Mää tein nää

Häviäviä lehtiä

2012-02-08T16:12:00.001+02:00

Tein tällä viikolla käsityökurssilla lehtiä. Niin, mikäpä siinä... No, tein lehtiä vapaalla konekirjonnalla pelkästä ompelulangasta, valmiit eivät sisällä ollenkaan kangasta. Tästähän heräsi kysymys miten moinen on mahdollista ja lupasin kertoa. Apuna käytetään veteen liukenevaa, häviävää kuitukangasta. Samaa materiaalia on käytetty apuan aiemmin tekemissäni pitsireunuksella varustetuissa heijastimissa.

Sen kummemmin en ala tässä opastamaan itse konekirjontaan kun en ole mikään opettaja enkä konekirjoja, mutta perusjutut epätietoisille. Itse olen käyttänyt häviävää kuitukangasta kaksinkertaisena pelkästään siitä syystä, että osassa lehdistä on sisällä heijastinlankaa joka on ompeluvaiheessa "kankaiden" välissä. Visu voisi kokeilla onnistuuko homma yksinkertaisella "kankaalla", hieman suhtautuisin kyllä skeptisesti koska materiaali jää silloin aika ohueksi.

Kuvio ommellaan "kankaalle" ihan tavallista paininjalkaa ja säätöjä käyttäen, tukitikkauksia kannattaa ottaa ristiin rastiin muutama.

Tämän jälkeen pudotetaan koneessa syöttäjät alas... Itsehän olen tämän vaiheen unohtanut tyystin ja pudotin syöttäjät vasta useamman valmiin lehden jälkeen. Onnistuu siis myös syöttäjät ylhäällä mutta toki työ liikkuu kevyemmin oikeaoppisesti. Tässä vaiheessa käytetään konekirjontajalkaa joka ei purista työtä vaan toimii enemmänkin kohdistajana.

Ylimääräiset "kankaat" kannattaa leikata pois ja säilyttää. Niitä voi joskus tarvita...

Häviävän kuitukankaan avulla saadaan pientä sievää jälkeä aikaiseksi.

Ja sitten voikin taas hyvillä mielin kadottaa moponsa... Näissä olen käyttänyt kahta eri sävyistä väriä vaihtavaa konekirjontalankaa joka kyllä antaa ihan erilaisen, kauniimman ja elävemmän ilmeen. Lehdet tulevat osaksi isompa projektia jossa saattaa kestää...

Pöllö-ohje

2012-02-05T23:29:00.000+02:00

Netin kätköistä löytyy ilmeisen vapaasti käytettävä ohje pöllöjen tekemiseen. Kaava ei ole täysin sama kuin mitä itse olen käyttänyt mutta eipä se tuosta kauas heitä. Tuohon kun soveltaa itse esim. heijastinnauhan niin hyvä tulee, ihan varmasti!

Ohje löytyi ystäväni blogissa käydyn keskustelun tuoksinassa ja rohkenen sen täällä julkaista kun kerran netistä avoimelta sivustolta löytyy.

Hullu mikä hullu, heijastinhullu

2012-01-31T19:40:00.000+02:00

Viime viikolla käsityökurssilla alkoivat tekemään konekirjomalla pitsireunuksia, sillä aikaa kun minä ahkeroin kassin kanssa. Ideat sinkoilivat kuitenkin samantien päähäni kun joska teki omansa ja viherryin kateudesta. Tällä viikolla päätin siis toteuttaa jalostetun ideani ja käytin materiaalina yllättäen heijastinkangasta ja -lankaa.

Ensimmäisen tein kaksipuoleisena heijastinkankaasta, ylälankana ompelukoneessa oli harmaa tavallinen lanka ja alalankana heijastinlanka.

Seuraavissa käytin mustaa markiisikangasta, mustaa heijastinkangasta ja sammutuspeitteen suojapussin kuviosta tutuksi tullutta, väriä vaihtavaa kirjontalankaa. Isommassa on väriä vaihtavan kaverina heijastinlanka.

Kotona jatkoin... Kirjontalankoja minulla ei ole joten ihan peruslangoilla mennään, mutta voi että noista tulee nättejä! Kotona kokeilin myös ompelusiiman käyttöä harmaaseen versioon ja ero näkyykin tuossa salamalla otetussa kuvassa, vasemmassa alalaidassa. Lanka ei peitä heijastinlankaa ollenkaan joten heijastavuus on parempi.

Herneet nenään vaan!

2012-01-28T23:22:00.000+02:00

Tarpeista ja testaushalusta johtuen hommasin kellariin kaksi isoa ämpärillistä muovirouhetta ja olen tehtaillut kaikenlaisia erikoisia juttuja. Muun muassa konepestäviä hernepusseja. Tai no eihän näillä pusseilla ole herneiden kanssa mitään tekemistä, mutta käyvät sopivasti leikkeihin tai vaikkapa terapiapainoiksi.

Näillä kyseisillä yksilöillä on painoa 300 g ja koko on 17x17 cm.

Halinalle-pussit halusin tehdä kokonaisella kuviolla, mittaa tuli 20x20 cm ja painoa 500 g.

Linnuton puu

2012-01-24T00:06:00.001+02:00

Viime aikoina kyseinen kappale on soinut päässä useammin kuin moni muu. Se ei oikeastaan varsinaisesti liity ajatukseeni parhaan kauppakassini tuunaamisesta, mutta soi päässäni koko prosessin ajan taukoamatta.

Ajatus kauppakassin tuunaamisesta lähti aiemmasta projektistani lehtien parissa, tähän tosin tein paljon pienempiä lehtiä joihin ei tullut heijastinta.

Koska yksi linnuton puu per talo riittää, pääsivät varta vasten kassia tehdyt pöllöt oksille istumaan.

Ihan voin hyvällä omallatunnolla kehua, että on muuten kaupungin komein kauppakassi!

Materiaalina kassissa on käytetty pöytätabletteja tahroineen päivineen ja kassin tuunasin kurssilla opettajan suosiollisella avustuksella, minä kun en osaa piirtää niin rungosta tuskin olisi tullut mitään.

Nappinaa

2012-01-21T23:01:00.002+02:00

Olen aiemmin päällystänyt Etsystä tilaamiani nappi-pohjia vain heijastinkankaalla mutta nyt sain inspiraation käyttää ihan tavallisia kankaita. Näihin saisi kivasti uppoamaan kaikki kangassilput, tai ainakin edes osan niistä.

Ensimmäisessä kuvassa kolikot antaa vähän mittakaavaa. Nappien mukana tullut muovinen prässi oli täysi susi ja nyt kun sain viralliselta metallimieheltä jämerämmän prässin niin innostuin oikein tosissaan. Koskapa se olis muutenkaan kohtuuteen jäänyt... Eikä näille mitään käyttöäkään ole että en pane pahakseni jos joku haluaa ostaa pois! Koristenapeiksi näitä suosittelisin kun ovat ihan tavallista puuvillakangasta, kuvissa on kaikki "sarjan" tehdyt napit.

Nyt riittää!

2011-12-31T15:27:00.000+02:00

En tee enää yhtään pöllöä!! Tänä vuonna...

Hyvää uutta vuotta kaikille niille jotka tätä hiljaista blogia jaksavat silloin tällöin kurkata.

Ihan pöllöä, taas

2011-12-20T08:41:00.001+02:00

Tästä hommasta ei tunnu tulevan loppua ja pieniä nappeja olen jopa ostanut silmiksi... Ideoita pursuaa päästä ja niiden mukaan tehdään. Melkein kaikki pöllöt on tehty tähän mennessä ajatuksella jostain tietystä ihmisestä tai sitten ne ovat valmistuessaan alkaneet muistuttamaan jotain, jolle sopisivat.

Vaaleansininen syntyi ihan vaan sellaisena sarjana sen kummemmin muistuttamatta ketään. Toinen puolestaan syntyi Isolla Ajatuksella ja sitä varten piti käydä heijastinkaupan lisäksi pyöräkorjaamolla. Mustalla herrasmiehellä on siniset silmät, päällään valkoinen heijastin-paita ja kaulassaan kuminen kravatti aivan kuten Huutajalla kuuluukin.

Tästä laumasta sinapin värisellä on helmiäis-silmät, violetit on itse värjätystä kankaasta tehty ja ensimmäistä kertaa käytin myös mustaa heijastinkangasta. Koneen koristeompeleitakin tulee käytettyä ihan liian vähän, niillä saa mukavasti erilaista ilmettä. Marimekon jämäkankaasta syntyi suuren suuri Erittäin Rakastunut pöllö samanmoiselle ystävälleni. Idea lähti syntymään heti, kun näin nuo sydämen malliset napit. Violettiin ja vaaleanpunaiseen kimaltava pieni pöllö passaa puolestaan vaikkapa jollekin pikku prinsessalle.

Tää on joo ihan pöllöä, sormet verillä on pitänyt yötä myöten vääntää enkä ole kerrassaan koskaan ommellut näin paljon myös käsin...

Tahdon ponin!

2011-12-17T16:11:00.001+02:00

Tahtoisin ostamani keltaisen Poni-heijastimen tilalle mustan. Tuo keltainen on jäänyt melkein kokonaan käyttämättä kun ei se sovi minkään takkini kanssa ja musta passaisi... Haluaisitko tehdä kanssani vaihtokauppaa?

Kuva on lainattu Eero Aarnion nettikaupasta http://www.designeeroaarnio.com/Poni-heijastin

Huhuilua

2011-12-04T22:37:00.000+02:00

Pöllöt veivät aivan mukanaan ja niitä syntyi muutama lisää. Pieniä nappejakin on löytynyt ystävien kätköistä ja muutamia ideoita pyörii päässä.

Näihin pöllöihin käytin vaatteista leikattuja satiininauhoja jotka peittävät myös kapean heijastinnauhan sauman. Ruskeat ovat vahvaa verhoilukangasta, vihreä ja pinkki fleecea.

Ei pöllömpää

2011-11-29T19:00:00.000+02:00

Eihän tässä mitään ole ehtinyt, hyvä kun kissaa sanoa. Töissä on ollut aivan ihanaa ja kotona kiireistä.

Nyt kuitenkin inspiroiduin ja aktivoiduin! Käsityönopettaja, jolta aiemminkin olen saanut valtavasti hyviä, helppoja ja upeita ohjeita toteutettavaksi oli taas keksinyt. Niin syntyi pari heijastin-pöllöä eivätkä takuulla jää ainoiksi.

Ensimmäisen tein villakankaasta ja siitä tuli suloisen pörröinen. Tämä lenteli kuopuksen haalariin hengenpelastajaksi.

Toinen sai alkunsa jostakin verhoilukankaan palasesta, sai kuvaamisen jälkeen vielä roikottimen selkäänsä ja lentää yhden pienen pöllöjä rakastavan pojan piristykseksi.

Ps. pieniä nappeja on sittenkin liian vähän!

Keltanokat liikenteessä

2011-09-15T15:04:00.033+03:00

Tuttavapiirissä liikkuu sankoin joukoin ekaluokkalaisia ja aika moni kuljettaa avainten lisäksi mukanaan puhelinta. Vanhan turvallisuussäännön mukaan näitä kahta ei kannata pitää samassa paikassa mutta omallakin kokemuksella se vaan on käytännössä järkevintä. Valmiissa pussukoissa on monesti lokero vain puhelimelle, joka sitten naarmuuntuu jos avaimet heitetään samaan. Tarvitaan tuotekehitystä ja minullahan niitä ideoita pursuaa päästä kuin sieniä tähän aikaan vuodesta.

Pojat ovat kompastuskiveni, minä kun en sellaisia ole onnistunut saamaan enkä heidän maailmastaan juuri mitään ymmärrä. Menoa ja kulutusta kestäväksi materiaaliksi pojan pussukkaan valitsin farkun. Särmää tuo suorat tikkaukset joiden väri tuli valittua vahingossa kaapista löytyneen kaulanauhan mukaan. Pussukassa on kaksi taskua lomittain, pystysuunnassa.

Avainpuolella on papukaijalukko vielä avainten mukana pysymisen varmistamiseksi. Jos sitä sitten malttaa käyttää. Turvalukko pitää ehdottomasti olla erityisesti lasten kaulaan ripustettavissa jutuissa. Tässä se oli valmiina ja on uudelleen suljettavissa.

Farkku oli tuskainen materiaali näin pieneen pussukkaan ja kunnianhimoinen tavoitteeni lomittain olevista taskuista tuotti myös päänvaivaa. Jääköön viimeiseksi, ehkä...

Tytöt sitten ovatkin tutumpia, mutta silloin tällöin kohdalle sattuu pinkistä tykkäämätön määrätietoinen nuori (pieni) neiti (tyttö). Kankaan pitää kuitenkin olla kestävyydeltään samaa luokkaa kuin farkku, ja sellainenhan löytyi sattumalta kaapista. Punaisen, oranssin, violetin ja pinkinkin sävyinen markiisikangas josta vain jätin pinkit raidat käyttämättä. Kaulanauha on puuvillanauhaa ja siinä myös turvalukko. Turvalukot sijoitin vielä niin, etteivät ne ole aivan niskassa raapimassa.

Tämä pussukka jäljittelee malliltaan työkäyttöön tekemiäni, mutta kokoa on paljon vähemmän. Pikkutaskusta löytyy papukaijalukko ja isompaan mahtuu vanhanaikainenkin kapula.

Heijastimet olisin näihin halunnut vielä virittää mutta jäivät sitten kuitenkin laittamatta.

Pussukkaa pukkaa

2011-09-11T14:32:00.000+03:00

Uskomatonta kyllä, mutta muutkin kuin minä käyvät töissä ja heillä on samankaltaisia tarpeita ;) Ystäväni toivoi samanlaista pussukkaa kuin itselleni tekemä, kangaskin olisi sopinut mutta minäpä vedinkin laatikosta toisen Ameriikan ostoksen. Valinta oli hänelle liian vaikea ja kun minä sain tehdä sen, oli se todella helppo!

Tiesin, että pussukassa kuljetetaan myös muistitikkua joten pyöräytin jämäpalasta sillekin kankaisen roikottimen.

En tietystikään halunnut tehdä aivan samanlaista kuin itselleni joten valitsin toisen kankaan ja sille vuoreksi ruskean puuvillakankaan.

Kuvien värit on ihan sekaisin, alimmainen lähempänä totuutta. Tästä tuli niin järkyttävän ihana, että on ehkä pakko tehdä samanlainen itselle. Kävin kangaslaatikoita läpi ja ihania kankaita löytyy niin paljon että saisi erilaisen pussukan vaikka viikon jokaiselle päivälle...

Työtarpeita osa II

2011-09-05T20:00:00.000+03:00

Nyt on tullut se odotettu hetki jolloin pääsen töihin ja asiaa piti juhlistaa jo ennakkoon ompelemalla tuttua kaavaa noudatteleva pussukka. Tarpeet tulevat olemaan tutussa paikassa samanlaiset, nyt vain kiireessä unohdin sisältä kynälle tarkoitetun kuminauhan. Katsotaan pärjääkö ilman ;)

Saari saari...

2011-09-04T08:06:00.000+03:00

Vuosi sitten ostin käytettynä edullisesti Ikean Tullsta -nojatuolit. Niissä olleet valkoiset päälliset olivat alusta saakka arvoitus, ei ehkä ihan lapsiperheen väriset... Uusia päällisiä en viitsinyt ostaa niiden suhteellisen korkeasta hinnasta johtuen ja vain pienen hetken jaksoin etsiä netistä kaavaksi sopivaa halpaa päällistä. Yhtenä vaihtoehtona oli tietysti myös värjääminen, mutta ei se sekään mitään halpaa lystiä ole kun yhden tuolin päälliset painaa toista kiloa.

Kun sitten törmäsin lähikaupassa Dylonin bokseihin á 2,50 €, päätin ryhtyä tuumasta toimeen. Hävittävää ei mitenkään mainittavasti ollut, valkoinen nojatuoli kun ei tosiaan sovi sisustukseen eikä perhetilanteeseen eikä minun hermoilleni.

Tästä lähdettiin:

Ja tähän päästiin:

Kuvaaminenkaan ei mennyt kuin siellä kuuluisassa Strömsössä, värit jäivät hailakaksi mutta ehkä tuosta nyt käy selväksi se, että värjäsin ite ja sen kyllä huomaa!

Positiivista tässä on se, että rahaa ei taaskaan mennyt paljoa, tulipahan testattua ja nyt on kaksien päällisten verran kaavoiksi ratkottavaa! Tuossa ne nyt sitten nököttävät olohuoneessa odottamassa seuraavaa inspiraatiota. Sinänsä huvittavaa liittää tämä tunnisteen "melkein mokat" alle...

Kuin kaksi marjaa

2011-08-30T14:12:00.000+03:00

Minulta pyydettiin tummansävyistä laukkua joka sopisi syksyyn. Tämä Vallilan Mustikkasuu-kangas kaapinkätköissä pompsahti samantien mieleen ja toteutuksesta oli selkeä visio. Tein melkein putkeen kaksi kassia ratkomatta yhtäkään saumaa. Wau.

Ensiksi valmistui vihreä kassi josta kuvaamisen hetkellä puuttui vielä taskun neppari. Tarpeeksi pitkään kun on ompelematta ei kaikkia rutiinitarvikkeita löydykään enää kaapista...

Molemmissa kasseissa on vihreä vuori ja eri sävyinen, mutta sininen vetoketju.

Eikä ole ollenkaan hassumpi tämä sinisempikään versio, jännä juttu kyllä miten ulkonäkö muuttuu näinkin pienen yksityiskohdan muuttamalla.

Kaikki pitää ite tehä

2011-07-30T22:23:00.001+03:00

Lapsi halusi ostaa itselleen alesta kahdella eurolla rantasandaalit. Rantakelejä kyllä on, mutta kun eihän nuo pysy jalassa. Edellisessä koossa olisi ollut kantapään taakse tuleva kuminauha, mutta ne olivat liian sopivat joten ne jäivät kauppaan.

Sysäyksen tuunaukselle sai huomiset (!!) juhlat, kun tajusin puoli yhdeksän aikaan illalla, ettei lapsella ole juhlakenkiä, ei edes puhtaita kenkiä. Ainoat puhtaat kengät talossa olivat nuo jalassa pysymättömät krumeluurit. Nuppineulaa, kuminauhaa, mittanauhaa ja kolmen metrin testikävely.

Kuvassa etualalla kengät "ennen" ja taka-alalla "jälkeen". Harmi vaan, ettei pinkkiä kuminauhaa nyt justiinsa sattunut olemaan hyllytavarana... Enkä muuten taaskaan ommellut käsin :D

Ihanaa jumitusta

2011-07-02T21:04:00.031+03:00

Olen vähän sen tyyppinen ihminen, että kun jotain saan päähäni tehdä niin haluaisin tehdä sitä samaa sitten hetken ajan ihan vaan tekemisen ilosta. Tietyllä tapaa jumitun siihen samaan kaavaan olipa sitten kuinka pienestä tai isosta asiasta kyse. Jokin aika sitten tein ihan tarpeeseen ripustusnauhan pelikoneelle ja kun päätin ostaa läheisille lapsille synttärilahjaksi pelikoneiden kotelot niin pitihän niihinkin nauhat saada. Tein jo yhdet Hello Kitty-nauhat, mutta eihän ne sitten mulle kelevannu enää.

Piti saada sävy sävyyn pelikoneen kanssa ja vieläpä jollain erityisellä yksilöinnillä. Vahva suositus tulee ystäväni vinkkaamaan korutarvike-kauppaan, www.sayila.com. Hurahdin ostamaan muutakin, kun halvalla sai, toimituskulut vain 2,50 € ja tuotteet oli muutamassa päivässä postiluukussa.

Toinen lapsista saa omansa reilusti ennakkoon syystä että reissaa pelikoneen kanssa paljon ja kotelolle on todella käyttöä. Aiemmin hän onkin saanut pussukan mp3-soittimelle. Punaisessa 2 cm leveässä nauhassa on stopparina metallia jäljittelevä kuutio nimikirjaimella. Sormuskiristin on myös hopean värinen.

Toinen nauha on viininpunaisen ja ruskean välimaastosta, jos näkömuistikuva menee lähellekään niin väri vastaa pelikoneen väriä aika täydellisesti. Tässä on musta sormuskiristin.

Aika kauniita ja tyttömäisiä, ihan kuten pitää pienillä tytöillä ollakin.

Nämä aiemmin tekemäni Hello Kitty-nauhat jäivät nyt ylimääräisiksi ja meillä tarpeettomiksi. Mittaa nauhalla on 25 cm (taitettuna) ja se on juuri optimaalinen pituus Nintendo DS-konsolille. Muista ei ole tietoa... Näiden lisäksi ylimääräisenä on tuon aiemman postauksen liian lyhyt nauha, jolla mittaa on 17 cm enkä suosittele sitä pelikoneelle. Ehkä tamagotchi, puhelin, joku muu, mikä? Jos haluat ostaa jonkun näistä tai vaikka kaikki pois, laita sähköpostia napakkablog (at) gmail.com

Piristysruiske kakkonen

2011-06-29T10:44:00.000+03:00

Inspiroiduin aivan valtavasti Ninnun tekemästä meikkipussukasta ja sateisena aamupäivänä yritin tuhota tunikasta jääneitä kankaita. Joustofroteeseen silitin tukikankaan venymisen estämiseksi. Käytin kuitenkin sitä puuvillaista (?) joka antaa enemmän periksi kuin keinokuituinen, eikä repeile.

Tästä tuli monella tapaa poikkeuksellinen pussukka, pintamateriaalin ollessa uusi, käytin myös ylipitkää vetoketjua jota en tee yleensä koskaan. Tämä vain sattui olemaan ainoa pyhäpäivänä kaapista löytynyt puhtaan valkoinen, sitä paitsi pisaran mallinen vedin passaa kankaan kuviointiin täydellisesti.

Kokeilin ensimmäisen kerran tämän Tilda-mallisen pussukan ompelemista ilman pohjasaumaa. Kääntöaukko jää tälloin sivusamaan ja onhan tämä jotenkin kivemman näköinen. Samalla tämä arvoituksellinen kuosi asettuu molemmin päin, toisella puolella väärin päin ja toisella oikein päin. Tekotapa on aavistuksen nopeampi. Jos tekisi valmiiksi tuplakaavan, voisi kankaatkin leikata samalla kertaa.

Vetoketjulle jäi pituutta noin 20 cm, sivusaumassa ulkopuolella on papukaijalukko ja sisällä keltainen puuvillavuori.

Väriä!

2011-06-24T10:41:00.001+03:00

Olen haalannut eli ostellut ympäri kaupunnia Dylonin pesukonevärejä kun on halvalla saanut. Oikeasti tosi halvalla, paikallisesta halpakaupasta 1 € hintaan ja Kontista 50 sentillä pakkaus. Värit nyt ovat olleet vähän mitä sattuu, mutta ei sillä väliä, koska niitä voi joskus tarvita.

Ensimmäinen kokeilu oli peittää tahra t-paidasta. Sehän onnistui ihan epä, kuten jo koneeseen laittaessa arvelinkin, koska väri oli haaleampi kuin t-paidan alkuperäinen väri. Samassa koneellisessa värjäytyi kuitenkin pari vuotta sitten ostettu valkoinen tunika, jota ei ollut käytetty kertaakaan.

Pesukonevärjäyksessä yksi viehätys on yllärit, tässä tunikassa niitä ei tullut vaan kirjoillut kuviotkin värjäytyivät kauniisti. Osa reunaompeleista jäi haaleammaksi ja napit valkoisiksi, tuovatpahan vähän ilmettä.

Toiseen koneelliseen pääsi muutama valkoinen vaatekappale. Kirpparilta lapselle ostettu collegetakki jonka tiesin jo ostohetkellä tarvitsevan tuunausta. Meillä vaatteet menevät käyttöön enkä jaksa ressata "varo vaatteita"-mentaliteetilla. Tästä tulikin sitten oikein menestys!

Olin kyllä noteerannut, että takin rinnassa on jotain. Värjäämisen jälkeen kuvio tuli kunnolla esiin ja on aivan mielettömän hieno! Täydellisen onnistumisen takasi valkoiseksi jääneet tikkaukset ja vetoketju.

Samassa koneessa oli mukana itselleni ostama mekkopaitamikälie, jonka luulin olevan myös 100% puuvillaa. Pesun jälkeen värieroa tutkiessani katsoin pesulappuun joka paljasti materiaalin olevan puoliksi polyesteriä. Väri tarttui, yllättävän hyvin, jäi hieman hailakaksi mutta uskon kyseisellä vaatteella olevan silti enemmän käyttöä näin kuin valkoisena. Edelleen tikkaukset ovat valkoiset samoin kuin kahdessa Gina Tricot:n paidassa.

Näiden kahden kokemuksen perusteella viimeistään suosittelen pesukonevärjäystä kaikkiin epäsopivan värisiin vaatteisiin. Käytettäessä hyvin tummia sävyjä saa tahratkin peittoon. Käyttämäni värit ovat olleet vanhoja jauhepakkauksia joissa värin lisäksi lisätään koneeseen ruokasuolaa. Ainoa miinus tässä hommassa on ajatus kamalasta veden ja sähkönkulutuksesta...

Kovan onnen konsoli

2011-06-12T16:44:00.001+03:00

Olipa kerran naispuolinen Sulo Vilén, joka siis ostaa aina, kun halavalla saa. Osti sitten muutamat Hello Kitty-kengännauhat paikallisesta vaatekaupasta ja aikoi "tehdä niistä joskus jotain" (on muuten varmaan tämän blogin yleisimmin kirjoitettu lause).

Perheestä löytyy myös kovia kokenut, kahteen kertaan pikaliimalla korjattu pelikonsoli, jonka turvallisuutta parannettiin hätäapuna kameran roikotusremmillä paremman puutteessa.

Kunnes sitten eräänä päivänä välähti (taas!) ja tämä himohamstraaja löysi kaapistaan nuo kengännauhat. Nauhat löytyi vahingossa, tarkoituksena oli käyttää aiemmin (halvalla) tilattuja kudottuja kuviollisia nauhoja, mutta ne on ikävän teräviä reunoiltaan eikä siis kovin miellyttäviä ranteessa. Nämä viehättävät Hello Kitty-nauhat sen sijaan ovat kuin samettia vain.

Nauhaan tein solmun, jotta metallinen sormuskiristin ei pääsisi tippumaan. Kiristin on tietysti sen vuoksi, että esim. kärryissä istuvan lapsen kädestä putoava pelikonsoli jäisi roikkumaan ranteeseen sen sijaan, että rämähtää kauppakeskuksen lattiaan... Sormuskiristin on peräisin jonkun firman kaulanauhasta samoin kuin ohut naru, jonka avulla remmin saa pujotettua konsolissa sille varattuun paikkaan.

Tarkkasilmäisimmät huomaavat, että viimeisessä kuvassa oleva remmi on lyhyempi. Se onkin ensimmäinen versio, toisesta piti tehdä aavistuksen pidempi käyttömukavuuden parantamiseksi.

Kaavavinkkiä kaivataan!

2011-06-04T22:07:00.001+03:00

Edittiä sen verran, että sopiva mekko on löytynyt yllättäen kesälomareissulla! Äiti on todennäköisesti onnellisempi kuin teini :D

Mekon helman pitäisi olla tuollainen, kuten kuvassa ja vyötäröllä pitäisi mennä tuollainen kaitale. Yläosan pitäisi olla erilainen, kapeammat olkaimet tai ei olkaimia ollenkaan. Yläosa pitäisi olla vaalea (samppanja) ja alaosan musta. Nämä ovat *yllättäen* teinin vaatimuksia.

En ole lähtenyt vielä selaamaan käsityölehtiä, en osaa itse oikein muokata kaavoja enkä varsinkaan piirtää niitä itse. Kaavan pitäisi olla kokoa 32 tai 34, otan ilolla vastaan myös valmiin mekon löytymiseen johtavia vinkkejä...

Voi pyhä yksinkertaisuus

2011-05-26T18:50:00.000+03:00

Vuosikaudet olen taistellut tasaväristen hanskojen likaantumisen kanssa, siis tiedättehän nippu hanskoja joissa ei ole kuvaa tms. ja joita lapsi laittaa vuorotellen toiseen ja taas toiseen käteen... Nehän on muutamassa päivässä molemmin puolin aivan karsean näköiset.

Kevään tullessa oltiin taas saman ongelman edessä ja mietin, että mitä tuohon nyt keksisi. Kangasmerkit on liian isoja, kovia ja jäykkiä pieneen käteen, heijastinkangasta on ärsyttävä ommella käsin ja nauhasta tehdyt kukat tarttuvat joka paikkaan. Öö... Jos on kaapit väärällään nappeja niin mitäpä jos vaikka ompelisit niitä selkämykseen??

Tunsin kyllä itseni varsinaiseksi idiootiksi tämän loistoidean keksiessäni... Mutta kun innostus iski niin voisin sommitella nappeja hanskoihin vaikka kuinka paljon! Enkä todellakaan tajua, miten tämä ei ole tullut aiemmin mieleen.

Tietynlaista tylsistymistä on ilmassa, ompeluhommatkin ovat olleet jäissä. Kun on liikaa aikaa, se alkaa ottaa hermon päälle jossain vaiheessa ja se vaihe on tainnut tulla tänne nyt.

Se aika vuodesta

2011-03-20T22:06:00.003+02:00

Meillä juhlitaan taloudellisesti ja käytännöllisesti (sekä lasten syntymäpäivien ajankohdasta johtuen) synttäreitä vain kerran vuodessa. Tänä vuonna jaksoin pitkästä aikaa nähdä kunnolla vaivaa ja suosiosta johtuen jaan reseptit kanssanne. Kaikki ohjeet ovet jollain tapaa jostain päin nettiä, mutta koska olen hölmö, en laittanut linkkejä talteen. Toisaalta muutin pätkiskakkua lukuunottamatta kaikkia niin rajusti, ettei alkuperäisistä ole jäljellä kuin mittasuhteet. Kaikki alla olevat ohjeet toteutin vähälaktoosisista tuotteista ja muokkasin niitä lähinnä pakkauskokojen mukaisiksi.

TÄYTEKAKKU

Ihan tavallinen neljän munan sokerikakkupohja ilman sen kummempia kommervenkkeja. Täytteenä Flora Vanilla kevyesti vatkattuna maustamattomaan tuorejuustoon sekä sauvasekoittimella sileäksi vedetyt pakastemansikat. Kostutin pohjan maidolla. Kuorrutus vispikermaa vanilliinisokerilla ja samaa mansikkasosetta kuin täytteessä. Juhlapäivän aamuna nimittäin tajusin, ettei täytekakkuun ole hankittu koristeita ollenkaan ja päätin kokeilla tätä "hämähäkinseittiä" kevyesti vatkatun vispikerman ja mansikkasoseen kanssa. Ei kaikkein kaunein, muttei kaikkein kamalinkaan.Täytteet olivat erittäin onnistuneet, eivät ollenkaan makeat vaan sopivan pehmeät.

DOMINO-PÄTKISKAKKU

POHJA:
1,5 pötköä Dominokeksejä
60 margariinia

TÄYTE:
5 Liivatelehteä
200 g Pätkistä
200g Maustamatonta tuorejuustoa (esim. Mascarpone)
1 tlk (2,5 dl) Flora Vanillaa
1 dl Kuumaa, vahvaa kahvia

- Murskaa Dominot tehosekoittimella ja lisää niihin sulatettu margariini. Painele irtopohjavuoan pohjalle.
- Paloittele Pätkikset veitsellä pieneksi muruiksi.
- Vaahdota Flora Vanilla, sekoita sen joukkoon tuorejuusto ja Pätkismuru.
- Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä n. 5 min. jonka jälkeen purista ne kuivaksi ja liota kuuman kahvin sekaan.
- Lisää kahvi aiempaan seokseen ohuena nauhana hyvin sekoittaen.
- Anna hyytyä yön yli.

Koristelin kakun kaakaojuomajauheella Ikeasta ostetulla "apuvälineellä" eli sellaisella levyllä, jossa on reikiä. Sarjassamme ostoksia "tätä voi joskus tarvita"... Suklaasydämet ovat teollisesti valmistettuja Dr. Oetkerin sydämiä.

HYYDYTETTY LOHIKAKKU

POHJA:

350 g kaurapaahtoleipää

0,5 dl maitoa

60 g margariinia

TÄYTE:

6 kpl liivatelehteä

200 g ruohosipulituorejuustoa

2,5 dl ranskankermaa

350 g graavilohta

1/2 prk ruohosipulia (tuore)

1/2 prk basilikaa (tuore)

2 dl vispikermaa

pippuria

suolaa

- Murustele leipä (käsin tai) koneella pieneksi. Lisää sekaan sulatettu margariini sekä maito.

- Painele 3/4 seoksesta irtopohjavuoan pohjalle.

- Pilko graavilohi veitsellä pieniksi paloiksi.

- Sekoita keskenään ranskankerma, tuorejuusto, yrtit ja graavilohen palaset.

- Vatkaa vispikerma vaahdoksi ja sekoita tahnan sekaan.

- Lisää liotetut liivatelehdet kuumaan veteen ja sekoita graavilohiseokseen.

- Laita puolet täytteestä leipäpohjan päälle.

- Laita loput leipäseoksesta täytteen päälle ja laita loput täytteet niiden päälle. Tasoita ja peitä.

- Pistä viileään mielellään yöksi ja nauti seuraavana päivänä.

Koristelin kakun herneenversoilla ja ohuilla sitruunaviipaleilla. Täytteen kauneuden ansiosta tämä kakku ei vaatinut mielestäni (oikeammin yhden lapsen mielestä) keskustaan erikoisempia koristeluja. Tämä kakku oli ehdoton juhlapöydän kunkku.

HYYDYTETTY KINKKUKAKKU

POHJA:

350 g ruisvuokaleipää

100 g margariinia

1 dl lihalientä

TÄYTE:

10 liivatelehteä

300 g maalaispalvikinkkua

2 dl ranskankermaa

2 dl kermaviiliä

400 g italiansalaattia

- Hienonna leipä kuorineen teholeikkurilla, sekoita joukkoon margariini ja lihaliemi.

- Levitä puolet leipäseoksesta pohjalle ja taputtele pohja tiiviiksi.

- Hienonna myös kinkku leikkurilla ja sekoita se ranskankerman ja kermaviilin joukkoon.

- Lisää seokseen italiansalaatti.

- Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä noin 5 minuuttia. Kuumenna tilkka vettä ja liuota kuivaksi puristetut liivatteet kuumaan vesitilkkaan. Kaada liivateseos ohuena nauhana täytteen joukkoon koko ajan sekoittaen.

- Kaada pohjan päälle puolet täytteestä ja tasoita. Levitä täytteen päälle loput leipäseoksesta ja levitä päällimmäiseksi loput täytteestä. Tasoita pinta, peitä vuoka kelmulla ja anna hyytyä jääkaapissa yön yli.

Koristelin kakun viinisuolalehdillä ja saunapalvilla. Johonkin silmään olisi täytteen värikkyys voinut riittää koristeluksi kuten lohikakussa, mutta minun silmääni ei.

Tässä kakussa olisi pari parannettavaa kohtaa: Pohja oli aavistuksen liian jämäkkä, ehkä margariinin määrä olisi voinut olla pienempi? Täyte oli myös hyvin kiinteää, lisäsin liivatelehtien määrää parilla alkuperäisestä ohjeesta jossa ei ollut italiansalaattia mukana. Täytteen maku oli erinomainen, mutta se olisi ehkä voinut olla pehmeämpää.

Ei oo pelkoa, tämä blogi ei ole muuttumassa ruokablogiksi. Kuten todettu, tätä tapahtuu kerran vuodessa ja koen reseptien jakamisen näin kätevämmäksi.

Reissua pukkaa

2011-03-05T19:16:00.000+02:00

Nykyajan nuorisolla kun on kaiken maailman viihdykkeitä reissuillaan niin pitihän se meidänkin ostaa kannettava dvd-soitin ja sillehän sitten tarvittiin kassi. Perheen nuorimmainen ilmoitti ykskantaan, että kassin tulee olla punainen! Ja äiti oli sitä mieltä että ei varmana ala ompelemaan sitä itse vaan kävelee kauppaan ostamaan. Toisin kävi.

Kaapissa on jonkin aikaa ollut Hanhelista jonkun tarjouksen innoittamana kauniita nauhoja, joista melkein jokainen olisi punaisen kaveriksi käynyt. Olin kuitenkin ostanut jo vaaleansinisen vetoketjun joka ratkaisi tämän nauhan käytön.

Toisella puolella on vetoketjullinen tasku. Yhdistin ylipitkän punaisen vetoketjun vaaleansiniseen, nypin pihdeillä ylimääräisiä hampaita ja jännitin lähteekö purkautumaan toisesta päästä ennen kuin ehdin ommella reunat yhteen... Tällä kertaa onnisti ja molemmat vetoketjut onnistuivat täydellisesti.

Ihan niin täydellisesti ei mennyt pyöristettyjen kulmien ompeleminen saumavarojen kanttauksesta puhumattakaan, mutta kokonaisuutena olen lopputulokseen oikein tyytyväinen! Homma ei ollutkaan niin järjettömän vaikea, kun olin ajatellut eikä purkaakaan tarvinut kuin arviolta yhdeksän saumaa.

Vetoketjukaitaleen jätin pehmustamatta, mutta alakaitaleeseen ja sivuille tuli 80/100g vanulevy. Sisällä on hyvin tilaa vielä levykotelolle. Nyt passaa lähteä lomille!

Vastaus kymysykseen

2011-03-02T01:44:00.000+02:00

Tuossa äskettäin törmäsin itse kysymykseen, joka jäi vaivaamaan mieltäni ja kysyin siihen mielipiteitä muutamallakin eri "foorumilla". Otanta ei ole kamalan suuri, mutta äänet (16 kpl) jakautuivat tismalleen tasan. Kun aloin leikata kankaita lapsen tunikaa varten, asettelin kaavat kankaalle niin päin, kun mielestäni kuului oikein. Mielestäni oikea tapa on "A" juuri siitä syystä, että saan siitä mielikuvan päivänkakkarasta, jota katson ylhäältä käsin.

Törmäsin kuitenkin ongelmaan nettiä selatessani, kun joissakin blogeissa ja kirpputori-palstojen kohteissa päivänkakkara olikin vaatteessa mielestäni ylösalaisin. Lähdin sen vuoksi kysymään tätä, mutta tajusin postauksestani seuraavana päivänä, että joustofroteehan vastaakin itse tähän kysymykseen.

Joustofrotee samoin kuin velour tulee asetella niin, että sitä silitetään valmiissa tuotteessa ylhäältä alaspäin vastakarvaan. Näin oli neuvonut minua ompelukurssilla aiemmin yksivärisen kanssa opettajakin, mutta tutkiskelin sitten tähän päivänkakkara-ongelmaan törmätessäni netistä että miksi. Värit ovat tällöin kirkkaammat, eikä kankaan pintaan heijastu epämääräisiä valoläikkiä. Tätä kangasta käyttäessäni minulle tärkeämpää oli kuitenkin sen ulkonäkö, joten olisin laittanut kankaan silti samoin päin, eikä se haitannut, koska se on "oikea" suunta.

Kymysys

2011-02-27T00:11:00.001+02:00

Harmittaa vähän, että tuo edellinen postaus sisältää kysymykseni aihetta, mutta toivoisin, että jos joku vastaa niin vastaisi ihan vaan näiden kuvien perusteella sen ihan ensimmäisen mielipiteensä.

Kymysys kuuluu, kummin päin tämän kuosin kuuluu mielestäsi olla?

Piristysruiske

2011-02-17T15:46:00.001+02:00

Elossa ollaan, vaikkei mitään kuulukaan. Myyjäisten jälkeen käsitöiden tekeminen on ollut aika lailla nollassa, enkä ole saanut oikein inspiraatiota takaisin. Olin jossain vaiheessa päättänyt, että jos ei kauppa käy niin sitten otan itseäni niskasta kiinni lasten vaatteiden suhteen ja jotain on sen kohdalla tapahtunutkin.

Retrokuosit ei varsinaisesti ole minun juttuni, mutta hetken mielijohteesta ostin pätkän Päivänkakkara-kangasta Lasten Metsolassa syksyllä käydessäni. Hain siihen kaveriksi keltaista joustofroteeta (jota tuo kuviollinenkin siis on) ja sain jotain aikaiseksi. Kaavat Suuri Käsityö-lehden numerosta 1/2009. Tunika oli ihan järkyttävän kokoinen, joten lyhensin ja kavensin sitä reilusti. Legginsit oli äärettömän yksinkertaiset, yhdellä kaavalla tulee yksi lahje. Näitä on nyt tullut ommeltua useammat eri väreistä.

Huomatkaa yhteistyökykyinen malli, joka oli äärettömän tyytyväinen uusiin vaatteisiin mutta kuvaustilanteeseen ei.

Tunikan etuosassa kuuluisi olla koristevekkejä, mutta jätin nekin pois. Kuminauhat voisivat olla vähän löysemmät, ensimmäisessä versiossa ne oli liian löysät... Tässä mitassa, vaikka aiemmassa kuvassa ehkä näyttää toiselta, tunika on juuri sopiva arkikäyttöön. Malli on niin yksinkertainen ja nopea tehdä, että tällä kaavalla tulee varmaan jossain vaiheessa tehtyä juhlavampaakin. Moitteet silti taas kaavoituksesta, 122 cm vaate olisi mahtunut teini-ikäisen päälle.

Joululahja

2010-12-23T17:08:00.000+02:00

Pidetään tätä nyt sitten vaikka joululahjana lukijoilleni, julkaisin kirjoittamani nepparipihtien käyttöohjeet erillisenä sivuna. Ohjeille tuntuu olevan kysyntää, näitä saa vapaasti käyttää :)

Vali vali, urpu urpu

2010-12-06T19:05:00.001+02:00

Oli ihanaa jutella ihmisten kanssa joulumessuilla mutta mutta... Tapahtuma oli varsinainen pohjanoteeraus enkä ollut ainoa tätä mieltä. Samassa luokkahuoneessa kanssani ollut myyjä kertoi olleensa mukana 20 vuoden ajan eikä koskaan aiemmin ole järjestelyt olleet näin surkeat. Myyntipaikka toisen kerroksen luokassa on aina riski, mutta äärimmäisen huonoilla järjestelyillä siitä voidaan saada aikaiseksi fiasko. Tähän saisi vaikka kuinka pitkän jaarittelun ja valituksen aiheesta mutta ehkä on järkevintä vain todeta tilanne, nollata ja siirtyä seuraaviin haasteisiin. Palautetta lähti ihan suoraan järjestäjällekin, enkä aio enää ensi vuonna olla mukana.

Vielä ehtii!

2010-12-04T19:04:00.000+02:00

Sunnuntaina 5.12. ehtii vielä tutustumaan livenä meikäläisen kätten töihin Oulussa Pohjankartanon koululla Joulumessuilla.

Edelleen tervetuloa osallistumaan, vaikkapa ilmaiseen heijastin-arvontaan!

Kiirettä pukkaa

2010-12-02T12:12:00.001+02:00

Messut painaa päälle joten kiirettä pitelee. Olen ottanut kuvia, muokannut kuvia, tehnyt hinnastoja, muokannut uusiksi.... Ottanut lisää kuvia, eri kulmasta, deletoinut muistikortilta liian aikaisin ja kaikkea muuta sähläystä. Valmista kuitenkin alkaa tulla ja uusiakin juttuja vanhoilla ideoilla.

Palomiehiä, hmm...

2010-11-27T09:58:00.004+02:00

Tänään on useilla eri paikkakunnilla Päivä paloasemalla-tapahtuma, tervemenoa vaan kaikki tutustumaan oman kodin turvallisuuteen! Sinnepä kulkee omakin matkani tänään, 15 asteen pakkasesta huolimatta, hyrr.

Joulumessuille tulee kaikkea blogissa esiteltyä, yhtenä tuotteena sammutuspeitteen suojapussit. Eilen niitä valmistui useampia ja sain kun sainkin liekkikuvion tehtyä rakkaan ystäväni avustuksella, joka toimitti pätkävärjätyn konekirjontalangan Raumalta saakka, kun sitä ei meiltä liikkeistä löytynyt.

Sitten muistin, että mullahan on aakkoset ompelukoneessa... Messuilta suojan ostavat voivat tarkistaa "valmistajan" kääntöpuolelta. Teen myös valmiita kokonaisuuksia eli suojia peitteen kanssa. Mikähän tämän jälkeen on tekosyy olla omistamatta sammutuspeitettä ;)

Lisäys 28.11. kun tein vielä punaisella liekillä applikoituna ja puhdistin kuvasta taustat tulevia hinnastoja varten.

Kutsu messuille!

2010-11-25T09:05:00.005+02:00

Kuten tuolla aiemmin jo mainitsin, menen tänä vuonna toista kertaa käsitöineni MLL:n Pohjois-Pohjanmaan piirin järjestämille naisten joulumessuille. Joulumessut järjestetään Pohjankartanon koululla ja sisäänpääsy on vapaa.

Olen molempina päivinä, lauantaina 4.12. ja sunnuntaina 5.12. klo 10-17 toisen kerroksen luokassa numero 23 paikalla 3. Tervetuloa!

Mukaani otan kaiken, mitä noina päivinä blogistanikin löytyy myytävänä-tunnisteiden alta.

Rikollinen ja Rinsessa

2010-11-21T19:19:00.000+02:00

Niin, joku rikollinen vei ystäväni pyörästä korin. Ei minkä tahansa ystävän pyörästä mitä tahansa koria, vaan sellaisen ihmisen, joka jaksaa aina olla positiivinen ja aurinkoinen ja jota en ole nähnyt vihaisena ikinämilloinkaan. Kori oli hänen itse tuunaamansa, rakkauvella ja huolella tehty. Terveisiä vaan rikolliselle, toivottavasti korille oli käyttöä!

Kun kuulin tapahtuneesta lupasin välittömästi tehdä tulevaan uuteen tuunattuun koriin heijastimen. Idea on muhinut mielessä, uutta koria ei vielä ole löytynyt (mieleistä tuunattavaksi, sanoi ystävä), mutta en voinut pitää näppejäni kurissa. Koska heijastin tulee pyörään, jolla ajetaan ympäri vuoden, tulisi materiaalin olla sellaista, että se kestää säässä kuin säässä mahdollisimman vähin vaurioin. Sieltä se sitten jostain iski taas tajuntaan, kahvipussi! Ompelukurssilla on käytössä kirjova kone ja siellä sain tuon ärrän aikaiseksi.

Heijastin on iso, heijastimen halkaisija on n. 5 cm ja koko höskän n. 10 cm. Koska uutta koria ei vielä ole, kiinnitystapa on avoin. Takana on kolme vahvistettu napinläpeä ja ehdolla kiinnitystavaksi nippusiteet. Ilmastointiteippiä on yhteensä kolme kerrosta molemmilla puolilla jotta kestäisi käytössä. Tällä on kyllä takuu ja varasuunnitelmakin on olemassa siltä varalta, että tekemys hajoaa.

Vaikka tuossa nyt tuo ärrä onkin, ei tää oo silti Rikolliselle tehty! Kannattaa uskoa, että tämän heijastimen uusi omistaja on ihan ehta Rinsessa!

Lehdet on tippuneet

2010-11-18T16:56:00.000+02:00

Puistahan lehdet on lähteneet jo aika päivää sitten, mutta meikäläisen sorvista vastikään. Vihreästä ripsiliinasta ompelin rintakorumallisia heijastimia. Kokoa näillä on reilusti, vaihtelee 13 ja 16 cm:n välillä.

Lehtiheijastimien (ja vähän muidenkin) jätteistä tein pyöreitä, kaksipuoleisia heijastimia.

Nappeja!

2010-11-14T18:09:00.006+02:00

Sulassa sovussa muiden nappien kanssa...

On kasa päällystettyjä nappeja. Napin runko on metallia ja ne on hankittu rapakon takaa. Päällä niissä on heijastinkangas, toisissa harmaa ja toisissa musta.

Napeissa on hyväntuntoinen koukku, josta se on helppo ommella mihin tahansa.

Huomio on taattu! Kuvassa mustalla heijastinkankaalla päällystetyt napit, lepäävät vessan matolla ja valaisuun käytetty pokkarikameran salamaa.

Napit mahtuvat mukaan myös myyjäispöytään 4.-5.12.2010 Pohjankartanon koululle perinteisiin naisten joulumyyjäisiin, jotka järjestää MLL:n Pohjois-Pohjanmaan piiri.

Tiiinaaaa!

2010-11-13T15:42:00.000+02:00

Arvonnan voittajaksi julistettu Tiina ei ole vielä ilmoittautunut, onnistuisiko nyt?

Saataisiin näkyvyyttä sinullekin :)

Syyslintunen

2010-11-09T10:15:00.002+02:00

Tämä kangas on kummitellut kangaskaupassa pitkään ja viimeisimmällä reissullani sitten päätin, että jos sitä on niin ostetaan. Ja olihan sitä, tietysti... Kaveriksi lintukankaalle valitsin punaisen, paksun puuvillakankaan ja vuoreksi tummanvihreän lakanakankaan. Kankaasta syntyi kaksi kassia, jotka näyttävät identtisiltä...

Mutta ovat kuitenkin hieman erilaisia. Ensimmäisessä kassissa vetoketju on punainen, se on kiinni kuviollisesta kankaasta ommeltuun vetoketjukaitaleeseen joka puolestaan on kiinni punaisessa yläosassa. Toisessa kassissa onkin vihreä vetoketju, kiinni punaisessa vetoketjukaitaleessa ja yläosa on kuviollinen. Pieniä, ratkaisevia eroja jotka tekevät kasseista uniikkeja.

Molemmissa kasseissa ompelin vetoketjun päähän palan lintukangasta.

Jämäpaloista tein pienen pussukan, johon en laittanut mitään kiinnitystä, mutta ompelin lenkin toiseen reunaan. Kassit ovat lennelleet jo uusiin koteihin, mutta tämän pussukan kohtalo on vielä avoin.

Sammutuspeitteen tuunaus, osa II

2010-11-05T14:59:00.002+02:00

Tein aiemmin ystävälleni suojapussin sammutuspeitteen päälle ja ajattelin silloin, että saisin aikaiseksi tehdä sen vihdoin itsellekin... Aikaa vierähti tovi, mutta testailin nyt sitten jämäkankaille uutta versiota.

Tähän omaani en applikoinutkaan liekki-kuviota kankaasta, vaan piirsin sen liidulla (näkyy kuvissa vieläkin...) kankaaseen ja ompelin keltaisella ja punaisella ompelulangalla vain ääriviivat. Jälkikäteen tuli vain mieleen, että jos olisikin käyttänyt väriä vaihtavaa kirjontalankaa, olisi lopputulos varmaan astetta paremman näköinen.

A niin kuin Aapinen

2010-11-03T09:07:00.003+02:00

Otsolla on isoveli. Isoveljen nimi on Antti, Aleksi, Aapo, Akseli, Anselmi, Aarni, Aukusti, Aki tai Ari. Selvää on siis, millä kirjaimella Otson isoveljen nimi alkaa.

Otson isoveli on jo vähän isompi poika, vaikkei ihan koululainen vielä. Mutta niin iso poika, että pääkallot ovat vain mahtijuttuja, ei ollenkaan pelottavia. Koska minä olen tyttö, minua pääkallot vähän pelottaa ja siksi en uskaltanut tehdä siitä kamalan hurjan näköistä.

Kuten kuvista saattaa päätellä, Otson isoveli sai myös pussukan. Tässä pussukassa on käytetty samoja kankaita kuin vastustajassa.Vihreän kankaan alla on siis musta puuvillavuori, sivussa lenkki mustalla tikkauksella. Lopputulokseen olen aivan ääääärimmäisen tyytyväinen, toivottavasti on Otson isovelikin :)

Onnea voittajalle!

2010-10-31T22:23:00.001+02:00

Arvonta on päättynyt ja arvonnan suoritin random.orgin arpakoneella. Älkää välittäkö kellonajasta, on kaksi tuntia jäljessä meidän aikaa...

Voittaja on Tiina, paljon onnea! Laitahan minulle sähköpostia (napakkablog ät gmail piste com), niin saat palkintosi :)

Muistutus arvonnasta

2010-10-29T08:11:00.008+03:00

Vielä ehtii mukaan arvontaan! Kaikki sunnuntaihin 31.10.2010 klo 21.00 mennessä tuonne alkuperäiseen arvonta-viestiin kommenttinsa jättäneet ovat mukana ja tulokset julkistan heti seuraavana päivänä.

Ruskeaa ja autoja

2010-10-25T10:29:00.014+03:00

Niistä tykkää Otso. Otso saa pussukan, josta toivon mukaan tykkää kovasti.

Toisellakin puolella on auto, ja vaaleansininen lenkki kielii vuorikankaan väristä.

Jämäkankaista ompelin pari pussukkaa ja toisessa niistä käytin hyödyksi myös kankaan reunoilla olleet vajaat kuviot. Nämä tein pikakassin ohjeella, Otson äiti on mieltynyt tuohon reunaan ja kokeilin samanlaisen toteuttamista vetoketjun kanssa mutta ei riittänyt kärsivällisyys, ei. Toisaalta se on ihan hyvä juttukin, että tietty malli toteutetaan tietyllä tapaa ja toinen toisella. Pysyy mieli virkeänä!

Näiden pussukoiden korkeus on 21 cm, leveys 20,5 cm. Materiaalina 100% puuvilla eri vahvuuksina.

Sammarit

2010-10-23T23:09:00.000+03:00

Taannoin ostin pussillisen vakosamettia kirpparilta ja aiemmin pussin sisällöstä on syntynyt jo pussukka. Ajatus kassista on pyörinyt mielessä ja sain kun sainkin sen aikaiseksi... Pussissa oli huolellisesti purettuna vakosamettihousut. Joku oli todella nähnyt vaivaa irroittaessaan taskut ja kaikki. Minä tyttö kasasin toisen lahkeen sivusauman uusiksi ja se riitti juuri kassin isoihin kappaleisiin.

Uusi sauma sijoittui kivasti ei ihan keskelle kassia. Tikkaukset antaa vielä enemmän ilmettä muuten yksinkertaiseen kassiin. Neppari tällä kertaa ihan näkyvissä, ja sekin sopii kuin nenä päähän.

Halusin ommella vakosamettilenkin papukaijalukkoa varten, mutta paksun kankaan kanssa se on liiankin haasteellista joten huolittelin reunat tiheällä siksakilla. Vuori on tummanruskeaa puuvillakangasta.

Vetoketjun päähän samalla tyylillä pala vakosamettia, tiheää siksakkia ja vielä purkautumisen estoon tarkoitettua pahanhajuista litkua päälle.

Tältä se sitten kokonaisuudessaan näyttää.

Lahjus

2010-10-22T08:44:00.001+03:00

Eräs läheinen pikkulikka sai syntymäpäivälahjakseen mp3-soittimen, ja lahjasta kuultuani oli minun lahjani selvä. Ensimmäisen pussukan tein muka mittojen mukaan, mutta kun sain soittimen kuvaamista varten käsiini kävi ilmi, etten ollut varannut kuulokkeiden johdolle tarpeeksi tilaa... Liian pieni pussukka kelpasi omalle lapselleni, saatesanoin "hullu", kun kerroin, että teen kokonaan uuden.

Etupuolelle ompelin likan nimen, ensimmäisestä versiosta se ratkottiin ja hommaa helpotti se, että se oli ommeltu vain kertaalleen. Mielestäni se ei erottunut oikein kunnolla joten tähän uuteen versioon ompelin kahteen kertaan. Kuulokkeita varten tein reiän etupuolelle, ja koska napinläven ompeleminen oli työn ja tuskan takana, ajattelin nokkelana laittaa tähän 8 mm sirkkarenkaan. Seuraa varoitus: Sirkkarenkaan mukana tuleva työkalu tekee tosi ison reiän, ja jos kangas antaa vähänkään periksi, on reikä liian iso. Yksi ajatus oli mennä seuraavana päivänä ostamaan isompia renkaita, mutta päädyin kuitenkin kokeilemaan siksakkia ja se onnistuikin loppujen lopuksi aika kivuttomasti.

Välissä on ohut vanu (epäilen, että 80 g) ja vuorikangas pussukan omistajan valitsema kirkkaan vihreä.

Oksistoa

2010-10-20T12:04:00.000+03:00

Sarjassamme kauan vaalittuja kankaita pääsi leikkurin alle ja toteutettavaksi. Ompelin kassin jo hyväksi haivaitulla kaavalla käyttäen omaa mielikuvitustani. Musta kangas on vahvuudeltaan markiisikankaan ja lakanan välimaastosta samoin kuin tuo kuviollinenkin, Ikean kangas. Vetoketjun päässä musta heijastinkangas. Tämmönen tästä sitten tuli.

Sisäpuolelta löytyy, tottakai, papukaijalukko. Sivutaskun kiinnitykseen käytinkin tällä kertaa nepparia, joka on vain taskukankaassa kiinni eikä siis näy ulkopuolelle.

Arvonta!

2010-10-17T09:00:00.028+03:00

Olisi kiva kuulla, ketä täällä vierailee. Uusia "kasvoja" on tullut jo vastaan, ja se lämmittää mieltä :)

Anonyymina tähän arvontaan ei saa osallistua, vaan nimimerkki pitää olla. En löytänyt Bloggerista asetusta jolla saisi sähköpostiosoitteen suoraan kommenttilootaan eikä sanavarmistuskaan ilmeisesti toimi kuten pitäisi... Mutta eipä anneta sen häiritä.

Laita siis kommenttilootaan joku nimimerkki tai käytä tunnuksiasi. Jos käytät pelkkää nimimerkkiä, käythän katsomassa arvonnan tulokset jotta saan sinuun yhteyden voiton osuessa kohdallesi!

Arvonta kestää kaksi viikkoa ja 12 tuntia eli päättyy sunnuntaina 31.10.2010 klo 21.00. Palkintona tietysti heijastin, joka räätälöidään voittaja/ien sukupuolen mukaan :)

Totuus vai tehtävä... Eiku tunnustus!

2010-10-15T22:06:00.058+03:00

Unelmia ja lankaa -blogin Nöpöstiina antoi minulle ensimmäisen tunnustuksen, josta menin aivan hämilleni. En ole osannut varautua enkä ajatella, miten suhtautuisin näihin, mutta ilmeisesti asialle on tehtävä jotain... Nimittäin kolahti jo toinenkin kohdalle ja voi kamala, miten kauniin sanoin Lepäävä esteetikko Oliona -blogissaan minua luonnehti.

Olen aivan otettu, todella liikuttunut ja onnellinen siitä, että joku tykkää blogistani näin paljon! Tässä tunnustukset ja niiden mukana tulleet tehtävät.

Beautiful Blogger Award- tunnustuksessa pyydetään lähettämään se eteenpäin seitsemälle suosikkibloggaajalle sekä kertomaan seitsemän asiaa itsestään. Suoritan toisen pyydetyistä tehtävistä :)

1. Rakastan Helsinkiä, joka ei ole kotikaupunkini, jota rakastan kuitenkin enemmän kuin Helsinkiä.

2. Olen perfektionisti ja äärimmäisen ankara itselleni.

3. Olen hamsteri, ihan järkyttävä hamsteri. En edes kehtaa kertoa, mitä kaikkea talletan koska "sitä voi tarvita joskus".

4. Olen pitkävihainen, jos koen tulleeni kaltoin kohdelluksi en välttämättä koskaan anna anteeksi.

5. Olen allerginen eläimille.

6. Olen hävyttömän huono matematiikassa.

7. Olen hirveän pihi, mutta kamala tuhlaamaan.

Cherry on top -tunnustuksen ohjeet menevät näin:

1. Pass this award to five bloggers who you love and inspire you

2. List 3 things you love

3. Show a picture you love and explain why

Ja tästä toteutan kaksi viimeistä kohtaa:

Kolme kiistatonta rakkauteni kohdetta: perheeni, kotikaupunkini ja käsitöiden tekeminen.

Valitsemani kuva on otettu La Palman saarella Kanarialla. Kuva on työpöydän taustakuvana syystä että siihen liittyy paljon kauniita muistoja maailman kauneimmasta paikasta ja siellä vietetyistä kauniista hetkistä yhden rakkaimmista kanssa.

Ainakaan tällä kertaa en laita tunnustuksia eteenpäin koska tiedän ainakin yhden tunnustukseni kohteen karsastavan kiertokirjeitä.

Aina vaan lisää

2010-10-14T09:23:00.027+03:00

Innostuin (taas) niin tuosta aiempien päivien puuhastelusta, että päätin tehdä rintakorumallisia heijastimia sarjatyönä. Jos ei muuten niin viimeistään myyjäisissä näiden toivon löytävän uuden kodin.

Nämä ovat kohtuullisen isoja, halkaisija 7 cm. Näin heijastinkankaallekin tulee kokoa 4 cm joten turvallisuus on taattu.

Takapuolelle ompelin (käsin) rintaneulakiinnikkeen. Käytän näitä lukituksella varustettuja rintaneuloja, pysyvät ainakin käytössä paremmin.Tätä isoa kokoa tilasin viime talvena vahingossa, mutta näihin ne sopivat täydellisesti. Väriskaalaa tuli, mustasta mustalla heijastinkankaalla oikein hailakan vaaleanpunaiseen harmaalla heijastinkankaalla.

Kuopus seurasi työskentelyä tarkkana ja kertoi haluavansa myös tällaisen. Lupasin tehdä pienemmän, mutta värivalinta tuotti päänvaivaa. Juuri ja juuri värit osaava neitokainen päätyi onnekseni ruskeaan, pohja oli nimittäin valmiina hanska-operaatiosta. Tälle pienelle tuli kokonaisuudessaan kokoa vain 4 cm ja on mielestäni aivan syötävän söpö. Eipähän jäänyt pyörimään pöydälle tuokaan.

Hanskat tiskiin

2010-10-11T09:46:00.000+03:00

Alkaa olla sen verran kylmät ilmat, että päiväsaikaan pikkureissullekin tarvii laittaa hanskat käteen. Niitähän tässä talossa riittää ja kaikki niin samannäköisiä.

Jatkoin taas samalla linjalla eli takkiin sopivan väristä puuvillakangasta, siihen koneella kiinni mustaa heijastinkangasta ja nyt jouduin ihan käsin ompelemaan nämä kiinni....

Hyvin heijastaa.

Ja nätiltä näyttää! Tein vielä rintaneulamallisenkin takkiin kiinnitettäväksi, mutta sitä en hoksannut kuvata.

Farkkua

2010-10-09T20:29:00.002+03:00

Kun kerran vauhtiin on päästy niin käsittelyyn pääsi kaverin vanhat farkutkin. Korkeutta tällä kassilla on 36 cm, leveyttä 33 cm ja kahvan pituus metrin luokkaa. Kahvaan ompelin vihreän raidan, minulle poikkeuksellista...

Nappulat ompelin farkkuun kiinni mustalla langalla, mutta alalankana käytin läpinäkyvää ompelulankaa joten ei pitäis häiritä sisäpuolellakaan. Niin, koneella siis, minä kun en ompele mitään käsin jos ei ole ihan pakko enkä usein silloinkaan.

Sisäpuolelle ompelin papukaijalukon ja kanttasin reunan tuolla vihreällä puuvillakankaalla jotta olisi varmasti samanväristä.

Nokkelimmat jo varmaan sen arvasivatkin, mutta kyllä, heijastimethan ne nuo mustat keskustat ovat :)

Mustaa

2010-10-08T10:38:00.015+03:00

Tällaisen mustan kassin ompelin tuossa taas illan ratoksi, neliöhän siitä tuli ihan vahingossa eli metrin mittaisen kahvan päässä roikkuu 36 cm leveä ja korkea hieman vahvemmasta puuvillankankaasta tehty kaunokainen. Koristeeksi kassiin pääsi kankaasta tehty punainen "nappula" ja itse päällystetty nappi.

Kassin suuaukon huolittelin sisäpuolelta punaisella vinonauhalla ja papukaijalukko roikkuu kaulanauhan pätkässä sisäpuolella. Tässä kaulanauhassa on heijastin-painatus ja siitä syntyy aika jännä apukeino, jos esim. kaivat hämärässä ulko-ovella avaimia kassista. Tikkaukset sekä suuaukossa että kahvassa on punaiset, tulee kivasti väriä.

Mitä erikoista tässä sitten on? Äkkipäätään ajateltuna ei yhtään mitään, mutta tadaa! Musta, itse päällystetty nappi onkin päällystetty mustalla heijastinkankaalla, joka heijastaa mielettömän hyvin. Tämä kuva on otettu ihan sisätiloissa taas vain pokkarin salamaa käyttäen. Myyjäliikkeen mukaan musta heijastinkangas ei yllä harmaan kanssa samoihin mittaustuloksiin, mutta täyttää kuitenkin EN471 standardin. Enemmän kuin riittävä, sanoisin näin kirjaimellisesti keittiökokeilun tuloksena.

Söpöä ja sydämiä

2010-10-06T08:35:00.016+03:00

Minullahan on sellainen välillä jopa rasittavakin tapa saada päähäni mitä ihmeellisempiä asioita kun näen jotain. Tämä koskee erityisesti ja nimenomaan käsitöitä ja sivumausteena voisi käyttää myös sanaparia "hullut kokeilut". Nämä pienet sydämet suorastaan huusivat minua kirpputorilla ja idea tuli päähän siinä ihan samantien.

Kaksinkertainen heijastinkangas takaa näkyvyyden, mietin myös rintakorukiinnitystä mutta toisaalta nämä ovat niin pieniä, 4 cm, että ne voi vallan hyvin laittaa roikkumaankin rintaan. Pienen kokonsa ansiosta nämä on helppo myös pujottaa vaikka suoraan vetimeen.

Tämä kuva on otettu pokkarin salamaa käyttäen mutta ihan päivänvalossa.

Avainnauhakokeiluja

2010-10-03T12:08:00.004+03:00

Näyttää siltä, että tästä syksystä on tullut "pitkään ajatuksissa olevien kokeilujen toteuttamissyksy". Varsinaiset koruharrastelijat ovat jo pidempään tehneet mielettömän kauniita avainnauhoja kaikenlaisista helmistä. Minä yritän olla laajentamatta tarvikevarastoa (päinvastoin) mutta avainnauhoja on tehnyt mieli jo pitkään kokeilla. Eikä se ole niin helppoa, kuin mitä kuvittelisi, ainakaan jos lisätään mukaan jo aiemmin mainitsemani perfektionismi.

Kirpputorilta löytämäni mielettömän kauniit mustat, isot puuhelmet innostivat nyt sitten vihdoin kokeilemaan. Kokeilujen tuloksena syntyi muutama uniikki nauha.

Nauhana näissä on musta organzanauha, yhdessä sen kaverina on punainen satiininauhan pätkä, joka heijastimista on jäänyt. Pujottelin vuorotellen isoja ja pieniä helmiä hieman erilaisissa järjestyksissä, jotta jokainen olisi yksilö. Halusin laittaa näihin myös avainnauhoista jääneen turvalukon, ettei vain kukaan kuristuisi nauhaan.

Pyörylöitä

2010-10-01T10:42:00.001+03:00

Minähän en laita mitään roskiin, en siis niinkö ihan mitään. Heijastimia ommellessa joka pätkä ja pala pannaan visusti talteen, koska niitä voi tarvita joskus. Ja sitten, kun se inspiraatio tulee, toivoisi, että roskia olisi enemmänkin!

Nämä viehättävät rintakorut on valmistettu farkun jämistä ja ohuesta heijastinlangasta. Ronskisti vaan koneella päältä ja kyllä pysyy! Halkaisija näissä 4 cm.

Nämä ovat samojen farkkujen jämistä mutta näissä on kaverina 1,5 mm "leveää" heijastinnauhaa, ja edelleen siis täysin roskista. Halkaisija 7 cm.
Näissä puolestaan on hyödynnetty heijastinkankaan jämät. Esim. tähtiä tehdessä tulee ihan hirveästi pieniä hukkapaloja, niin paljon, ettei visu ihminen melkein raskisi tehdä niitä :D

Heijastaako nämä muka sitten? Taas metrin etäisyydeltä pimeässä pokkarin salamaa apuna käyttäen voidaan todeta, että kyllä muuten heijastaa!! Isommat, roikotettavan malliset ovat kaikki kaksipuoleisia.

Liekki

2010-09-28T18:31:00.004+03:00

Jokaisessa kodissa tulisi olla toimivan palovaroittimen lisäksi sammutuspeite, mieluiten keittiön seinässä kuten meillä. Siinä se roikkua nakottaa käden ulottuvilla hellan lähellä ja näyttää ah, niin kauniilta. Empä ole jaksanut/viitsinyt/joutanut/ehtinyt tehdä asialle sen kummemmin mitään, enkä tehnyt varsinaisesti vieläkään mutta ystäväni sammutuspeitteelle kyllä.

Onhan se nyt vähän eri näköinen... Alkuperäinen suojapussi on mielestäni liiankin iso, tästä uudesta tuli aavistuksen ahdas, mutta toimii täysin eikä ole ihan järkyttävän täyteen ahdetun näköinen. Liekkikuvio ja sammutuspeitteen punaiset remmit kielivät sisällöstä joten turvallisuus ei pitäisi olla uhattuna. Toki alkuperäisessä on käyttöohjeet, mutta moniko niitä tositilanteessa lukee?

Liekin kiinnitin liimaharsolla ennen ompelua, tulee pikkusen paljon siistimpää jälkeä niin. Kuvassa tarkkasilmäisimmät huomaavat violetin tussin jäljet, ne ovat hävinneet jo siinä vaiheessa kun suojus pääsee uuteen kotiinsa Helsinkiin.

Sen verran komea tuosta tuli, että ehkä jaksan nyt innostua ompelemaan itsellekin samankaltaisen... Pussin tein markiisikankaasta jotta se kestäisi myös käytössä. Tietysti ensisijaisesti toivotaan, että roikkuu vain koristeena :)

Joka tytön unelma

2010-09-26T09:56:00.006+03:00

Myös Hello Kitty pääsi seikkailemaan pussukoihin. Isoon laitoin kaksi nepparia ja tämä on se "alkuperäinen" malli, mistä koko idea on lähtenyt. Tällä pussukalla on korkeutta 28 cm, leveyttä 25 cm.

Pienempiin laitoin yhden nepparin ja kylläpä ikävästi paistaa valoa vasten tukikangas läpi... No tuleepahan selväksi, että vahvistettu on! Kuvaaminen syyspimeällä pokkarilla ei ole mitenkään miellyttävää puuhaa. Pitäisi kehitellä joku hyvä valaistu paikka kotona, mitä ei tarvitsisi purkaa aina päivän päätteeksi.
Vasemmanpuoleisessa takapuoli on keltainen, vuori vaaleanpunainen. Oikeanpuoleinen on päältä keltainen ja sisältä vaaleanpunainen. Koko on suunnilleen sama molemmilla, noin 20x20 cm.

Jotta hommissa ei pääsisi liian helpolla, tupsahtelee päästä mitä hassuimpia ideoita. Neppareiden kanssa menikiin sitten taas hifistelyksi kun halusin keskustaan toisen kankaan.

Joskus vain välähtää, minulla jopa liian usein. Onneksi ideat on toisinaan myös toteutettavissa ja niin syntyivät nämä kaksi heijastinta. Hävyttömän helppoa, silittää vain heijastinkankaan merkkiin kiinni ja ompelee menemään. Ompelee siksi, että heijastin on altis huonollekin säälle enkä tiedä miten mahtaa liima sitä kestää. Muistin jopa ensimmäisen puolessa välissä omistavani läpinäkyvän paininjalan joten homma helpottui entisestään...

Pussukat etsivät uusia koteja, heijastimet ovat päässeet jo reppuihin roikkumaan :)

Miffyn seikkailut

2010-09-24T10:21:00.004+03:00

Ajattelin alkaa tyhjentämään kaappeja oikein toden teolla, lähinnä projektina ommella valmiiksi kankaita, käyttää keräämiäni somisteita ja koristeita jne... Myyjäiset on tulossa taas joulukuussa joten eipä tämä pahitteeksi ole jo tässä vaiheessa vuotta.

Käsittelyyn pääsi silittämällä liimattavat kangasmerkit. Olen ollut aina hyvin skeptinen näiden liimojen suhteen, mutta tosi hyvin pysyy kyllä, positiivista! Pussukka on pikakassin ohjeella ommeltu ja siinä on neppari sulkemista varten. Ei mitenkään tiivis mutta käytännössä tämä malli on perheessämme hyväksi todettu kaikenlaisten pienten tavaroiden kuljettamiseen. Tällä on korkeutta 18 cm ja leveyttä 21 cm.

Multipersoona pääsi myös kuumailmapallo-lennolle. Malli on sellainen, jota on pitänyt testata monet kerrat ja vihdoin sen toteutin. Vuorikangas on keltainen eikä vihreä, ei tuo kuvaaminen suju ihan aina vieläkään... Leveys 21 cm, korkeus kokonaisuudessaan 18 cm.

Neljän suora

2010-09-21T08:55:00.002+03:00

Kirpparilta ostamaani neljän suora -peliin ei tullut mukana rasiaa. Peli on pyörinyt kaapissa, nappulat pienessä muovipussissa. Ompelin pussin ihan vaan tavallisesta lakanakankaasta mutta pelin värejä mukaillen.

Tulipa testattua kristallimuoviakin sitten vihdoin samalla. Eihän tuo metrin pätkä ole ollut kangaslaatikossa kuin reilun vuoden odottaen, että "teen siitä jotain". Käytin varmuuden vuoksi teflonpaininjalkaa ommellessa, en nyt jaksanut alkaa testaamaan onnistuuko tavallisella kun kerta oli mahdollisuus paininjalka vaihtaa.

Onko järkee vai ei...

2010-09-18T18:35:00.001+03:00

Käsityöaiheisilla palstoilla on, sen vähän mitä olen seurannut, kritisoitu jonkin verran käsitöiden lahjoittamista hyväntekeväisyyteen. Itse olen pienessä mittakaavassa lahjoittanut heijastimia arpajaispalkinnoksi tms, jos tarkoitus on ollut minulle itselleni hyvin tärkeä. Ensisijaisesti kuitenkin mieluummin lahjoitan tekemiäni tuotoksia lähipiirille ja/tai hyvin usein teenkin jotain jollekin tietylle ihmiselle häntä ajatellen.

Yksi asia, mikä pistää ihan tosissaan vihaksi on työn hinnan polkeminen. Näitähän valitettavasti riittää. Eilen alkoi ns. keittää oikein kunnolla. Jos tämän tekijä olisi ollut paikalla, olisin varmasti antanut sanaisen arkkuni laulaa.

Anteeksi vaan, jos jakeluuni ei millään mene se, että joku myy kolmella ja puolella eurolla ommeltua, vuoritettua kauppakassia ja täytettyä avainperää. Mikä ihmeen järki tässä on, vaikka olisi saanut kaikki tarvikkeet ilmaiseksikin? Nopeimmillaankin pelkästään kassin kappaleiden leikkaamiseen ja ompelemiseen kuluu useita minuutteja puhumattakaan tuosta täytetystä avainperästä. Karkeasti arvioituna tuota yhdistelmää ei saa tehtyä edes puolessa tunnissa, vaikka kuinka nopea olisikin. Tämä näky oli itsepalvelukirppiksellä ja näitä oli useampi kappale. Ei siis taida olla kyse yksittäisestä vaikkapa lahjaksi saadusta setistä vaan ihan tekemällä tehdystä. Nolla perässä olis ollut kohtuullinen.

Olen vihainen, pahoillani ja turhautunut.

Toisen roska on toisen aarre

2010-09-17T13:48:00.004+03:00

Olen jo pitkään kirpputoreja kierrellessä katsonut kaikenlaisia virkattuja juttuja "sillä silmällä" ja tämän pienen taskun nähdessäni en voinut enää vastustaa kiusausta. Idea sen uudeksi käyttötarkoitukseksi tuli päähän melkein välittömästi. Alkuperäistä käyttötarkoitusta en tiedä, mutta mielestäni tämä sopii täydellisesti käännettynä nurinpäin pieneksi taskuksi vaikkapa puhelinta varten.

Tasku päätyi kassiin, ompelin sen ronskisti koneella kiinni. Kassin ompelin mukaillen Marimekon yksinkertaisen olkalaukun mallia, jollaista olen itse käyttänyt koko kesän ahkerasti.
Kassin korkeus on 38 cm, leveys 29 cm ja kahvalla mittaa metrin verran niin, että se on helppo heittää myös yli olan.

Sauman ompelin ja tikkasin kassin sivuun, tikkaukset mustalla ja vihreällä langalla. Kassiin kiinnitin myös magneettinapin ja löytyypä sisältä papukaijalukkokin, joka jäi kuvaamatta.

Pieni ääni sisälläni huutelee aina välillä käsiä koukun varteen. Osaan kyllä ommella joo, mutta virkata en sitten niin ihan yhtään. Ehkäpä jonain päivänä kärsivällisyys riittäisi opettelemaan...

Tähtihetkiä

2010-09-13T12:59:00.008+03:00

En ole koskaan tullut toimeen painonappien kanssa, vasaralla niitä lyödessä aina joku piikki pilkottaa väärästä kohtaa, nappi mee läjään tai vinottain ja muuta tuskaa. Nyt sirkkarenkaita kiinnittäessä olin taas tämän tuskallisen ongelman edessä ja kun vielä lisätään työskentelyyn täydellisyyden tavoittelu ja omien virheiden sietämiskyvyn täydellinen puute, ei siitä hyvää seuraa... Päätin nyt, että onhan tähän pakko olla joku konsti jos niin moni siinä onnistuu ja marssin paikalliseen erittäin asiantuntevaan liikkeeseen huolineni. Myyjä kertoi tuskailleensa ihan samojen ongelmien kanssa, ja että ratkaisu on nepparipihdit. Whaaat, siis mitkä??

Prymillä on tartuttu ongelmaan jo ties kuinka kauan sitten, heidän valikoimiinsa kuuluu siis pihdit joilla painonappien ja renkaiden kiinnittämisessä ei oikeastaan varmaankaan voi epäonnistua. Kuvassa näkyvässä rengaspaketissa on pihti-symboli, pakkauksessa renkaisiin sopivat vaihdettavat kiinnitysosat ja homma sujuu helpommin kuin tanssi! Pihtien kanssa yhteensopivia tuotteita löytyy melkein joka koossa, suurimpiin renkaisiin pihdit eivät käy joka on ihan ymmärrettävää.

Kuvassa on siis rengaspakkauksessa ollut teräosa, jolla ensin tehdään juuri oikeankokoinen reikä kankaaseen.

Tämän jälkeen vaihdetaan valkoinen muoviosa pihteihin ja yksinkertaisesti painetaan rengas (tai painonappi) kiinni. Käsivoimia pihtien käyttämiseen ei tarvita ja jälki on todella siistiä, kuin suutarilla!

Sydämet ja neliöt saivat jatkoa tähdistä, joissa materiaalina kierrätetty ripsiliina, heijastinkangas ja -lanka. Kokoa näilläkin on, noin 9 cm.

Kaverille kans

2010-09-10T10:32:00.003+03:00

Poikin ja miesten heijastimista kun on niin paljon ollut puhetta niin pitihän se tehdä vastapaino sydämille... Käsittelyyn pääsi kaverin vanhat farkut, heijastinkangas ja heijastinlanka.

Näitäkin tein useammalla eri kiinnitysvaihtoehdolla. Farkkukankaasta ompelin nauhaa kunnolla tikaten. Minulle on hirveän tärkeää se, että tekemäni työt ovat oikeasti kestäviä ja käytännöllisiä eikä vain hetken ilo.

Sirkkarenkaiden kiinnityksiin en ole oikein tyytyväinen, mutta helpotusta siihen on toivon mukaan tulossa, josta myöhemmin lisää.

Teho on mieletön, aivan kuten sydämissäkin!

Sydämellistä

2010-09-08T11:05:00.002+03:00

Näin yhdessä liikkeessä vanhasta poppanasta tms. ommellun avainperän, toisella puolella oli tavallinen kangas ja huokaisin syvään "miksi taas". Olen itse asiassa aika yllättynyt ja suoraan sanottuna jopa todella pettynyt siihen, miksi heijastimateriaaleja käytetään niin mahdottoman vähän. Valikoimaa kyllä löytyy kankaasta ohueen heijastinlankaan ja tarvetta olisi kyllä, heijastimille siis.

Kopioin idean parantelua varten välittömästi ja hankin paikalliselta kirpputorilta naurettavan halvalla ripsiliinasta olevat pöytätabletit ja kangaskaupasta heijastinkangasta. Niistä syntyi sitten tällaisia, molemmin puolin heijastavia sydämiä.

Ja kyllä ne heijastavatkin! Erityisesti kiinnitän itse huomiota tuohon ohueen heijastinlankaan, jota on vain neljä riviä vierekkäin. Se riittää vallan mainiosti pelastamaan hengen. Kuva on otettu pimeällä noin 1,5 metrin etäisyydeltä pokkarikameran salamaa käyttäen.

Ja sitten katosi taas se kuuluisa mopo... Näihin sopii ihanasti kaikki mahdolliset kiinnitysvaihtoehdotkin. Papukaijalukon pujotin satiininauhaan niin, että sen voi vaihtaa halutessaan vaikka hakaneulaksi. Kokoakin näillä on, korkeus noin 8 cm.

Tyynysotaa

2010-09-05T09:26:00.005+03:00

Viime talvena törmäsin eräässä paikallisessa liikkeessä aivan mielettömän ihanaan käsityönä valmistettuun käsilaukkuun ja poimin siitä nimen mieleen. Ihastuin ikihyviksi sivuja selatessani tekijän tyyliin ja materiaalivalintoihin. Laukkua en ole hankkinut vieläkään mutta jotain sentään.

Ostin nimittäin pellavaisen koristetyynyn, joka sopi kuin nenä päähän silloiseen olohuoneeseeni.

Tyyny on ollut koristekäytössä ja sen kaverina sohvalla on maanneet epäsopivan väriset isommat tyynyt. Olohuonekin on vaihtunut välissä mutta uusille tyynyille on ollut tarve. Viikonloppuna perinteiseksi muodostuneella "terapiareissulla" Ikeaan alkoi tyynyongelma ratketa. Sieltä nimittäin löytyi palana painettua pellavaa, Ikea PS Tott sopii aivan täydellisesti pienen tyynyn kaveriksi. Nämä ovat kuin luodut toisilleen!

Isoja tyynyjä tein kaksi, mutta pitihän alkuperäiselle koristetyynylle olla kaveri myös... Idea lähti SPR:n Kontissa näkemästäni pöytäliinasta, jota tosin en raskinut ostaa, onneksi. Löysin nimittäin lempparikaupastani täydellistä puuvillapitsiä ja näin sain uusista tuotteista tyynynpäällisen edullisemmin, kuin mitä olisin maksanut pelkästä pöytäliinasta.

Ja kuka tämän alkuperäisen tyynyn takana sitten on? No sehän on oululainen Satu Pyhänniska, jonka tuotteisiin pääsee tutustumaan esimerkiksi osoitteessa http://www.satup.fi/ Suosittelen!

Vähä häävimpi keittiöpyyhe

2010-08-31T13:29:00.007+03:00

Toisesta projektista jäi yli 100% pellavaa ja pätkä puuvillapitsiä. Experimentaalinen kokeilu tuotti tulokseksi 60 cm korkean ja 46 cm leveän pyyhkeen.

Kokeilu tämä oli siksi, että halusin jostain käsittämättömästä syystä ommella kappaleet yhteen neulaa nostamatta. Ja sehän onnistui! Ripustuslenkin tikkasin vielä päältä, jotta se pysyy kuosissa.

Pitsin ompelin kudottuun reunaan josta tulee samalla kaunis, elävä raita.

Pellava on minulle uusi materiaali, sitä oli helppo käsitellä ja vaikka kutistuspesun jälkeen kangas oli ihan rutussa se oikeni silittäessä helposti, jopa helpommin kuin puuvilla. Käsittämättömintä tässä projektissa oli se, ettei tarvikkeita jäänyt määrättömästi yli vaan sekä pitsi että kangas hupenivat pyyhkeeseen. Tämä tarkoittaa myös sitä, että pyyhe on uniikki :)

Kaikenlaista

2010-08-23T21:25:00.006+03:00

Niin se vaan on reilu kolme kuukautta vierähtänyt eikä voi kehua, että ompelu-akselilla olis saanut paljoakaan aikaiseksi. Nyt taas illan pimetessä heijastihullu aktivoituu...

Vähän miehekkäämpää mallia on pyörinyt mielessä ja tällaisia sain fleecestä aikaiseksi.

Neliön koko ~4,5 cm ja heijastin ~3cm leveä. Nauha on kaulanauha-materiaalia, josta myös papukaijalukko peräisin.

Nämä ovat suunnilleen samaa kokoa, mutta kokonaan uusista materiaaleista.

Korokkeen korotus

2010-05-13T18:34:00.004+03:00

Erinäisistä syistä johtuen yksi perheen lapsista kulkee aika paljon taksilla ja sellaisia matkoja, että kuljetan häntä ja lain vaatimaa koroketta taksimatkojen jälkeen myös kävellen tai pyörällä. Yksi kauppakassi, ihan teollisesti valmistettu, on sattunut olemaan sopivan kokoinen mutta minua on häirinnyt se, ettei kassi ole koskaan siellä, missä koroke.

Ensimmäisenä ompelin kassin, joka oli tarkoitus saada sitten jotenkin ujutettua korokkeeseen kiinni. Kassiin tuli tietysti myös heijastimet.

Toisena keksin keinon, miten saan kassin pysymään korokkeen matkassa. Liimasin korokkeen pohjaan tarranauhaa, ompelin vastakappaleet kankaan palaseen ja sain aikaiseksi oikein toimivan taskun. Korokkeen pohja on hieman kupera, joten se jää tasaiseksi ja toki kankainen kassi antaa periksi kun se painuu auton istuinta vasten. Taskukankaassa on vielä lapsen nimi erilliseen nauhaan kirjoitettuna, helppo vaihtaa jos koroke joskus lähtee kiertoon.

Sitten päästäänkin vaiheeseen "missä mun mopo on"... Pitihän se saada aiempi poikamainen pehmustekin sävy sävyyn. Kyllä nyt passaa neitien ajella!

Ja mulla ei ihan varmasti olis ollut mitään parempaa tekemistä, ei takuulla. En keksi kuin kahdeksan hommaa jos mietin kuusi sekuntia. Elämässä on tapahtumassa sellaisia mullistuksia, että ompeluhommat ovat jääneet ja jäävät pakosti vähemmälle.

Työkiireitä ja työtarpeita

2010-04-02T08:42:00.007+03:00

Ihanaa olla töissä! Koulutukseeni kuuluu siis myös pidempi työharjoittelu, jossa osoitetaan ammatillinen osaaminen näyttötutkinnoin. Pari työviikkoa on hujahtanut ihan tuosta vaan ja työelämä on osoittanut tietynlaisia tarpeita. Niitä vastaamaan kaivoin laatikosta erityisen omituisen värisen ohuen Marimekon kankaan. Kankaaseen kun silitti tukikankaan, tuli siitä tarpeeksi jämäkkä.

Pussukka palvelee parin puhelimen ja avaimen kuskaamisen mukana. Sinne pitää myös mennä pieni määrä kolikoita lounasta varten sekä tietysti muistiinpanovälineet. Päivän käytön jälkeen fiksasin pussukkaa muutamalta osin ja yksi osa oli kuminauhasta lenkki kynää varten, pysyypähän paremmin käden ulottuvilla.

Aiemmin hehkuttamassani Marimekon tehtaanmyymälässä myydään myös esim. vetoketjupusseja. Sieltäpä on hankittu pussukan vetoketjut, hartaasti ja huolella säilötyt, jotka käytetään "sitten joskus", kun tulee tarpeeksi arvokas käyttökohde.

Ja voi itku, mikä pettymys, kun toisesta vetoketjusta hajosi vedin jo ehkä noin kolmannella vetäisyllä!

Korvasin vetimen punotulla langanpätkällä, vaikka tiedän, ettei tuo tule käytössä yksinkertaisesti kestämään. Olen hirveän tarkka yksityiskohdista ja täytyy vaikkapa pääsiäisvapailla ideoida tuohon nyt joku kestävämpi, mutta myös toimiva korvike.

Avaimille oli ihan pakko ommella avainperä kännykorun periaattella. Täydellistä.

Pussukan ompelussa tuli taas tenkkapoo, kun ajattelin fiksuna tyttönä olla ompelematta alataskuun kokonaista vuorta. Kiitokset taas sinne opettajalle, jonka neuvoilla sain pussukan kasaan. Tosin vetoketjuvetimen irrottua piti pistää vähän uusiksi, näyttää pussukalle ratkojaa ja tehdä "oikeaoppisesti"...

Melekosta värkkäämistä

2010-03-26T19:05:00.000+02:00

Tiijäkkö nää, mitä se värkkääminen on? No sehän on semmosta väkertämistä eli näpertämistä. Ja siitä on tämä heijastin tehty. Olen aiemmin tehnyt ihan vaan heijastimien ripustamiseen langasta ja heijastinlangasta roikottimia, mutta innostuin hommasta niin, että tein samalla tekniikalla heijastimen takkini rintapieleen.

Lankana musta Seitsemän veljestä, joka on ensin punottu heijastinlangan kanssa ja sitten punottu pätkä on punottu vielä uudestaan. Solmuja päihin ja taite, siinä kaikki.

Aiemmin kerroin takkini revenneestä saumasta ja sen korjauksesta, ja myös jatkojalostamisesta... Tein sitten takkiin toisiinsa sopivat heijastimet vetimiin ja sivuun. On kyllä mahdottoman kätevä tuo kiinnityssysteemi, heijastimia on helppo vaihtaa oman mielen mukaan.

Maailman paras kauppakassi II

2010-03-21T09:31:00.001+02:00

Edellisellä Helsingin reissulla pari kuukautta (!!!) sitten suoritin jo perinteeksi muodostuneen reissun Marimekon tehtaanmyymälään Herttoniemeen ystäväni kanssa. Aiemmin samasta paikasta oli ostettu samassa seurassa kangas, josta sitten valmistui "maailman paras kauppakassi". Tällä reissulla ei voinut taaskaan vastustaa kiusausta ja mukaan lähti pari metriä tätä ihastuttavan raikasta markiisivahvuista kangasta.

Kassia paransin vielä entisestä ompelemalla siihen heijastinlankaa. Ohuen heijastinlangan ompeleminen onnistuu ompelukoneellakin, kun puolaa sen käsin ja käyttää alalankana. Päällylankana käytin läpinäkyvää ompelulankaa, joten kääntöpuolellakaan ei mitään näy. Ihan niin kuin sillä nyt olis väliäkään, mutta kuitenkin...

Valokuvauksessa en ole päässyt vielä itseäni tyydyttävään tulokseen heijastimien kuvaamisessa, tämä kuva lähti ystävälle multimediaviestinä vielä kassin valmistumisen alkuvaiheessa. Mieletön lopputulos!

Samalta reissulta lähti mukaan myös aivan ihastuttavia vetoketjuja huippu halvalla. Vaikka vähän syrjässä onkin, niin tuo tehtaanmyymälä on käymisen arvoinen paikka!

Munaa mulle!

2010-03-16T19:00:00.003+02:00

Tai no ei oikeastaan mulle, mutta ystävälleni... Maunon ja Epun henkilökunta aikoo askarrella joitain ihme leluja pojille ja niihin olisi hyvin tarpeellisia yllätysmunien sisällä olevat muoviset munat.

Turhan tarkkaa tämä touhu ei ole, vaan käyttöön kelpaa kaiken muotoiset ja melkein kokoisetkin munat, joita otetaan mielellään vastaan. Lapseni ovat varmasti ikionnellisia tästä pyynnöstä, koska sehän tarkoittaa vain mieletöntä määrää yllätysmunia, joiden sesonki on juuri alkamassa... Jos sinulla on innostusta kierrättämiseen, heitä kommentilla tai sähköpostilla!

EDIT: Ystäväni sai todella ison kasan munia, joten näille ei ole tarvetta enää. Kiitos lahjoittajalle minunkin puolestani :)

Mäntsälä mielessäin...

2010-02-28T20:21:00.003+02:00

Ikeassa myydään laadukkaita kankaita edulliseen hintaan ja sieltäpä löytyi tähänkin laukkuun kangas. Paksuudeltaan markiisin ja lakanakankaan välimaastosta ja ihana kuvio. Värit eivät ole juuri omani mutta eipä ole kassikaan :)

Vetoketjun päähän ompelin tällä kertaa heijastimen. Vetoketjukaitaleen ompelin päällikankaasta.

Keskikappaleen saumassa on tarrallinen pieni tasku, tämä on osoittautunut oikein hyödylliseksi muutokseksi kyseisen laukkumallin kohdalla. Sisällä tietysti papukaijalukko, vuori oranssia lakanakangasta.

Tämä laukku matkaa Mäntsälään ja minä mietin, koska saisin toisen ommeltua noista jo jonkin aikaa leikattuna olleista palasista...

Sanat eivät riitä kertomaan...

2010-02-04T16:28:00.003+02:00

Kuinka paljon tällä hetkellä sapettaa, ottaa päähän, jurppii, ahistaa plus läjä suomen kielisiä kirosanoja.

"Huomioittehan, että Itella korvaa pääsääntöisesti ainoastaan sellaisen lähetykset, jotka ovat lähetysten seurannan piirissä." Vais niin. Miksiköhän muunlaisia palveluja sitten on ylipäätään tarjolla?? Aaaarrrrghhh! Tämä ei jää tähän.

Kierrätystä kotisohvalta

2010-01-28T11:47:00.004+02:00

Pakko mainita pari minulle uutta sivustoa, jotka ideoineen vaikuttavat hyvältä. Ihmisillä kun on tapana rahdata käyttökelpoista tavaraa roskikseen liiaksikin.

Esittele kuvin ja/tai sanoin vaihdokkaasi (= käsityö tai käsityötarvike) , sekä määrittele mihin olisit luomuksen valmis vaihtamaan. Vaihtorissa eivät eurot toimi, ts. tämä ei ole kirpputori tai myyntikanava. Toimituskuluista sopivat osapuolet keskenään.

http://vaihtori.blogspot.com/

Toinen kierrätyspalvelu toimii sitten laajemmalla tasolla.

Netcycler on käytetyn tavaran vaihto- ja lahjoituspalvelu. Kun jokin tavara käy sinulle tarpeettomaksi, palvelu auttaa löytämään sille uuden omistajan. Palvelun avulla voit vähentää uuden tavaran ostamista ja hankkia tarvitsemasi tavarat helposti käytettynä.

www.netcycler.fi/

Pikavilkaisulla myös toive-osio vaikuttaa hyvältä, olisi helpompaa kierrätystä, kun toiveet ja tavarat olisivat samalla sivustolla.

Harmittaa!

2010-01-21T12:47:00.002+02:00

Ja ärsyttää, ottaa päähän ihan tosissaan eikä tiiä miten päin olis!

Posti on hukannut tai väärin jakanut kaksi heijastinta sisältävän kuoren. Niin luotettavana kuin itseään tuo kyseinen laitos pitää, olen tähän saakka lähettänyt kaikki tavarat tavallisena kirjeenä jo ihan kustannussyistä. Nyt siihen pitää mitä ilmeisemmin tehdä loppu. Kamalan järkevää, 80 sentin postikululla kun kulkee useampi heijastin joka ei montaa euroa maksa itsessäänkään. Seuraava vaihtoehto taitaa olla kirjattu kirje, hinta 4,65 e. Jippii.

Kaiken hyvän lisäksi katoamisilmoitusta=korvaushakemusta ei voi tehdä sähköisesti vaan se on toimitettava kirjallisena Postille. Ja tietysti juuri nyt minulla on niin kamalan kipeä olo, ettei oo tosikaan. Voi hemmetti soikoon sanon suoraan!

Pakko on, vaikkei jaksais

2010-01-15T12:53:00.006+02:00

Tasan viikko sitten sain itselleni elämäni ensimmäisen untuvatakin. Pitkän, ihanan ja lämpimän, mutta ei heijastimia... Punoin villa- ja heijastinlangasta vetimiin pätkät ja tein samasta yhdistelmästä hakaneulalla varustetun roikkuvan version kukkaheijastimesta. Eilen huomasin heijastimen olevan poissa, ja sivusaumassa ammottavan aukon...

Mietin, että miten ihmeessä tuo on edes revennyt noin, kun en ole huomannut tarttuneeni mihinkään ja heijastin oli hakaneulalla kiinni saumassa. Takin vedenpitävää pintaa en viitsinyt rikkoa, saumoja ei ole teipattu. Mietin samalla, miten ihmeessä asia korjataan niin, ettei samaa pääse tapahtumaan uudestaan ja ajattelin, että ompelen saumaan jonkun lenkin korjatessani sen. Tässä näin kuitenkin sen ongelman, että voisihan sauma revetä lenkistä huolimatta.

Aamulla välähti! Kaulanauhoissahan käytetään turvalukkoja, jotta kukaan ei hirttäytyisi niihin vaan nauha katkeaisi turvallisesti ja olisi vielä korjattavissa. Sakset siis käyttöön.

Ompelin turvalukon toisen kappaleen kaulanauhan pätkästä roikkumaan saumaan.

Ja vastakappaleeseen ompelin heijastinnauhan. Tässä kuvassa pilkahtaa myös punottu pätkä, älkää ihmetelkö painovoimaa, kuva on otettu hieman erikoisesta kulmasta :D

Koska noita kaulanauhoja nyt "sattuu olemaan", tuohon voi ommella vaikka minkälaisia virityksiä. Ja mikä parasta, sauman ei pitäisi enää revetä. Jos heijastin jää kiinni johonkin, irtoavat turvalukon kappaleet toisistaan ja joku muu voi poimia heijastimen talteen...

Samaa ideaa olen ajatellut myös kasseihin, joissa voisi käyttää pesun ajaksi irrotettavaa heijastinta. "Pakon edessä" ompelukoneen ääressä voi saada myös inspiraatioita, ja toivoisin nyt, että tämä matalapaine kohenisi edes hieman ja saisin jotain oikeaakin aikaiseksi...

Pinkistäkö piristystä?

2010-01-13T19:10:00.007+02:00

Vuoden alku on ollut hyvin väsyttävä, mitään erityisen kummallista ei ole tapahtunut, mutta puhti on täysin pois. Välillä on päiviä, ettei mikään tunnu miltään eikä asiat suju, vaikka päällään seisoisi.

Olen minä joskus ollut ahkerakin, ja siitä todisteita alla. Pussukoiden mitatkin on olemassa, siinä A4-kokoisessa ruutuvihkossa, jonka maa tuntuu nielaisseen...

Näissä on itse värjätty kangas, fuksian värinen vuori ja lenkki papukaijalukkoa varten.

Tästä kankaasta on muutama pikkutyttö saanut aarteilleen pussukan, voisihan tällaista isompikin tyttö käyttää ;)

Tämä kangas-söpöliini on tilattu Jenkeistä, kun vaan raskis käyttääkin vielä.

Ja kuvatkin on hailakoita *huoh*.

Pöytäliina

2009-12-26T22:55:00.002+02:00

Viime keväänä koulujen päättäjäispäivänä päätimme rakkaan vanhan ystäväni, entisen naapurini kanssa lähteä kiertelemään kirpputoreja. Ja voi itku, miten kivaa meillä olikin ja kuinka mahdottoman hyviä löytöjä me tehtiin!

Yhdeltä kirppikseltä löysin vanhan pöytäliinan autenttisine kahvitarhoineen. Olen siitä ommellut pehmustetun pussukan omaa kameraani varten, koristellut yhden pyyhkeen ja sen jälkeen se on ollut siististi viikattuna laatikossa, koska en ole sitä raskinut käyttää. Näin mulle käy ehkä noin 95 prosenttisesti kaikkien kangasostojen kanssa...

Nyt niitä on sitten kuitenkin ihan kaksi kappalein! Isomman korkeus 17cm ja leveys 17,5cm. Pienemmän korkeus 13,5cm, leveyttä 17cm.

Molemmissa on oranssi vetoketju. Pienemmässä keltainen vuori ja isommassa oranssi. Kahvitahra on siinä minun kamerapussukassa, nämä ovat ihan puhtaita.

Kamerapussukka

2009-12-25T22:06:00.001+02:00

Wilma sai 12v. synttärilahjaksi uuden kameran, johon äitinsä toivoi pehmustettua pussukkaa. Pehmustettujen pussukoiden ompeleminen on himppasen työläämpää, käytän pehmusteena 1cm paksua superlonia joka taitaa olla varsinaisesti verhoilukäyttöön tarkoitettua. Saumoihin ja vetoketjun viereen on jätettävä pieni rako, mutta se menee luonnostaan melkein umpeen, kun pussukka käytössä pullistelee.

Tämä on tehty (tietysti) Wilman uuden kameran mittoja mukaillen. Leveyttä on 15cm, korkeutta kymmenisen senttiä.

Pussukan sisältä löytyy omistajansa nimi. Väritoiveita ei varsinaisesti ollut, "tummat värit on in" oli kommentti. Tässä kukkakankaassa oli jotain sopivan tyttömäistä ja pientä piristystä muuten tummaan yleisilmeeseen.

Vakosamettia

2009-12-23T10:09:00.002+02:00

Ostin kerran SPR:n Kontista epämääräisen pussillisen vakosamettipaloja, koska niistä voi joskus tehdä jotain. Ennen myyjäisiä sain aikaiseksi ja tästä pussukasta tuli kyllä jotenkin aivan käsittämättömän ihanan viehättävä.

Leveyttä pussukalla on 16cm, korkeutta 15,5cm. Myyjäisiä varten tilasin tuollaisia kortteja, joista löytyy yhteystietojen lisäksi tieto mahdollisesta pesulämpötilasta.

Vuori on ruskeaa puuvillakangasta ja vetoketju metallia. Papukaijalukkoa varten ompelin lenkin poikkeuksellisesti "vuoritettuna" ruskealla puuvillakankaalla. Mielettömän jämäkkää on tuo vakosametti, ja nelinkertaisena siitä tuli ihan tönkkö.

Myyjäisten satoa

2009-12-21T09:01:00.003+02:00

Tässäpä nyt tätä, myyjäisten satoa. Näin muutaman viikon jälkeenkin voi vielä huokaista, että olihan rutistus, mutta oikein mukava kokemus, joka täytyy ehkä ottaa uusiksi joskus.

Halusin edes yrittää saada myyntipisteeseen jonkun selkeän ilmeen tavaran ja värien paljoudesta huolimatta. Ystäväni avustuksella sain yhtenäisen ilmeen hinta- ja infolappuihin. Kaikista teknisistä ongelmista ja vastusteluista huolimatta sain suurimman osan tulostettua ja laminoitua ajallaan. Ensimmäisen tunnin aikana myyjäisissä kuitenkin huomasin yhden puutteen ja pyysin kotiväeltä apua kuvan tulostamiseen, mutta tulostin oli lopettanut yhteistyönsä, loistava ajoitus! Sain kuvan kuitenkin taas atk-tuen avustuksella, kiitos siitä(kin)!

Heijastimia olin tehnyt paljon, ja niitä menikin. Ensimmäisen päivän iltana ihana mieheni rakensi vielä telineen heijastimien ja kangaskorujen esillepanoa varten. Se toimi erittäin hyvin, ja kauniit tuotteet näkyivät pöydästä paremmin.

Kalevan Peto-liitteessä on joskus syksyllä ollut kuulema juttua näistä kukkaheijastimista, eihän kellään sattuisi olemaan tätä juttua tallessa? Verkkolehden arkistosta en sitä löytänyt.

Useimmin kysytty kysymys oli "heijastaako nämä oikeasti", jota varten tarvitsinkin sitä tulostettua kuvaa. Alla olevan kuvan otin luokan kirkkaassa valaistuksessa salaman kanssa, ja sain yllättyneitä katseita kuvaa näyttäessäni.

Sen sijaan esimerkiksi nappikorut eivät kiinnostaneet ihmisiä. Näitä oli minulta kyseltykin, mutta ehkä myyjäisissä napit on jo niin kuluneet artikkelina, etteivät ne enää jaksaneet innostaa. Tietysti aiemmin mainitsemani hinnoittelu voi olla myös yksi syy, mutta rehellisyyden nimissä en näe, että pari euroa olisi liikaa tuotteessa, jossa materiaalit pelkästään maksavat vähintään puolet siitä...

HC-kamaa

2009-12-19T08:19:00.004+02:00

Kuten ehkä edellisestä postauksesta arvata saattaa, meillä on ollut atk-tukihenkilölle töitä. Eräänä iltana päivitysten ja kahvinjuonnin lomassa katsoin kaverin touhua ja ajattelin, että "tarttis varmaan teherä jottain"... Ja sitten tein.

Jos kaveri käyttää työssään useita muistitikkuja, voisi olla mielekkäämpää, etteivät ne olisi sidottu toisiinsa rautalangalla ja että ne olisivat kaikki matkassa juuri silloin, kun niitä tarvitaan. Sentin levyisessä nauhassa on kahdeksan pikalukolla varustettua narua muistitikun kiinnittämistä varten ja päässä rengas, johon voi tarvittaessa lisätä nauhoja. Pituutta nauhalla on kokonaisuudessaan 20cm.

Kyseinen nauha on prototyyppi ja hetken mielijohteessa kyhätty, mutta kuulema sangen toimiva kapistus. Mukava oli tehdä tällaista "tuotekehittelyä" jossa valmiin tuotteen saaja oli matkassa.

Menovinkki

2009-12-11T17:22:00.003+02:00

Joudutte vielä odottamaan kuvamateriaalia minun hankittua uuden koneen, jossa ei ole vielä kunvakäsittelyohjelmaa...

Tällä välin suosittelen kipittämään Oulun taidemuseon kahvilaan, johon olen itsekin huomenna suuntaamassa. Kahvilassa on minullekin oppia ja innoitusta antaneen opettajan tekstiilitaidenäyttely.

Väsynyt mutta...

2009-12-07T14:25:00.003+02:00

Messuilta selvitty hengissä, ja tarkempaa päivitystä sieltä on tulossa kuvien kera, kunhan vaan saan kerättyä virtaa lisää! Kiitos kaikille pöytäni ääressä käyneille, mukavaa oli!

Harmittavaa vaan, että kakkoskerroksessa varsinkin ensimmäisenä päivänä oli hieman asiakasvajetta, eikä luvattuja kuulutuksia tullut niin usein, kuin ehkä olisi voinut toivoa. Olin hieman yllättynyt myös yleisestä hintatasosta... Arvostan itse käsityötaidon aika korkealle, mutta jos tekijät itse polkevat hintoja kuten kyseisissä myyjäisissä, on homman vaara kääntyä kokonaan hyväntekeväisyyden puolelle. Tuntipalkkaahan käsitöille on käytännössä mahdotonta laskea, mutta joku raja pitäisi olla silti.

Messuista juttua myös Kalevan verkkolehdessä.

Itsenäinen kuusi

2009-12-06T08:51:00.008+02:00

Tänä syksynä olen käynyt tilkkutyökurssilla paikallisessa kansalaisopistossa. Tilkkutyöt varsinaisesti eivät ole iskeneet eivätkä innostaneet, mutta koska opettaja on aivan loistava ja johonkin halusin lähteä, oli hänen helppo houkutella minut mukaan.

Tilkkutyöt mielletään usein pelkiksi päiväpeitteiksi, mutta ne ovat kyllä myös kaikkea muuta ja varmaan enimmäkseen juuri sitä. Minulla on menossa pitkä projekti, josta kerron sitten, kun se on valmis. Sen hidas edistyminen ei ole ollut minulle rasite, koska tein jo aloittaessani periaatepäätöksen tehdä sitä vain tilkkutyökurssilla, enkä kuljeta työtä edes kotiin väliaikoina mikäli mahdollista.

Tuosta työstä johtuen minulla on matkassa aina vain siihen tarvittavat välineet, kankaat ja langat (jos aina niitäkään) joten tällaiset "tänään voidaan kokeilla tätä"- jutut menevät minulta ihan ohi ja harmittelen aina, etten ottanut sopivia tarvikkeita mukaan. Niin meinasi käydä joulukortille, kun mukaan lisättiin vielä täysi idean puute.

Yksi kurssilaisista oli tuonut mukanaan hänellä ikkunassa vuosituhannen vaihteessa olleet verhot, opettajalla oli pussillinen palakankaita sekä minulle täysin uutta materiaalia ja "siitä se ajatus sitten lähti"...

Kuusi itsessään on jotain jonkun joskus tuomaa verhoilukangasta, väri lähempänä limeä kuin kuvassa. Latvan tähti on tuosta vuosituhannen vaihteen verhokankaasta leikattu, taustakangas on nurinpäin ja organza opettajan kätköistä. Kuusessa kiertää koristenauha, joka löytyi sekin opiskelutoverin pakista, kiitos vaan lainasta ;) Välissä vanu ja taustana kovike, johon koko "komeus" on ommeltu kiinni.

Organzan alta pilkottaa sitä minulle aiemmin outoa materiaalia, Angelina-kuitua. Kuidun käyttäminen oli hyvin helppoa ja sangen mielenkiintoista. Silitettäessä kuidut ikään kuin sulivat, ja niitä pystyi sen jälkeen käyttämään melkein kankaan tavoin. Kuvassa kiilto ei tule niin esiin kuin luonnossa.

Noh, mutta, harjoittelijahan minä tässä olenkin, sekä valokuvauksessa että tilkkutöissä. Molemmissa olen edistynyt jonkin verran ja kiitos siitä kuuluu kyllä hyville opettajille!

Ps. Lähipiirimme on turha odottaa postissa tällaisia joulukortteja, joku raja sentään :D

Niin kasaria...

2009-12-04T17:35:00.002+02:00

Kerroin aiemmin ostamistani neonvihreistä vetoketjuista. Noh, ostin samalla reissulla myös kaksi neonkeltaista... Kankaan löytäminen niiden kaveriksi olikin sitten yhtä haasteellista kuin neonvihreillekin.

Löytyihän se kuitenkin, suosikkikauppani palalaarista. Tämä on ehtaa huomiokangasta, siis oikeasti ihan niin kirkas neonkeltainen, kuin tuolla tienvarsilla työmiehillä päällään on.

Keltainen sai kaverikseen harmaan, josta lenkki papukaijalukkoa varten ulkopuolella.

Kuin myös vuori, se on samaa harmaata puuvillakangasta lenkin kanssa. Koko on sellainen näppituntumalta 19cm per sivu.

Tätä voit tulla ihastelemaan tulevana viikonloppuna Joulumessuille ja mahdollisesti jotain muutakin, mitä ehkä samasta kankaasta vielä aikaiseksi saan...

Kehto

2009-12-02T13:31:00.001+02:00

Ystävillä on kokemusta mitä ihmeellisimmistä asioista, vempeleistä ja aihealueista. Näin tälläkin kertaa. Epämääräisen näköinen, katosta roikkuva säkki?

Ei, vaan vauvan kehto. Idea on hyvin yksinkertainen, muutamalla yksityiskohdalla siitä saadaan ilmeisen toimiva kapistus. Ystäväni oli saanut tällaisen ulkomaan vuosinaan lainaksi ja yrittänyt etsiä vastaavaa Suomesta siinä onnistumatta. Googlettelemalla löysin ulkomailta vähän vastaavia tuotteita ja voi hyvänen aika, mihin hintaan!

Alkuperäinen versio oli luonnonvalkoinen, peruspuuvillaa ja sellainen oli tarkoitus tehdä uudestakin. Pohdittuamme asiaa yhdessä päätimme suunnata kangaskauppaan ja niin löytyi tämä kudottu puuvillakangas, äärimmäisen kaunis ja tukevan oloinen.

Toisessa avoimessa päässä on "päätykappale", jotta vauva ei pääse putoamaan. Puisen kepin avulla tämän päädyn saa myös avoimeksi, jolloin vauvan toimia on helppo seurata. Tähän on tulossa vielä hyttysverkko, kunhan pääsemme vuodenajassa siihen, että sitä löytyy kaupoista...

Toisessa avoimessa päässä oli alkuperäisessä versiossa solmittavat narut. Tähän tuli pikalukoilla säädettävät remmit. Jotta tämäkin pääty olisi turvallinen, lisättiin tähän myöhemmin vielä keskiremmi, jonka läpi toiset voi pujottaa.

Kuvat eivät anna oikeutta kauniille kankaalle eikä mallina ollut nukkekaan suostunut nukkumaan kehdossa. Toivottavasti siellä "oikeassa kodissa" menee tässä suhteessa paremmin :)

Lisää pitsiä!

2009-11-30T16:30:00.002+02:00

Epäilen, että tämä pitsinauha on ostettu kuopuksen ristiäisten aikaan moooooonta vuotta sitten tarkoituksella käyttää sitä "johonkin". Muistikuvani voivat olla myös väärässä, mutta nyt pitsinauha on käytetty ja se on pääasia.

Musta puuvillakangas, samasta kankaasta vuori. Valkoinen 18cm vetoketju ja mielikuvitus kankaan alareunaa leikattaessa. Tästä tuli yksinkertaisen kaunis!

Korkeus 22cm, leveys 19cm, papukaijalukko ulkopuolella kuten kuvasta näkyy :)

Eläintarha osa II

2009-11-28T10:10:00.002+02:00

Kerroin aiemmin ompelemastani kassista, jossa kankaana kaunis eläinaiheinen kangas. Kyseistä kangasta on reilusti vielä jäljellä, joten päätin ommella siitä pari pussukkaa.

Valitsin molempiin mustan puuvillakankaan vuoriksi ja sivuun kiinnitin papukaijalukon. Tämä isompi on leveydeltään 21cm, korkeutta 14cm ja pohjan koko on 8,5x16cm. Valkoisen vetoketjun pituus on 20cm.

Pienemmästä tuli oikea söpöliini. Toisella puolella seikkailee norsu.

Ja toisella puolella karhu. Tällä on kokoa 11x14cm. Nämä sopivat kyllä lasten lisäksi ihan aikuisellekin...

Joulumessut

2009-11-25T17:07:00.002+02:00

"36. PERINTEISET NAISTEN JOULUMESSUT
5.- 6.12.2009 KLO 10.00-17.00
POHJANKARTANO, SUVANTOKATU 1, OULU

Myyjinä on käsityön harrastajia, yhdistyksiä ja pienyrittäjiä. Messuilta löytyy mm. kauniita, uniikkeja lahjoja pukinkonttiin, maittavia jouluruokia ja leivonnaisia sekä jouluisia sisustustuotteita ja -koristeita. Tilaisuuteen on vapaa pääsy."

Messut järjestää Mannerheimin lastensuojeluliiton Pohjois-Pohjanmaan piiri

Löydät minut ja valmiit tuotteeni ko. messuilla kakkoskerroksen luokasta 21 paikalta nro 170.

Pitsikassi

2009-11-25T13:07:00.004+02:00

Tämä pitsi on kummitellut mielessäni jo pitkään ja itse asiassa koko tämä ajatus. Sitten sain päähäni istuttaa pitsin alle heijastinnauhan, jota ei oikeastaan edes huomaa.

Pitsi lykättiin mustaan kankaaseen josta kasattiin kassi, kauppakassi. Korkeus 44cm, leveys 38cm. Pohjan koko 13x26cm, kahvojen pituus 40cm. Kangas on minulle hieman epätyypillinen, puuvillasekoitekangas. Kankaan vahvuus lakanan ja markiisikankaan välimaastosta. Sisällä on papukaijalukko.

Ongelmana tässä on nyt vain se, että en tiedä, myynkö vai pidänkö kyseisen yksilön...

Koulussa oppimassa

2009-11-23T10:35:00.002+02:00

Koulussa ihan ensimmäisinä päivinä opin, että on täysin mahdotonta tunnistaa oma muistitikkunsa, jos opettaja jakaa kaikille opiskelijoille samanlaiset. Ratkaisin homman ompelemalla omaani hukkapalasta pienen kangasläpyskän ja kiinnittämällä sen kännykkäkorun lenkkiin. Samalla sain tämän "tuotteen" testikäyttöön mahdollista jatkojalostusta varten.

Jalostusta ei sen kummemmin tarvita, muutama rivi suoraa ommelta riittää pitämään reunat kovassakin käytössä siistinä. Alkuun ne saattavat rispaantua ja ylimääräisiä lankoja voi leikellä pois, mutta nyt vajaan kahden kuukauden käytön jälkeen ei ole enää tuotakaan ongelmaa. Tuossa yllä olevassa kuvassa on siis tämä ensimmäinen, melkein kaksi kuukautta kassissa pyörinyt versio.

Innostuin ompelemaan pari pienistä pöydällä lojuneista palaisista, ja sitten lähtikin taas mopo käsistä... Näitä on nyt tukuittain eri värisiä ja kokoisia. Pienin on 2x2cm, suurin 5x2,5cm. Sinänsä ei haittaa, koska tikkuja on tässä talossakin useampia. Ylimääräisiä myydään sitten viimeistään myyjäisissä, joista kerron myöhemmin lisää...

Osa on kaksipuoleisia, värisävyt toistaiseksi limeä, fuksiaa, pinkkiä, violettia... On raitaa ja kukkaa, itse roiskittua ja sitten ihan yksiväristä. Näissä kaikissa on myös kovikekangas välissä, mitä tuossa omassani ei ole. Tulee vähän lisää jämäkkyyttä.

Häikäisevät onnittelut!

2009-11-22T01:30:00.000+02:00

Nimittäin tämän päivän sankareille! Heistä yksi on saanut jo tällaisen.

Tilasin Jenkeistä hopeanharmaata hopeanvärisin reunuksin varustettua satiininauhaa pelkästään heijastimia varten. Itse asiassa tilasin ensin luonnonvalkoista kultaisin reunuksin, mutta harmaa heijastinnauha sen kanssa oli tosi tökerön näköinen.

Tässä nimenomaisessa yksilössä on molemmin puolin kaksi kerrosta heijastinnauhaa yhden kerroksen sijaan. Yksi kerroskin heijastaa riittävästi, mutta spesiaalille naiselle pitää aina olla jotain spesiaalia. Yllättävän työläs oli sitominen, aika vankkaa on nimittäin tuo satiininauhakin.

Vastustaja

2009-11-19T19:27:00.004+02:00

Niin ne vaan päivät ja viikot vierii ohi aivan huomaamatta. Koulussa ja kotona on ollut niin vauhdikasta, ettei ole ehtinyt blogia päivittää, eipä kyllä olis ollut mitään kerrottavaakaan.

Ystävän pahaa aavistamattomasta toiveesta meinasi tulla sellainen ressi, ettei ikinä. Hyvä, etten pistänyt ompelukonetta myyntiin ja vajonnut maan alle. Tarkat mitat ja niistä päähäni syntynyt visio ei oikein meinanneet taitojen kanssa, mutta valmista tuli!

Päänvaivaa tuottivat nuo yläreunan (nyt täydelliset) kulmat, joita en millään saanut siisteiksi. Hommaa viivästytti sikainfluenssa tuoma tauko kursseista, niin etten päässyt opettajaltakaan kysymään neuvoa.

Taudista selvittiin ja pussukastakin. Uusi omistaja pitää sitä täydellisenä ja koska omistaja on minulle tärkeä ihminen, olen enemmän kuin tyytyväinen. Ompelukonekin on ja pysyy.

Pussukan pituus on 19cm, leveys 10,5cm ja korkeus 11cm. Tässä on limen värinen, kovikekankaalla vahvistettu päällykangas ja musta napakampi vuori. Tarkoitus on, että se seisoo jatkossakin näin ryhdikkäänä sille tarkoitetussa kolossa.

Heijastinko tärkeä?

2009-10-25T10:22:00.009+02:00

Heijastimen tärkeys riippuu täysin siitä, kuinka tärkeä oma henkikulta on. Heijastimen laiminlyönti kymmenkertaistaa kuolemanriskin lukee lehtijutussa, ja tottahan se on.

Itse olen alkanut ratkaista ongelmaa omassa perheessä ompelemalla heijastinnauhoja vähän joka paikkaan, mihin niitä suinkin voi ujuttaa. Nykyaikaiset, vedenpitävät vaatteet hankaloittavat kiinnitystä, mutta aina siihenkin jokin ratkaisu löytyy. Apuna voidaan käyttää myös aivoja ja kekseliäisyyttä.

Lapsen repun olkaimet

Jooga/jumppamaton suojapussi

Oma vedenpitävä talvitakkini, jonka helman kiristyskuminauhaan olen kiinnittänyt pienen pätkän heijastinnauhaa pikalukolla. Molemmissa hihansuissa on tarranauhaan kiinnitetty pätkä tarranauhan karkeaan puoleen ommeltua heijastinnauhaa. Noita samoja pikkupätkiä olen ommellut oikein urakalla jokaisen perheenjäsenen jokaiseen takkiin ja myytäväksikin asti, on muuten halpa henkivakuutus.

Esikoisen takki ilman salamaa, tai vaikkapa ilman auton valoja

Esikoisen takki salaman tai vaikka auton valojen kanssa

Jotain uutta, jotain vanhaa...

2009-10-24T10:54:00.006+03:00

Mutta ei mitään sinistä. Sen sijaan tahtoisin tässä tribuutin omaisesti julkaista pari linkkiä omien tuotoksieni sijasta.

Aloitetaan uudesta tuttavuudesta, joka tuli tietoisuuteeni Kädentaitomessuilla.

http://www.ritarilla.fi/

Todella hyvä konsepti! Kauniita, viimeisteltyjä tuotteita, joista "vanhakin" ompelija saa uutta iloa. Messuilta mukaan tarttui vielä RitaRillan sivuilta puuttuva lintu, joka tuli lahjaksi kahdeksanvuotiaalle neidille. Neiti ei ollut koskaan ommellut koneella, mutta pienellä avustuksella pääsi kiinni hommaan helposti. Ompeluohjeet olivat selkeät ja kokonaisuudessaan paketti ihanasti huoliteltu. Suosittelen lämpimästi!

Vanha tuttavuus onkin sitten nykyisin televisiostakin tuttu. Tai itse asiassa Kooma-pipo on nähty Salatuissa Elämissä Kenin päässä joskus muinoin :D

http://www.anttiputkonen.com/

Arvostan suuresti Antin tekemää työtä alkulähteistä johtuen. Kotitalon kellarista alkanut homma on paisunut kuin pullataikina eikä repertuaari ole pysähtynyt pelkästään pipoihin. Harva poika uskaltaa kertoa kutovansa.

Antti on lanseerannut vastikään uuden, Yrjö Henrikki- malliston ja pitihän se minunkin sitten sortua. Toivoin heijastinta pipooni ja sen sain, kiitos vielä kerran!

Monesti minulle sanotaan "osaisithan sinä itsekin"... Nii-in. Ehkä osaisin, ehkä en. Arvostan kuitenkin todella paljon myös suunnittelua ja toisen tekemää työtä, ja mielelläni silloin tuen sitä pelkän idean kopioimisen sijaan.

Tiltissä

2009-10-21T17:26:00.006+03:00

ATK-tukihenkilönä työskentelevä ystäväni oli törmännyt Etsyssa tyynyihin, jotka hänen oli ihanpakkosaada. Itse asiassa isot sohvatyynyt löytyivät omasta takaa, joten minun tehtäväkseni jäi vain päällisten ompeleminen.

Yksinkertaiselta ajatellussa hommassa kuluikin sitten materiaaleja ja hermoja. Lopputulos ei ollut ihan sitä, mitä itseltäni haluaisin, mutta uusi omistaja taitaa olla sangen tyytyväinen ja sehän se on pääasia :)

Tyynyliinat ovat kokoa 50x55m, valmistettu mustasta puuvillakankaasta. Kirjaimet fonttikoolla 600 ovat valkoista puuvillakangasta ja kiinnitetty liiman lisäksi siksakilla suristaen. Materiaalin etu on helppo pestävyys, tukevammasta kankaasta ehkä istuisivat vieläkin paremmin.

Kiitos kuvasta Ville! En saanut linkitettyä Etsysta myyjää suoraan, hänen tunnuksensa on diffractionfiber

Nappeja...

2009-10-18T12:58:00.002+03:00

Näin ei pitänyt käydä, mutta kävi näköjään silti... Ihan vähän vaan testasin rintaneulan kiinnittämistä nappiin kuumaliimalla ja tässä sitä sitten ollaan. Karkasi mopo käsistä niin huolella, että näitä tällaisia olisi nyt ylimääräisenä useampia eri yhdistelmissä...

Kuvassa osa lauantai-illan puuhasteluista (kotitöitä vältellessä). Heijastinlankaa näissä kaikissa, kuvauksen ajaksi verhoon kiinnitetyissä heijastin-rintakoruiksi muuttuneissa jämänapeissa. Kuvassa olevat napit ovat tosin ihan uusia, Marimekon tehtaanmyymälästä ostettuja.

Suurimman halkaisija on ~32mm ja pienimpien ~26mm. Tuo suurin on jännä väriltään, mielestäni se on hieman vihertävä, jos valoa vasten katsoo. Iltavalaistuksessa näyttää ihan mustalta kuten tässä kuvassakin.