Kaikki pitää ite tehä

Lapsi halusi ostaa itselleen alesta kahdella eurolla rantasandaalit. Rantakelejä kyllä on, mutta kun eihän nuo pysy jalassa. Edellisessä koossa olisi ollut kantapään taakse tuleva kuminauha, mutta ne olivat liian sopivat joten ne jäivät kauppaan.

Sysäyksen tuunaukselle sai huomiset (!!) juhlat, kun tajusin puoli yhdeksän aikaan illalla, ettei lapsella ole juhlakenkiä, ei edes puhtaita kenkiä. Ainoat puhtaat kengät talossa olivat nuo jalassa pysymättömät krumeluurit. Nuppineulaa, kuminauhaa, mittanauhaa ja kolmen metrin testikävely.

Kuvassa etualalla kengät "ennen" ja taka-alalla "jälkeen". Harmi vaan, ettei pinkkiä kuminauhaa nyt justiinsa sattunut olemaan hyllytavarana... Enkä muuten taaskaan ommellut käsin :D

Kaavavinkkiä kaivataan!

Edittiä sen verran, että sopiva mekko on löytynyt yllättäen kesälomareissulla! Äiti on todennäköisesti onnellisempi kuin teini :D

Mekon helman pitäisi olla tuollainen, kuten kuvassa ja vyötäröllä pitäisi mennä tuollainen kaitale. Yläosan pitäisi olla erilainen, kapeammat olkaimet tai ei olkaimia ollenkaan. Yläosa pitäisi olla vaalea (samppanja) ja alaosan musta. Nämä ovat *yllättäen* teinin vaatimuksia.

En ole lähtenyt vielä selaamaan käsityölehtiä, en osaa itse oikein muokata kaavoja enkä varsinkaan piirtää niitä itse. Kaavan pitäisi olla kokoa 32 tai 34, otan ilolla vastaan myös valmiin mekon löytymiseen johtavia vinkkejä...

Voi pyhä yksinkertaisuus

Vuosikaudet olen taistellut tasaväristen hanskojen likaantumisen kanssa, siis tiedättehän nippu hanskoja joissa ei ole kuvaa tms. ja joita lapsi laittaa vuorotellen toiseen ja taas toiseen käteen... Nehän on muutamassa päivässä molemmin puolin aivan karsean näköiset.

Kevään tullessa oltiin taas saman ongelman edessä ja mietin, että mitä tuohon nyt keksisi. Kangasmerkit on liian isoja, kovia ja jäykkiä pieneen käteen, heijastinkangasta on ärsyttävä ommella käsin ja nauhasta tehdyt kukat tarttuvat joka paikkaan. Öö... Jos on kaapit väärällään nappeja niin mitäpä jos vaikka ompelisit niitä selkämykseen??

Tunsin kyllä itseni varsinaiseksi idiootiksi tämän loistoidean keksiessäni... Mutta kun innostus iski niin voisin sommitella nappeja hanskoihin vaikka kuinka paljon! Enkä todellakaan tajua, miten tämä ei ole tullut aiemmin mieleen. 

Tietynlaista tylsistymistä on ilmassa, ompeluhommatkin ovat olleet jäissä. Kun on liikaa aikaa, se alkaa ottaa hermon päälle jossain vaiheessa ja se vaihe on tainnut tulla tänne nyt.

Piristysruiske

Elossa ollaan, vaikkei mitään kuulukaan. Myyjäisten jälkeen käsitöiden tekeminen on ollut aika lailla nollassa, enkä ole saanut oikein inspiraatiota takaisin. Olin jossain vaiheessa päättänyt, että jos ei kauppa käy niin sitten otan itseäni niskasta kiinni lasten vaatteiden suhteen ja jotain on sen kohdalla tapahtunutkin.

Retrokuosit ei varsinaisesti ole minun juttuni, mutta hetken mielijohteesta ostin pätkän Päivänkakkara-kangasta Lasten Metsolassa syksyllä käydessäni. Hain siihen kaveriksi keltaista joustofroteeta (jota tuo kuviollinenkin siis on) ja sain jotain aikaiseksi. Kaavat Suuri Käsityö-lehden numerosta 1/2009. Tunika oli ihan järkyttävän kokoinen, joten lyhensin ja kavensin sitä reilusti. Legginsit oli äärettömän yksinkertaiset, yhdellä kaavalla tulee yksi lahje. Näitä on nyt tullut ommeltua useammat eri väreistä.

Huomatkaa yhteistyökykyinen malli, joka oli äärettömän tyytyväinen uusiin vaatteisiin mutta kuvaustilanteeseen ei.

Tunikan etuosassa kuuluisi olla koristevekkejä, mutta jätin nekin pois. Kuminauhat voisivat olla vähän löysemmät, ensimmäisessä versiossa ne oli liian löysät... Tässä mitassa, vaikka aiemmassa kuvassa ehkä näyttää toiselta, tunika on juuri sopiva arkikäyttöön. Malli on niin yksinkertainen ja nopea tehdä, että tällä kaavalla tulee varmaan jossain vaiheessa tehtyä juhlavampaakin. Moitteet silti taas kaavoituksesta, 122 cm vaate olisi mahtunut teini-ikäisen päälle.