Pöytäliina

Viime keväänä koulujen päättäjäispäivänä päätimme rakkaan vanhan ystäväni, entisen naapurini kanssa lähteä kiertelemään kirpputoreja. Ja voi itku, miten kivaa meillä olikin ja kuinka mahdottoman hyviä löytöjä me tehtiin!

Yhdeltä kirppikseltä löysin vanhan pöytäliinan autenttisine kahvitarhoineen. Olen siitä ommellut pehmustetun pussukan omaa kameraani varten, koristellut yhden pyyhkeen ja sen jälkeen se on ollut siististi viikattuna laatikossa, koska en ole sitä raskinut käyttää. Näin mulle käy ehkä noin 95 prosenttisesti kaikkien kangasostojen kanssa...

Nyt niitä on sitten kuitenkin ihan kaksi kappalein! Isomman korkeus 17cm ja leveys 17,5cm. Pienemmän korkeus 13,5cm, leveyttä 17cm.


Molemmissa on oranssi vetoketju. Pienemmässä keltainen vuori ja isommassa oranssi. Kahvitahra on siinä minun kamerapussukassa, nämä ovat ihan puhtaita.

Kamerapussukka

Wilma sai 12v. synttärilahjaksi uuden kameran, johon äitinsä toivoi pehmustettua pussukkaa. Pehmustettujen pussukoiden ompeleminen on himppasen työläämpää, käytän pehmusteena 1cm paksua superlonia joka taitaa olla varsinaisesti verhoilukäyttöön tarkoitettua. Saumoihin ja vetoketjun viereen on jätettävä pieni rako, mutta se menee luonnostaan melkein umpeen, kun pussukka käytössä pullistelee.

Tämä on tehty (tietysti) Wilman uuden kameran mittoja mukaillen. Leveyttä on 15cm, korkeutta kymmenisen senttiä.

Pussukan sisältä löytyy omistajansa nimi. Väritoiveita ei varsinaisesti ollut, "tummat värit on in" oli kommentti. Tässä kukkakankaassa oli jotain sopivan tyttömäistä ja pientä piristystä muuten tummaan yleisilmeeseen.

Vakosamettia

Ostin kerran SPR:n Kontista epämääräisen pussillisen vakosamettipaloja, koska niistä voi joskus tehdä jotain. Ennen myyjäisiä sain aikaiseksi ja tästä pussukasta tuli kyllä jotenkin aivan käsittämättömän ihanan viehättävä.

Leveyttä pussukalla on 16cm, korkeutta 15,5cm. Myyjäisiä varten tilasin tuollaisia kortteja, joista löytyy yhteystietojen lisäksi tieto mahdollisesta pesulämpötilasta.

Vuori on ruskeaa puuvillakangasta ja vetoketju metallia. Papukaijalukkoa varten ompelin lenkin poikkeuksellisesti "vuoritettuna" ruskealla puuvillakankaalla. Mielettömän jämäkkää on tuo vakosametti, ja nelinkertaisena siitä tuli ihan tönkkö.

Myyjäisten satoa

Tässäpä nyt tätä, myyjäisten satoa. Näin muutaman viikon jälkeenkin voi vielä huokaista, että olihan rutistus, mutta oikein mukava kokemus, joka täytyy ehkä ottaa uusiksi joskus.

Halusin edes yrittää saada myyntipisteeseen jonkun selkeän ilmeen tavaran ja värien paljoudesta huolimatta. Ystäväni avustuksella sain yhtenäisen ilmeen hinta- ja infolappuihin. Kaikista teknisistä ongelmista ja vastusteluista huolimatta sain suurimman osan tulostettua ja laminoitua ajallaan. Ensimmäisen tunnin aikana myyjäisissä kuitenkin huomasin yhden puutteen ja pyysin kotiväeltä apua kuvan tulostamiseen, mutta tulostin oli lopettanut yhteistyönsä, loistava ajoitus! Sain kuvan kuitenkin taas atk-tuen avustuksella, kiitos siitä(kin)!

Heijastimia olin tehnyt paljon, ja niitä menikin. Ensimmäisen päivän iltana ihana mieheni rakensi vielä telineen heijastimien ja kangaskorujen esillepanoa varten. Se toimi erittäin hyvin, ja kauniit tuotteet näkyivät pöydästä paremmin.

Kalevan Peto-liitteessä on joskus syksyllä ollut kuulema juttua näistä kukkaheijastimista, eihän kellään sattuisi olemaan tätä juttua tallessa? Verkkolehden arkistosta en sitä löytänyt.

Useimmin kysytty kysymys oli "heijastaako nämä oikeasti", jota varten tarvitsinkin sitä tulostettua kuvaa. Alla olevan kuvan otin luokan kirkkaassa valaistuksessa salaman kanssa, ja sain yllättyneitä katseita kuvaa näyttäessäni.

Sen sijaan esimerkiksi nappikorut eivät kiinnostaneet ihmisiä. Näitä oli minulta kyseltykin, mutta ehkä myyjäisissä napit on jo niin kuluneet artikkelina, etteivät ne enää jaksaneet innostaa. Tietysti aiemmin mainitsemani hinnoittelu voi olla myös yksi syy, mutta rehellisyyden nimissä en näe, että pari euroa olisi liikaa tuotteessa, jossa materiaalit pelkästään maksavat vähintään puolet siitä...

HC-kamaa

Kuten ehkä edellisestä postauksesta arvata saattaa, meillä on ollut atk-tukihenkilölle töitä. Eräänä iltana päivitysten ja kahvinjuonnin lomassa katsoin kaverin touhua ja ajattelin, että "tarttis varmaan teherä jottain"... Ja sitten tein.

Jos kaveri käyttää työssään useita muistitikkuja, voisi olla mielekkäämpää, etteivät ne olisi sidottu toisiinsa rautalangalla ja että ne olisivat kaikki matkassa juuri silloin, kun niitä tarvitaan. Sentin levyisessä nauhassa on kahdeksan pikalukolla varustettua narua muistitikun kiinnittämistä varten ja päässä rengas, johon voi tarvittaessa lisätä nauhoja. Pituutta nauhalla on kokonaisuudessaan 20cm.

Kyseinen nauha on prototyyppi ja hetken mielijohteessa kyhätty, mutta kuulema sangen toimiva kapistus. Mukava oli tehdä tällaista "tuotekehittelyä" jossa valmiin tuotteen saaja oli matkassa.

Menovinkki

Joudutte vielä odottamaan kuvamateriaalia minun hankittua uuden koneen, jossa ei ole vielä kunvakäsittelyohjelmaa...


Tällä välin suosittelen kipittämään Oulun taidemuseon kahvilaan, johon olen itsekin huomenna suuntaamassa. Kahvilassa on minullekin oppia ja innoitusta antaneen opettajan tekstiilitaidenäyttely.

Väsynyt mutta...

Messuilta selvitty hengissä, ja tarkempaa päivitystä sieltä on tulossa kuvien kera, kunhan vaan saan kerättyä virtaa lisää! Kiitos kaikille pöytäni ääressä käyneille, mukavaa oli!

Harmittavaa vaan, että kakkoskerroksessa varsinkin ensimmäisenä päivänä oli hieman asiakasvajetta, eikä luvattuja kuulutuksia tullut niin usein, kuin ehkä olisi voinut toivoa. Olin hieman yllättynyt myös yleisestä hintatasosta... Arvostan itse käsityötaidon aika korkealle, mutta jos tekijät itse polkevat hintoja kuten kyseisissä myyjäisissä, on homman vaara kääntyä kokonaan hyväntekeväisyyden puolelle. Tuntipalkkaahan käsitöille on käytännössä mahdotonta laskea, mutta joku raja pitäisi olla silti.

Messuista juttua myös Kalevan verkkolehdessä.