Kierrätystä kotisohvalta

Pakko mainita pari minulle uutta sivustoa, jotka ideoineen vaikuttavat hyvältä. Ihmisillä kun on tapana rahdata käyttökelpoista tavaraa roskikseen liiaksikin.

Esittele kuvin ja/tai sanoin vaihdokkaasi (= käsityö tai käsityötarvike) , sekä määrittele mihin olisit luomuksen valmis vaihtamaan. Vaihtorissa eivät eurot toimi, ts. tämä ei ole kirpputori tai myyntikanava. Toimituskuluista sopivat osapuolet keskenään.

http://vaihtori.blogspot.com/


Toinen kierrätyspalvelu toimii sitten laajemmalla tasolla.

Netcycler on käytetyn tavaran vaihto- ja lahjoituspalvelu. Kun jokin tavara käy sinulle tarpeettomaksi, palvelu auttaa löytämään sille uuden omistajan. Palvelun avulla voit vähentää uuden tavaran ostamista ja hankkia tarvitsemasi tavarat helposti käytettynä.

www.netcycler.fi/

Pikavilkaisulla myös toive-osio vaikuttaa hyvältä, olisi helpompaa kierrätystä, kun toiveet ja tavarat olisivat samalla sivustolla.

Harmittaa!

Ja ärsyttää, ottaa päähän ihan tosissaan eikä tiiä miten päin olis!

Posti on hukannut tai väärin jakanut kaksi heijastinta sisältävän kuoren. Niin luotettavana kuin itseään tuo kyseinen laitos pitää, olen tähän saakka lähettänyt kaikki tavarat tavallisena kirjeenä jo ihan kustannussyistä. Nyt siihen pitää mitä ilmeisemmin tehdä loppu. Kamalan järkevää, 80 sentin postikululla kun kulkee useampi heijastin joka ei montaa euroa maksa itsessäänkään. Seuraava vaihtoehto taitaa olla kirjattu kirje, hinta 4,65 e. Jippii.

Kaiken hyvän lisäksi katoamisilmoitusta=korvaushakemusta ei voi tehdä sähköisesti vaan se on toimitettava kirjallisena Postille. Ja tietysti juuri nyt minulla on niin kamalan kipeä olo, ettei oo tosikaan. Voi hemmetti soikoon sanon suoraan!

Pakko on, vaikkei jaksais

Tasan viikko sitten sain itselleni elämäni ensimmäisen untuvatakin. Pitkän, ihanan ja lämpimän, mutta ei heijastimia... Punoin villa- ja heijastinlangasta vetimiin pätkät ja tein samasta yhdistelmästä hakaneulalla varustetun roikkuvan version kukkaheijastimesta. Eilen huomasin heijastimen olevan poissa, ja sivusaumassa ammottavan aukon...

Mietin, että miten ihmeessä tuo on edes revennyt noin, kun en ole huomannut tarttuneeni mihinkään ja heijastin oli hakaneulalla kiinni saumassa. Takin vedenpitävää pintaa en viitsinyt rikkoa, saumoja ei ole teipattu. Mietin samalla, miten ihmeessä asia korjataan niin, ettei samaa pääse tapahtumaan uudestaan ja ajattelin, että ompelen saumaan jonkun lenkin korjatessani sen. Tässä näin kuitenkin sen ongelman, että voisihan sauma revetä lenkistä huolimatta.

Aamulla välähti! Kaulanauhoissahan käytetään turvalukkoja, jotta kukaan ei hirttäytyisi niihin vaan nauha katkeaisi turvallisesti ja olisi vielä korjattavissa. Sakset siis käyttöön.


Ompelin turvalukon toisen kappaleen kaulanauhan pätkästä roikkumaan saumaan.


Ja vastakappaleeseen ompelin heijastinnauhan. Tässä kuvassa pilkahtaa myös punottu pätkä, älkää ihmetelkö painovoimaa, kuva on otettu hieman erikoisesta kulmasta :D


Koska noita kaulanauhoja nyt "sattuu olemaan", tuohon voi ommella vaikka minkälaisia virityksiä. Ja mikä parasta, sauman ei pitäisi enää revetä. Jos heijastin jää kiinni johonkin, irtoavat turvalukon kappaleet toisistaan ja joku muu voi poimia heijastimen talteen...


Samaa ideaa olen ajatellut myös kasseihin, joissa voisi käyttää pesun ajaksi irrotettavaa heijastinta. "Pakon edessä" ompelukoneen ääressä voi saada myös inspiraatioita, ja toivoisin nyt, että tämä matalapaine kohenisi edes hieman ja saisin jotain oikeaakin aikaiseksi...

Pinkistäkö piristystä?

Vuoden alku on ollut hyvin väsyttävä, mitään erityisen kummallista ei ole tapahtunut, mutta puhti on täysin pois. Välillä on päiviä, ettei mikään tunnu miltään eikä asiat suju, vaikka päällään seisoisi.

Olen minä joskus ollut ahkerakin, ja siitä todisteita alla. Pussukoiden mitatkin on olemassa, siinä A4-kokoisessa ruutuvihkossa, jonka maa tuntuu nielaisseen...


Näissä on itse värjätty kangas, fuksian värinen vuori ja lenkki papukaijalukkoa varten.

Tästä kankaasta on muutama pikkutyttö saanut aarteilleen pussukan, voisihan tällaista isompikin tyttö käyttää ;)

Tämä kangas-söpöliini on tilattu Jenkeistä, kun vaan raskis käyttääkin vielä.



Ja kuvatkin on hailakoita *huoh*.

Pöytäliina

Viime keväänä koulujen päättäjäispäivänä päätimme rakkaan vanhan ystäväni, entisen naapurini kanssa lähteä kiertelemään kirpputoreja. Ja voi itku, miten kivaa meillä olikin ja kuinka mahdottoman hyviä löytöjä me tehtiin!

Yhdeltä kirppikseltä löysin vanhan pöytäliinan autenttisine kahvitarhoineen. Olen siitä ommellut pehmustetun pussukan omaa kameraani varten, koristellut yhden pyyhkeen ja sen jälkeen se on ollut siististi viikattuna laatikossa, koska en ole sitä raskinut käyttää. Näin mulle käy ehkä noin 95 prosenttisesti kaikkien kangasostojen kanssa...

Nyt niitä on sitten kuitenkin ihan kaksi kappalein! Isomman korkeus 17cm ja leveys 17,5cm. Pienemmän korkeus 13,5cm, leveyttä 17cm.


Molemmissa on oranssi vetoketju. Pienemmässä keltainen vuori ja isommassa oranssi. Kahvitahra on siinä minun kamerapussukassa, nämä ovat ihan puhtaita.

Kamerapussukka

Wilma sai 12v. synttärilahjaksi uuden kameran, johon äitinsä toivoi pehmustettua pussukkaa. Pehmustettujen pussukoiden ompeleminen on himppasen työläämpää, käytän pehmusteena 1cm paksua superlonia joka taitaa olla varsinaisesti verhoilukäyttöön tarkoitettua. Saumoihin ja vetoketjun viereen on jätettävä pieni rako, mutta se menee luonnostaan melkein umpeen, kun pussukka käytössä pullistelee.

Tämä on tehty (tietysti) Wilman uuden kameran mittoja mukaillen. Leveyttä on 15cm, korkeutta kymmenisen senttiä.

Pussukan sisältä löytyy omistajansa nimi. Väritoiveita ei varsinaisesti ollut, "tummat värit on in" oli kommentti. Tässä kukkakankaassa oli jotain sopivan tyttömäistä ja pientä piristystä muuten tummaan yleisilmeeseen.

Vakosamettia

Ostin kerran SPR:n Kontista epämääräisen pussillisen vakosamettipaloja, koska niistä voi joskus tehdä jotain. Ennen myyjäisiä sain aikaiseksi ja tästä pussukasta tuli kyllä jotenkin aivan käsittämättömän ihanan viehättävä.

Leveyttä pussukalla on 16cm, korkeutta 15,5cm. Myyjäisiä varten tilasin tuollaisia kortteja, joista löytyy yhteystietojen lisäksi tieto mahdollisesta pesulämpötilasta.

Vuori on ruskeaa puuvillakangasta ja vetoketju metallia. Papukaijalukkoa varten ompelin lenkin poikkeuksellisesti "vuoritettuna" ruskealla puuvillakankaalla. Mielettömän jämäkkää on tuo vakosametti, ja nelinkertaisena siitä tuli ihan tönkkö.