Itsenäinen kuusi

Tänä syksynä olen käynyt tilkkutyökurssilla paikallisessa kansalaisopistossa. Tilkkutyöt varsinaisesti eivät ole iskeneet eivätkä innostaneet, mutta koska opettaja on aivan loistava ja johonkin halusin lähteä, oli hänen helppo houkutella minut mukaan.

Tilkkutyöt mielletään usein pelkiksi päiväpeitteiksi, mutta ne ovat kyllä myös kaikkea muuta ja varmaan enimmäkseen juuri sitä. Minulla on menossa pitkä projekti, josta kerron sitten, kun se on valmis. Sen hidas edistyminen ei ole ollut minulle rasite, koska tein jo aloittaessani periaatepäätöksen tehdä sitä vain tilkkutyökurssilla, enkä kuljeta työtä edes kotiin väliaikoina mikäli mahdollista.

Tuosta työstä johtuen minulla on matkassa aina vain siihen tarvittavat välineet, kankaat ja langat (jos aina niitäkään) joten tällaiset "tänään voidaan kokeilla tätä"- jutut menevät minulta ihan ohi ja harmittelen aina, etten ottanut sopivia tarvikkeita mukaan. Niin meinasi käydä joulukortille, kun mukaan lisättiin vielä täysi idean puute.

Yksi kurssilaisista oli tuonut mukanaan hänellä ikkunassa vuosituhannen vaihteessa olleet verhot, opettajalla oli pussillinen palakankaita sekä minulle täysin uutta materiaalia ja "siitä se ajatus sitten lähti"...


Kuusi itsessään on jotain jonkun joskus tuomaa verhoilukangasta, väri lähempänä limeä kuin kuvassa. Latvan tähti on tuosta vuosituhannen vaihteen verhokankaasta leikattu, taustakangas on nurinpäin ja organza opettajan kätköistä. Kuusessa kiertää koristenauha, joka löytyi sekin opiskelutoverin pakista, kiitos vaan lainasta ;) Välissä vanu ja taustana kovike, johon koko "komeus" on ommeltu kiinni.

Organzan alta pilkottaa sitä minulle aiemmin outoa materiaalia, Angelina-kuitua. Kuidun käyttäminen oli hyvin helppoa ja sangen mielenkiintoista. Silitettäessä kuidut ikään kuin sulivat, ja niitä pystyi sen jälkeen käyttämään melkein kankaan tavoin. Kuvassa kiilto ei tule niin esiin kuin luonnossa.

Noh, mutta, harjoittelijahan minä tässä olenkin, sekä valokuvauksessa että tilkkutöissä. Molemmissa olen edistynyt jonkin verran ja kiitos siitä kuuluu kyllä hyville opettajille!


Ps. Lähipiirimme on turha odottaa postissa tällaisia joulukortteja, joku raja sentään :D