Häviäviä lehtiä

Tein tällä viikolla käsityökurssilla lehtiä. Niin, mikäpä siinä... No, tein lehtiä vapaalla konekirjonnalla pelkästä ompelulangasta, valmiit eivät sisällä ollenkaan kangasta. Tästähän heräsi kysymys miten moinen on mahdollista ja lupasin kertoa. Apuna käytetään veteen liukenevaa, häviävää kuitukangasta. Samaa materiaalia on käytetty apuan aiemmin tekemissäni pitsireunuksella varustetuissa heijastimissa.

Sen kummemmin en ala tässä opastamaan itse konekirjontaan kun en ole mikään opettaja enkä konekirjoja, mutta perusjutut epätietoisille. Itse olen käyttänyt häviävää kuitukangasta kaksinkertaisena pelkästään siitä syystä, että osassa lehdistä on sisällä heijastinlankaa joka on ompeluvaiheessa "kankaiden" välissä. Visu voisi kokeilla onnistuuko homma yksinkertaisella "kankaalla", hieman suhtautuisin kyllä skeptisesti koska materiaali jää silloin aika ohueksi.

Kuvio ommellaan "kankaalle" ihan tavallista paininjalkaa ja säätöjä käyttäen, tukitikkauksia kannattaa ottaa ristiin rastiin muutama.

Tämän jälkeen pudotetaan koneessa syöttäjät alas... Itsehän olen tämän vaiheen unohtanut tyystin ja pudotin syöttäjät vasta useamman valmiin lehden jälkeen. Onnistuu siis myös syöttäjät ylhäällä mutta toki työ liikkuu kevyemmin oikeaoppisesti. Tässä vaiheessa käytetään konekirjontajalkaa joka ei purista työtä vaan toimii enemmänkin kohdistajana.

Ylimääräiset "kankaat" kannattaa leikata pois ja säilyttää. Niitä voi joskus tarvita...

Häviävän kuitukankaan avulla saadaan pientä sievää jälkeä aikaiseksi. 

Ja sitten voikin taas hyvillä mielin kadottaa moponsa... Näissä olen käyttänyt kahta eri sävyistä väriä vaihtavaa konekirjontalankaa joka kyllä antaa ihan erilaisen, kauniimman ja elävemmän ilmeen. Lehdet tulevat osaksi isompa projektia jossa saattaa kestää...

Söpöä ja sydämiä

Minullahan on sellainen välillä jopa rasittavakin tapa saada päähäni mitä ihmeellisempiä asioita kun näen jotain. Tämä koskee erityisesti ja nimenomaan käsitöitä ja sivumausteena voisi käyttää myös sanaparia "hullut kokeilut".  Nämä pienet sydämet suorastaan huusivat minua kirpputorilla ja idea tuli päähän siinä ihan samantien.

Kaksinkertainen heijastinkangas takaa näkyvyyden, mietin myös rintakorukiinnitystä mutta toisaalta nämä ovat niin pieniä, 4 cm, että ne voi vallan hyvin laittaa roikkumaankin rintaan. Pienen kokonsa ansiosta nämä on helppo myös pujottaa vaikka suoraan vetimeen.

Tämä kuva on otettu pokkarin salamaa käyttäen mutta ihan päivänvalossa.

Melekosta värkkäämistä

Tiijäkkö nää, mitä se värkkääminen on? No sehän on semmosta väkertämistä eli näpertämistä. Ja siitä on tämä heijastin tehty. Olen aiemmin tehnyt ihan vaan heijastimien ripustamiseen langasta ja heijastinlangasta roikottimia, mutta innostuin hommasta niin, että tein samalla tekniikalla heijastimen takkini rintapieleen.


Lankana musta Seitsemän veljestä, joka on ensin punottu heijastinlangan kanssa ja sitten punottu pätkä on punottu vielä uudestaan. Solmuja päihin ja taite, siinä kaikki.


Aiemmin kerroin takkini revenneestä saumasta ja sen korjauksesta, ja myös jatkojalostamisesta... Tein sitten takkiin toisiinsa sopivat heijastimet vetimiin ja sivuun. On kyllä mahdottoman kätevä tuo kiinnityssysteemi, heijastimia on helppo vaihtaa oman mielen mukaan.

Poissa hyvä, kotona paras

Kovin on ollut kiireistä tämä uusi opiskelijaelämä niin, ettei ole oikein ehtinyt asettua ompelupöydän ääreen puhumattakaan blogipäivityksistä. Jotain kuitenkin aina saan aikaiseksi, ja pyrin pitämään bloginkin aktiivisena. Aina saa myös tökkiä, jos tuntuu, ettei kuulu mitään :)

Viikonlopun vietin "jahtileskenä" mukavassa seurassa. Silloin, kun on poissa kotoa, saa ihan eri tavalla juttuja aikaiseksi kun ei ole kotitöitä häiritsemässä. Helposti mukana kulkevat kukkapitsilaite ja pienet nököset lankaa. Nämä 5cm halkaisijaltaa olevat kukkaheijastimet on valmistetttu villalangasta ja ompelulangan vahvuisesta heijastinlangasta. Näihin tulee taakse vielä rintaneula. Tein myös avainperä-versioita, joista tulee kuva kunhan saan säädyllisen otettua :/