Onnea voittajalle!

Arvonta on päättynyt ja arvonnan suoritin random.orgin arpakoneella. Älkää välittäkö kellonajasta, on kaksi tuntia jäljessä meidän aikaa...

 

Voittaja on Tiina, paljon onnea! Laitahan minulle sähköpostia (napakkablog ät gmail piste com), niin saat palkintosi :) 

Muistutus arvonnasta

Vielä ehtii mukaan arvontaan! Kaikki sunnuntaihin 31.10.2010 klo 21.00 mennessä tuonne alkuperäiseen arvonta-viestiin kommenttinsa jättäneet ovat mukana ja tulokset julkistan heti seuraavana päivänä.

Ruskeaa ja autoja

Niistä tykkää Otso. Otso saa pussukan, josta toivon mukaan tykkää kovasti.

Toisellakin puolella on auto, ja vaaleansininen lenkki kielii vuorikankaan väristä. 

Jämäkankaista ompelin pari pussukkaa ja toisessa niistä käytin hyödyksi myös kankaan reunoilla olleet vajaat kuviot. Nämä tein pikakassin ohjeella, Otson äiti on mieltynyt tuohon reunaan ja kokeilin samanlaisen toteuttamista vetoketjun kanssa mutta ei riittänyt kärsivällisyys, ei. Toisaalta se on ihan hyvä juttukin, että tietty malli toteutetaan tietyllä tapaa ja toinen toisella. Pysyy mieli virkeänä!

 

Näiden pussukoiden korkeus on 21 cm, leveys 20,5 cm.  Materiaalina 100% puuvilla eri vahvuuksina.

Sammarit

Taannoin ostin pussillisen vakosamettia kirpparilta ja aiemmin pussin sisällöstä on syntynyt jo pussukka. Ajatus kassista on pyörinyt mielessä ja sain kun sainkin sen aikaiseksi... Pussissa oli huolellisesti purettuna vakosamettihousut. Joku oli todella nähnyt vaivaa irroittaessaan taskut ja kaikki. Minä tyttö kasasin toisen lahkeen sivusauman uusiksi ja se riitti juuri kassin isoihin kappaleisiin.

Uusi sauma sijoittui kivasti ei ihan keskelle kassia. Tikkaukset antaa vielä enemmän ilmettä muuten yksinkertaiseen kassiin. Neppari tällä kertaa ihan näkyvissä, ja sekin sopii kuin nenä päähän.

Halusin ommella vakosamettilenkin papukaijalukkoa varten, mutta paksun kankaan kanssa se on liiankin haasteellista joten huolittelin reunat tiheällä siksakilla. Vuori on tummanruskeaa puuvillakangasta.

 

Vetoketjun päähän samalla tyylillä pala vakosamettia, tiheää siksakkia ja vielä purkautumisen estoon tarkoitettua pahanhajuista litkua päälle.

Tältä se sitten kokonaisuudessaan näyttää.

Lahjus

Eräs läheinen pikkulikka sai syntymäpäivälahjakseen mp3-soittimen, ja lahjasta kuultuani oli minun lahjani selvä. Ensimmäisen pussukan tein muka mittojen mukaan, mutta kun sain soittimen kuvaamista varten käsiini kävi ilmi, etten ollut varannut kuulokkeiden johdolle tarpeeksi tilaa... Liian pieni pussukka kelpasi omalle lapselleni, saatesanoin "hullu", kun kerroin, että teen kokonaan uuden.

Etupuolelle ompelin likan nimen, ensimmäisestä versiosta se ratkottiin ja hommaa helpotti se, että se oli ommeltu vain kertaalleen. Mielestäni se ei erottunut oikein kunnolla joten tähän uuteen versioon ompelin kahteen kertaan. Kuulokkeita varten tein reiän etupuolelle, ja koska napinläven ompeleminen oli työn ja tuskan takana, ajattelin nokkelana laittaa tähän 8 mm sirkkarenkaan. Seuraa varoitus: Sirkkarenkaan mukana tuleva työkalu tekee tosi ison reiän, ja jos kangas antaa vähänkään periksi, on reikä liian iso. Yksi ajatus oli mennä seuraavana päivänä ostamaan isompia renkaita, mutta päädyin kuitenkin kokeilemaan siksakkia ja se onnistuikin loppujen lopuksi aika kivuttomasti.

Välissä on ohut vanu (epäilen, että 80 g) ja vuorikangas pussukan omistajan valitsema kirkkaan vihreä.

Oksistoa

Sarjassamme kauan vaalittuja kankaita pääsi leikkurin alle ja toteutettavaksi. Ompelin kassin jo hyväksi haivaitulla kaavalla käyttäen omaa mielikuvitustani. Musta kangas on vahvuudeltaan markiisikankaan ja lakanan välimaastosta samoin kuin tuo kuviollinenkin, Ikean kangas. Vetoketjun päässä musta heijastinkangas. Tämmönen tästä sitten tuli.

Sisäpuolelta löytyy, tottakai, papukaijalukko. Sivutaskun kiinnitykseen käytinkin tällä kertaa nepparia, joka on vain taskukankaassa kiinni eikä siis näy ulkopuolelle. 

Arvonta!

Olisi kiva kuulla, ketä täällä vierailee. Uusia "kasvoja" on tullut jo vastaan, ja se lämmittää mieltä :)

Anonyymina tähän arvontaan ei saa osallistua, vaan nimimerkki pitää olla. En löytänyt Bloggerista asetusta jolla saisi sähköpostiosoitteen suoraan kommenttilootaan eikä sanavarmistuskaan ilmeisesti toimi kuten pitäisi... Mutta eipä anneta sen häiritä. 

Laita siis kommenttilootaan joku nimimerkki tai käytä tunnuksiasi. Jos käytät pelkkää nimimerkkiä, käythän katsomassa arvonnan tulokset jotta saan sinuun yhteyden voiton osuessa kohdallesi!

Arvonta kestää kaksi viikkoa ja 12 tuntia eli päättyy sunnuntaina 31.10.2010 klo 21.00. Palkintona tietysti heijastin, joka räätälöidään voittaja/ien sukupuolen mukaan :)

Totuus vai tehtävä... Eiku tunnustus!

Unelmia ja lankaa -blogin Nöpöstiina antoi minulle ensimmäisen tunnustuksen, josta menin aivan hämilleni. En ole osannut varautua enkä ajatella, miten suhtautuisin näihin, mutta ilmeisesti asialle on tehtävä jotain... Nimittäin kolahti jo toinenkin kohdalle ja voi kamala, miten kauniin sanoin Lepäävä esteetikko Oliona -blogissaan minua luonnehti. 

Olen aivan otettu, todella liikuttunut ja onnellinen siitä, että joku tykkää blogistani näin paljon! Tässä tunnustukset ja niiden mukana tulleet tehtävät. 

Beautiful Blogger Award- tunnustuksessa pyydetään lähettämään se eteenpäin seitsemälle suosikkibloggaajalle sekä kertomaan seitsemän asiaa itsestään. Suoritan toisen pyydetyistä tehtävistä :) 

1. Rakastan Helsinkiä, joka ei ole kotikaupunkini, jota rakastan kuitenkin enemmän kuin Helsinkiä.

2. Olen perfektionisti ja äärimmäisen ankara itselleni.

3. Olen hamsteri, ihan järkyttävä hamsteri. En edes kehtaa kertoa, mitä kaikkea talletan koska "sitä voi tarvita joskus".

4. Olen pitkävihainen, jos koen tulleeni kaltoin kohdelluksi en välttämättä koskaan anna anteeksi.

5. Olen allerginen eläimille.

6. Olen hävyttömän huono matematiikassa.

7.  Olen hirveän pihi, mutta kamala tuhlaamaan.

Cherry on top -tunnustuksen ohjeet menevät näin:

1. Pass this award to five bloggers who you love and inspire you

2. List 3 things you love

3. Show a picture you love and explain why

Ja tästä toteutan kaksi viimeistä kohtaa:

Kolme kiistatonta rakkauteni kohdetta: perheeni, kotikaupunkini  ja käsitöiden tekeminen.

Valitsemani kuva on otettu La Palman saarella Kanarialla. Kuva on työpöydän taustakuvana syystä että siihen liittyy paljon kauniita muistoja maailman kauneimmasta paikasta ja siellä vietetyistä kauniista hetkistä yhden rakkaimmista kanssa.

Ainakaan tällä kertaa en laita tunnustuksia eteenpäin koska tiedän ainakin yhden tunnustukseni kohteen karsastavan kiertokirjeitä.

Aina vaan lisää

Innostuin (taas) niin tuosta aiempien päivien puuhastelusta, että päätin tehdä rintakorumallisia heijastimia sarjatyönä. Jos ei muuten niin viimeistään myyjäisissä näiden toivon löytävän uuden kodin.

Nämä ovat kohtuullisen isoja, halkaisija 7 cm. Näin heijastinkankaallekin tulee kokoa 4 cm joten turvallisuus on taattu. 

Takapuolelle ompelin (käsin) rintaneulakiinnikkeen. Käytän näitä lukituksella varustettuja rintaneuloja, pysyvät ainakin käytössä paremmin.Tätä isoa kokoa tilasin viime talvena vahingossa, mutta näihin ne sopivat täydellisesti. Väriskaalaa tuli, mustasta mustalla heijastinkankaalla oikein hailakan vaaleanpunaiseen harmaalla heijastinkankaalla.

Kuopus seurasi työskentelyä tarkkana ja kertoi haluavansa myös tällaisen. Lupasin tehdä pienemmän, mutta värivalinta tuotti päänvaivaa. Juuri ja juuri värit osaava neitokainen päätyi onnekseni ruskeaan, pohja oli nimittäin valmiina hanska-operaatiosta. Tälle pienelle tuli kokonaisuudessaan kokoa vain 4 cm ja on mielestäni aivan syötävän söpö. Eipähän jäänyt pyörimään pöydälle tuokaan.

Hanskat tiskiin

Alkaa olla sen verran kylmät ilmat, että päiväsaikaan pikkureissullekin tarvii laittaa hanskat käteen. Niitähän tässä talossa riittää ja kaikki niin samannäköisiä.

Jatkoin taas samalla linjalla eli takkiin sopivan väristä puuvillakangasta, siihen koneella kiinni mustaa heijastinkangasta ja nyt jouduin ihan käsin ompelemaan nämä kiinni....

Hyvin heijastaa.

Ja nätiltä näyttää! Tein vielä rintaneulamallisenkin takkiin kiinnitettäväksi, mutta sitä en hoksannut kuvata.

Farkkua

Kun kerran vauhtiin on päästy niin käsittelyyn pääsi kaverin vanhat farkutkin. Korkeutta tällä kassilla on 36 cm, leveyttä 33 cm ja kahvan pituus metrin luokkaa. Kahvaan ompelin vihreän raidan, minulle poikkeuksellista...

Nappulat ompelin farkkuun kiinni mustalla langalla, mutta alalankana käytin läpinäkyvää ompelulankaa joten ei pitäis häiritä sisäpuolellakaan. Niin, koneella siis, minä kun en ompele mitään käsin jos ei ole ihan pakko enkä usein silloinkaan.

Sisäpuolelle ompelin papukaijalukon ja kanttasin reunan tuolla vihreällä puuvillakankaalla jotta olisi varmasti samanväristä.

Nokkelimmat jo varmaan sen arvasivatkin, mutta kyllä, heijastimethan ne nuo mustat keskustat ovat :)

Mustaa

Tällaisen mustan kassin ompelin tuossa taas illan ratoksi, neliöhän siitä tuli ihan vahingossa eli metrin mittaisen kahvan päässä roikkuu 36 cm leveä ja korkea hieman vahvemmasta puuvillankankaasta tehty kaunokainen. Koristeeksi kassiin pääsi kankaasta tehty punainen "nappula" ja itse päällystetty nappi.

Kassin suuaukon huolittelin sisäpuolelta punaisella vinonauhalla ja papukaijalukko roikkuu kaulanauhan pätkässä sisäpuolella. Tässä kaulanauhassa on heijastin-painatus ja siitä syntyy aika jännä apukeino, jos esim. kaivat hämärässä ulko-ovella avaimia kassista. Tikkaukset sekä suuaukossa että kahvassa on punaiset, tulee kivasti väriä.

Mitä erikoista tässä sitten on? Äkkipäätään ajateltuna ei yhtään mitään, mutta tadaa! Musta, itse päällystetty nappi onkin päällystetty mustalla heijastinkankaalla, joka heijastaa mielettömän hyvin. Tämä kuva on otettu ihan sisätiloissa taas vain pokkarin salamaa käyttäen. Myyjäliikkeen mukaan musta heijastinkangas ei yllä harmaan kanssa samoihin mittaustuloksiin, mutta täyttää kuitenkin EN471 standardin. Enemmän kuin riittävä, sanoisin näin kirjaimellisesti keittiökokeilun tuloksena.

Söpöä ja sydämiä

Minullahan on sellainen välillä jopa rasittavakin tapa saada päähäni mitä ihmeellisempiä asioita kun näen jotain. Tämä koskee erityisesti ja nimenomaan käsitöitä ja sivumausteena voisi käyttää myös sanaparia "hullut kokeilut".  Nämä pienet sydämet suorastaan huusivat minua kirpputorilla ja idea tuli päähän siinä ihan samantien.

Kaksinkertainen heijastinkangas takaa näkyvyyden, mietin myös rintakorukiinnitystä mutta toisaalta nämä ovat niin pieniä, 4 cm, että ne voi vallan hyvin laittaa roikkumaankin rintaan. Pienen kokonsa ansiosta nämä on helppo myös pujottaa vaikka suoraan vetimeen.

Tämä kuva on otettu pokkarin salamaa käyttäen mutta ihan päivänvalossa.

Avainnauhakokeiluja

Näyttää siltä, että tästä syksystä on tullut "pitkään ajatuksissa olevien kokeilujen toteuttamissyksy". Varsinaiset koruharrastelijat ovat jo pidempään tehneet mielettömän kauniita avainnauhoja kaikenlaisista helmistä. Minä yritän olla laajentamatta tarvikevarastoa (päinvastoin) mutta avainnauhoja on tehnyt mieli jo pitkään kokeilla. Eikä se ole niin helppoa, kuin mitä kuvittelisi, ainakaan jos lisätään mukaan jo aiemmin mainitsemani perfektionismi.

Kirpputorilta löytämäni mielettömän kauniit mustat, isot puuhelmet innostivat nyt sitten vihdoin kokeilemaan. Kokeilujen tuloksena syntyi muutama uniikki nauha.


Nauhana näissä on musta organzanauha, yhdessä sen kaverina on punainen satiininauhan pätkä, joka heijastimista on jäänyt. Pujottelin vuorotellen isoja ja pieniä helmiä hieman erilaisissa järjestyksissä, jotta jokainen olisi yksilö. Halusin laittaa näihin myös avainnauhoista jääneen turvalukon, ettei vain kukaan kuristuisi nauhaan.

Pyörylöitä

Minähän en laita mitään roskiin, en siis niinkö ihan mitään. Heijastimia ommellessa joka pätkä ja pala pannaan visusti talteen, koska niitä voi tarvita joskus. Ja sitten, kun se inspiraatio tulee, toivoisi, että roskia olisi enemmänkin!

Nämä viehättävät rintakorut on valmistettu farkun jämistä ja ohuesta heijastinlangasta. Ronskisti vaan koneella päältä ja kyllä pysyy! Halkaisija näissä 4 cm.


Nämä ovat samojen farkkujen jämistä mutta näissä on kaverina 1,5 mm "leveää" heijastinnauhaa, ja edelleen siis täysin roskista. Halkaisija 7 cm.
Näissä puolestaan on hyödynnetty heijastinkankaan jämät. Esim. tähtiä tehdessä tulee ihan hirveästi pieniä hukkapaloja, niin paljon, ettei visu ihminen melkein raskisi tehdä niitä :D

Heijastaako nämä muka sitten? Taas metrin etäisyydeltä pimeässä pokkarin salamaa apuna käyttäen voidaan todeta, että kyllä muuten heijastaa!! Isommat, roikotettavan malliset ovat kaikki kaksipuoleisia.