). Nipsut ovat vanhoista kaulanauhoista ns. hauenleukoja ja äärimmäisen helppo kiinnittaa pyyhkeeseen. Jos valitsee renkaan koon huolella, voi pyyhkeen ripustaa tarvittaessa renkaasta roikkumaan.

Värit eivät valikoituneet sattumalta vaan aiemmin hankittujen hammasharjakoteloiden mukaan. Tämä kuva onkin todellisesta tilanteesta Stockholm Hostelissa, jossa vietimme muutaman päivän syyslomaviikolla. Mielettömän hyvä hostelli, suosittelen!

Aiemmin olen tehnyt vastaavia kangaslipareita roskapaloista muistitikkujen merkitsemistä varten tai ihan vaikka puhelimeen koristeeksi. Ihan ensimmäisenä kuitenkin olen käyttänyt tätä samaa ideaa ihan kotioloissa pyyhenipsuissa.

Sydän kultaa

Jokin aika sitten innostuin konekirjonnasta häviävälle materiaalille ja ompelin sydämen, jolla oli oma tarinansa. Niin on tälläkin. Koko ajatus lähti biisistä, joka lähti ihmisestä, jolla totta tosiaan on sydän kultaa. Uudesta kamerasta huolimatta kuvien laatu ei ole mikään paras mahdollinen eikä kultaisen langan väri toistu yhtä kauniisti kuin alkuperäisessä. Alalankana käytin tässä valkoista.

Ripustin sydämen kehykseen tekemäni cernit-"napin" päälle, jotta se irtoaisi taustasta. Aika hurjalta tuntui laittaa oma työ kehyksiin mutta toisaalta tosi hyvältä. En pidä itseäni minään taiteilijana, todellakaan, mutta niin sitä vaan saa jotain nättiä aikaiseksi.

Biisihän on Neil Youngin Heart of gold. Muistakoot tämän biisin elämääni tuonut ihminen koko loppuikänsä taannoisen kommenttini "you have it already".

Sabotage

Pilveä tehdessä päässä alkoi soida biisi. Se on mulla lahja ja kirous. Biisit eivät nimittäin aina ole aina yhtä laadukkaita tai sitten ne johtavat johonkin tällaiseen. 

mä tiesin että enkelit
on kieroja kuin rinkelit
kun pilvellesi pyrähdin

Chisu - Sabotage 

Pilviä tuli lisää kolme kappaletta. Kahdessa isoimmassa on sisällä heijastinnauhan pätkiä ja jokaisessa hopeareunuksena heijastinlankaa.

Toisella puolella on pelkkä farkkukangas, koska siellä ei ihoa/takkia/paitaa vasten kuitenkaan juuri mikään kestäisi.

Tällä viikolla (halvalla) ostamani heijastintereet päätyivät myös heti käyttöön laukun molempiin pitkiin saumoihin.

Kaapista kaivoin myös sinne hautautunutta pitsinauhaa, jolla peitin saumurin sauman sisäpuolella ja päädyin käyttämään sitä myös olkaimessa. Olen vieläkin kahden vaiheilla tuleeko tuohon renkaan ja lukon väliin isompi rengas vai annanko olla näin. Ehkä annan uuden omistajan päättää... Oletko se sinä?

Malli on mielestäni aika onnistunut, tämä tuli pakon edessä omasta päästä, kun tuota juuri oikean väristä farkkua oli aika vähän. Leikkasin kappaleet summan mutikassa ja ompelin yhteen kiinni. Yksi vaihtoehto olisi myös olkaimen jatkuminen tuosta keskikappaleesta mutta se ei onnistunut enää kätevästi siinä vaiheessa kun sen keksin... Ehkä seuraavassa projektissa sitten. Tai ei ikinä...

Sielun syövereistä

Puolikuntoisena, joka paikkaa särkee. Pakko tehdä kun pää niin käskee.

Sydän, sisältä täyttä kultaa. Rosoinen, mutta niin lämmin ja kaunis. Sisältää pieniä koloja joista on jäänyt jotain ihmisten mukaan. 

"Jokaisella pilvellä on hopeareunus" ajattelin tuota rosoista sydäntä tehdessä. Pitihän se tehä sitten pilivikin. Sisällä heijastinnauhaa ja hopeareunuksena heijastinlankaa, kun ei kerran sitä hopealankaa ollukaan...

Sama pilvi salamalla valaistuna.

Nämä molemmat on tehty vapaalla konekirjonnalla... Joka ei siis ole ollenkaan minun juttuni...

Häviäviä lehtiä

Tein tällä viikolla käsityökurssilla lehtiä. Niin, mikäpä siinä... No, tein lehtiä vapaalla konekirjonnalla pelkästä ompelulangasta, valmiit eivät sisällä ollenkaan kangasta. Tästähän heräsi kysymys miten moinen on mahdollista ja lupasin kertoa. Apuna käytetään veteen liukenevaa, häviävää kuitukangasta. Samaa materiaalia on käytetty apuan aiemmin tekemissäni pitsireunuksella varustetuissa heijastimissa.

Sen kummemmin en ala tässä opastamaan itse konekirjontaan kun en ole mikään opettaja enkä konekirjoja, mutta perusjutut epätietoisille. Itse olen käyttänyt häviävää kuitukangasta kaksinkertaisena pelkästään siitä syystä, että osassa lehdistä on sisällä heijastinlankaa joka on ompeluvaiheessa "kankaiden" välissä. Visu voisi kokeilla onnistuuko homma yksinkertaisella "kankaalla", hieman suhtautuisin kyllä skeptisesti koska materiaali jää silloin aika ohueksi.

Kuvio ommellaan "kankaalle" ihan tavallista paininjalkaa ja säätöjä käyttäen, tukitikkauksia kannattaa ottaa ristiin rastiin muutama.

Tämän jälkeen pudotetaan koneessa syöttäjät alas... Itsehän olen tämän vaiheen unohtanut tyystin ja pudotin syöttäjät vasta useamman valmiin lehden jälkeen. Onnistuu siis myös syöttäjät ylhäällä mutta toki työ liikkuu kevyemmin oikeaoppisesti. Tässä vaiheessa käytetään konekirjontajalkaa joka ei purista työtä vaan toimii enemmänkin kohdistajana.

Ylimääräiset "kankaat" kannattaa leikata pois ja säilyttää. Niitä voi joskus tarvita...

Häviävän kuitukankaan avulla saadaan pientä sievää jälkeä aikaiseksi. 

Ja sitten voikin taas hyvillä mielin kadottaa moponsa... Näissä olen käyttänyt kahta eri sävyistä väriä vaihtavaa konekirjontalankaa joka kyllä antaa ihan erilaisen, kauniimman ja elävemmän ilmeen. Lehdet tulevat osaksi isompa projektia jossa saattaa kestää...