Eräänä aamuna homma lähti ehkä vähän käsistä. Puoli tuntia ylimääräistä aikaa ja jääkaappimagneetit järjestyivät aakkosittain jonoihin.
En nyt sentään aakkostanut kaikkia sanojakin mutta jotenkin nuo aakkosten viimeiset sanat kiteyttivät koko toiminnan luonteen?
Aakkostamatta jäi molemmissa nurkissa olevat pari nippua joilla on erityinen merkitys eikä ainakaan toista niistä tulla purkamaan niin kauan kuin tuo jääkaappi tässä taloudessa on.
Tämän itse itselleni asettaman tauon on määrä jatkua siihen saakka, kunnes olen lukenut toisenkin kirjan. Vieroitusoireet on aika kamalat ja ikävä on kova varsinkin muualla asuvien kavereiden suhteen. Kirja ei etene ollenkaan enkä tiedä pitäisikö antaa periksi... Toisaalta tauko on saanut jo aikaiseksi muutamia pitkiä puheluita ja sitä paljon puhuttua Oikeaa Elämää. Ei siis täysin turha, kai.
Minä taas en uskalla mennä kirjastoon kun tulen sieltä ison kirjaläjän kanssa enkä tee mitään muuta sitten hetkeen. Tekisi mieli lukea Jääkarhun klaani mutta siinä menisi sitten viikko eikä perhe tykkäisi. Vaihda kirjaa, se on selvästi tylsä kun et saa sitä luettua. :)
VastaaPoistaMinäkin oon ollut nuorempana juuri tuollainen lukija, mutta jostain syystä se vain on sitten jäänyt ja lukuharrastuksen uudelleen aloittaminen on ollut tosi vaikeaa. En olisi saanut tuota Pientä lankakauppaakan varmaankaan luettua jos junassa olisi ollut toimiva nettiyhteys... Välttämättä en siis syyttäisin kirjan huonoutta vaan ennemminkin kotioloja :D Pitäisi opetella uudelleen se kirjan ääreen rauhoittuminen kotona, joka on vuosien varrella kadonnut. En nimittäin ole saanut luettua aiempien vuosien suosikkikirjojanikaan uudestaan tässä välissä.
VastaaPoista